Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Pohjois-Korean arjesta Turkkiin ja nyky-Viipuriin – kotimaisten ulkomaantoimittajien uutuuskirjat avaavat rohkeasti kohdemaittensa muutoksia

Erinomaisia suomalaisia ulkomaantoimittajia ei tarvitse kansainvälisessä vertailussa hävetä. Joulunpyhinä luin kolme syväluotavaa kirjaa, joiden tekijät tuntevat kohdemaansa paremmin ja laajemmin kuin enemmistö sen kansalaisista. Ensin äänikirjana kuunneltu Mika Mäkeläisen Kimlandia vei Pohjois-Korean arkeen. Olen lukenut useita pohjoiskorealaisten loikkarien kirjoja ja englanninkielisten toimittajien juttuja. Vasta Kimlandia – silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa (Atena Kustannus) "näytti" läheltä, miten diktatuurin kontrolli ulotetaan asuntoihin asti korttelikomiteoiden voimin. Sinun asuntosi ei ole sinun, vaan valtiovalta voi kävelyttää sisään ilmiantajia tarkastamaan, että kuolleiden johtajien muotokuvat on pyyhitty pölystä. Rangaistukset ja väkivallan pelko muistuttavat Margaret Atwoodin romaanista Orjattaresi ( The Handmaid's Tale) , jossa naiset ja seurauksena miehetkin on orjuutettu kuvitellussa maassa. Pohjois-Koreasta, kuten tarinasta, löytyy harmaan sävyjä. Eteläkorealaista viihdettä ja uutisointia sisältävät salakuljetetut muistitikut ruokkivat myös niitä ratsaavien vartijoiden uteliaisuutta. Kaikkialle toimittajan mukana kulkevat "valvojat" ovatkin ihan inhimillisen oloisia. Ihmisiä on täälläkin. Ylen kirjeenvaihtajana Mäkeläinen on kyennyt liikkumaan ainutlaatuisen laajasti Pohjois-Koreassa ja naapurimaassa Kiinassa. Ilman vertailua Kiinaan Kimlandian tarinasta katoaisi taso. Pohjoiskorealaisille poliisivaltio rajan takana näyttää vauraalta ja vapaalta. Turkki taas on presidenttinsä Recep Tayyip Erdoganin kaudella pudonnut kauas oikeusvaltioihanteista. Moni on kuullut, että Turkissa kansalaisvapaudet ja riippumaton journalismi ovat vaikeuksissa. Mitä se tarkoittaa, selviää järkyttävän hyvin ja varmasti monelle yhä suurena yllätyksenä Tom Kankkosen kirjasta Erdoğan – Turkki suuren johtajan varjossa (Docendo). Erdogan meni köyhänä poikana imaamikouluun, mutta opiskelu ei tuonut hänen janoamaansa kunnioitusta sotilaiden vahtimassa maallisessa Turkissa. Presidenttinä hän huolehtii, että imaamikouluilta ei mitään puutu ja valtio tukee islamia. Hänelle naisten huivinkäyttö onkin taistelua vapauden puolesta. Todelliset ja kuvitellut viholliset ovat vaarassa. Kirjat luovat mieleen oman vuoropuhelunsa. Juuri kun moni asia alkaa muistuttaa Venäjästä, Kankkonen kirjoittaa: "Erdoganissa on samaa katkeruutta ja kostonhalua, mitä jotkut ovat havainneet Vladimir Putinissa . Nöyryytys kostetaan. Putin kostaa Neuvostoliiton romahduksen jälkeiset nöyryytykset lännelle, Erdoganin koston kohteena on Turkin entinen sekulaari eliitti." Pienten ja isompien miesten kostonhimoon tarjoaa lievitystä Helsingin Sanomien Pekka Hakalan ja Lännen Mediallekin Venäjällä kuvaavan Juha Metson Viipuri – venäläisten kaupunki (Docendo). Viipurissa asuneen kaksikon teos on sydämellistä tavallisten ihmisten tarinaa. Eteen kietoutuu lämmittävä kudelma tarinoita ja kuvia, jollaisia Putiniin keskittyvä uutiskerronta ei tavoita. Historia ja suomalaisnostalgia kohtaavat nykyisten venäläisasukkaiden arjen. Nämä läheltä katsovat ja kotimaiselle lukijalle suunnatut journalistien kirjat auttavat ymmärtämään uutisvirtaa. Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja.