Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Matti Apunen: Suomalaisilla työpaikoilla on lepsut tavoitteet ja kehityskeskustelut aiheuttavat pettymyksiä

Suomalaisissa työpaikoissa on kaksi heikkoutta: huonot tavoitteet ja kehityskeskustelut, jotka ovat pettymys niin työntekijälle kuin pomollekin. Näin väittää Tampereen yliopiston työelämäprofessoriksi nimitetty Matti Apunen . Hän aloittaa osa-aikaisessa tehtävässä syyskuun alussa. Apunen on työskennellyt aiemmin kahdeksan vuotta EVAn johtajana ja kymmenen vuotta Aamulehden vastaavana päätoimittajana. – Suomalaisilla työpaikoilla ollaan huonoja asettamaan tavoitteita. Tavoitteiden pitäisi olla kohtuullisia, ei liian rankkoja tai liian helppoja ja sellaisia, että kaikki työntekijät tajuaisivat, mitä heiltä odotetaan, Apunen sanoo. – Nyt työpaikoilla teeskennellään, että meillä on hyvät tavoitteet, hän lisää. Toinen heikkous työpaikoilla on Apusen mielestä riittämätön palaute. – Kerran vuodessa on kehityskeskustelu, joka on todennäköisesti molemmille osapuolille pettymys. Palautteen pitäisi olla säännöllistä ja nopeaa. Ihanteellisia olisivat maksimissaan puolen tunnin kehityskeskustelut kerran parissa kuukaudessa. Ovatko suomalaiset työntekijät huonoine tavoitteineen sitten laiskoja? – Eivät ole, mutta ihmiset eivät tiedä, mitä heiltä odotetaan seuraavan kuukauden tai puolen vuoden aikana. Kyse on huonosta johtamisesta. Vetämissäni koulutuksissa kysyn ihmisiltä aina, mitä heiltä odotetaan. Moni ei osaa vastata. Epäselvät tavoitteet ovat Apusen mielestä pomon vika, mutta yhtä lailla työntekijöiden pitäisi itse kävellä esimiehen luo ja vaatia selkeitä tavoitteita omalle työlle. ”Nyt työpaikoilla teeskennellään, että meillä on hyvät tavoitteet.” Liikaa vaikerrusta ja itkua Matti Apusen mielestä meidän pitäisi lopettaa myös digitalisaatiosta, ulkomaalaisten asiantuntijoiden esiinmarssista ja ja tekoälystä ruikuttaminen ja siirtyä miettimään, mitä nämä suuret muutokset tarkoittavat suomalaiselle työelämälle käytännössä ja mitä ne vaativat. – Koulutetaanko ihmisiä oikeisiin töihin? Mitkä ovat oikeita töitä? Nyt tuskaillaan, kuka jää ilman töitä, kun pitäisi miettiä, mitä sellaista ihminen ja kone tekevät yhdessä, johon kumpikaan ei yksin pysty. Apunen kertoo esimerkin shakin maailmanmestari Garri Kasparovista ja siitä, kuinka Kasparov pelasi ensin huonompaansa vastaan ja voitti helposti. Sitten peli uusittiin niin, että kone auttoi molempia pelaajia ja tulos oli 3–3. Kasparov siis menetti osaamisetumatkansa. Koneista voisi olla Apusen mielestä apua esimerkiksi lääkäreiden ja peruskoulun opettajien työssä. – Kaikki tämä pitäisi tajuta ja lähteä kehittämään rakentavasta lähtökohdasta, eikä vain jäädä vaikertamaan ja itkemään, miten meiltä katoaa joku ammatti. Varmasti katoaa, on kadonnut ennenkin. Katosivat hevosmiehetkin aikanaan. ”Tappiota tulee” Apusen mielestä ihmisen todellinen kilpailuetu työelämässä on kyky laajaan tiedon integrointiin, tiedon siirtämiseen alalta toiselle ja kriittiseen ajatteluun. Siinä missä kone on fakki-idiootti, ihminen pystyy hyödyntämään yhdellä elämänalueella oppimaansa tietoa myös toisella elämänalueella. Apusen mielestä ihmisillä pitäisi olla laaja yleissivistys ja tajua numeroista. Hänen mielestään olisi suureksi avuksi, jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin esimerkiksi, mikä on painotettu keskiarvo. Yhden alan ammattilaisten pitäisi olla Apusen mielestä kiinnostuneita muustakin kuin omasta alastaan. – Kun kyselin joskus toimittajakavereiltani, kuinka moni on kiinnostunut ohjelmoinnista, kukaan ei ollut ajatellut asiaa. Ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita. Jos jätämme sen kokonaan käyttämättä, tappiota tulee. Apusen mielestä suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat menneisyyden perään itkijät. – Suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat ihmiset, jotka uskottelevat, että ennen oli paremmin ja että kelloa voidaan kääntää taaksepäin. Omia kokemuksia aktiivimallista Nykyisen hallituksen tavoittelema 75 prosentin työllisyysaste on Apusen mielestä mahdollista saavuttaa, jos poliitikot tekevät merkittäviä työelämää koskevia uudistuksia. – Jos aktiivimallin tyyppiset asiat koetaan niin voimakkaasti kielteisinä, eikä senkään kokoisia asioita voida tehdä, kyllä minun on vaikea nähdä, mistä se 75 prosenttia tulee. Ilman selviä rakenteellisia uudistuksia muutos ei tapahdu. Jos halutaan, työllisyysaste voidaan nostaa, mutta silloin aktiivimallin kokoisia uudistuksia pitäisi olla käytössä jo useita. ”Suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat ihmiset, jotka uskottelevat, että ennen oli paremmin.” Apunen oli itse aktiivimalliin kuuluvien aktivointitoimien kohteena viime keväänä, kun ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi. Apusen työ EVAssa päättyi hänen omasta toiveestaan helmikuun lopussa. – Tein normaaleja työnhakuun liittyviä tehtäviä, kuten työllistymissuunnitelmaan liittyviä tehtäviä ja täytin tietojani eurooppalaiseen rekrytointijärjestelmään. Jos olen työtön työnhakija, olen täsmälleen samanlainen ihminen kuin muutkin ja teen samat toimet kuin kaikki muutkin. En kokenut sitä tavattomana rasitteena. Se oli ihan kohtuullinen ja asiallinen ponnistus. ”Torilla huutamalla mikään ei muutu” Apunen on parjannut toistuvasti professoreita, mutta siirtyy nyt itse yliopiston leipiin. Tosin työelämäprofessorin työ ei vastaa yliopistolain mukaista professorin tehtävää. Apunen on kirjoittanut Twitterissä muun muassa ”Nuorison sitkeä suosikkiharha on se, että ongelmat poistuvat, jos valta on torikokouksilla tai professoreilla.” Mitä tämä tarkoittaa? – Olenko joskus sanonut noin? Siinä on ollut takana ajatus, että kun lähdemme kehittämään poliittista järjestelmää tai työelämän olosuhteita, oikoteitä ei ole. Torilla huutamalla mikään ei muutu. Professoreita olen pilkannut virkani puolesta aina, ettei heistä tulisi sen pyhempiä ihmisiä kuin muistakaan, ja tulen jatkamaan sitä. ”Jos olen työtön työnhakija, olen täsmälleen samanlainen ihminen kuin muutkin ja teen samat toimet kuin kaikki muutkin.” ”Tyydy keskinkertaiseen” Uupuneita nuoria kohtaan Matti Apuselta löytyy sen sijaan empatiaa. Iltalehti kertoi kesäkuussa, kuinka mielenterveyden ongelmat ovat Terveystalon potilastietojen mukaan 20–29-vuotiaiden yleisin sairauspoissaolon syy. – On hälyttävää, jos kolmekymppiset uupuvat, Apunen sanoo. Hän epäilee, että nuoret ihmiset kohdistavat omalle työelämälleen niin kovia odotuksia, etteivät koe työtä palkitsevana vaan loppuun polttavana. – Nuoret ihmiset ovat hyvin sitoutuneita työhönsä, jos kokevat, että työllä on merkitystä. Mutta he eivät osaa jakaa työtä osiin ja työ alkaa syödä heitä elävältä. Sosiaalinen media voi lisätä Apusen mielestä huonolla tavalla paineita siitä, millaista työn pitäisi olla ja miltä sen pitäisi näyttää. Apunen ei kannusta nuoria pyrkimään täydellisyyteen. – Tyydy siihen, että hyvä ja joskus keskinkertainen riittää. Julkiselta sektorilta töitä teineille Erityisesti kuntien ja julkisen sektorin pitäisi kantaa Apusen mielestä vastuuta siitä, että teinit saavat työkokemusta. Jos parikymppinen korkeakouluopiskelija ei meinaa saada töitä, asiat ovat pielessä. – Jos yli kaksikymppisenä ja aika paljon osaavana joutuu taistelemaan siitä, saako minkäänlaista työtä, ei siinä ole mitään järkeä. Tilanne on pielessä Apusen mielestä myös silloin, jos töissä eteneminen ajaa perheenperustamisen ohi. ”Yritin olla ylihuolellinen ja pikkutarkka ja se näytti ihmisistä sanelulta.” ”En ole edustanut koskaan lobbarikapitalismia” Työelämäprofessorin tavoitteena on tuoda käytännön työelämää lähemmäksi yliopistokoulutusta ja opiskelijoiden arkea. Apunen haluaa parantaa tehtävässä asiantuntijatiedon vaikuttavuutta. – Yliopistossa tehdään paljon hyvää tutkimusta salaa. Onko Apunen punaiseen Tampereen yliopistoon soluttautunut kapitalisti? – Soluttautuminen tehdään yleensä salaa. Tämä oli huumoria. En tiedä, miten punainen Tampereen yliopisto enää on. Olen vapaan kilpailun kannattaja. En ole edustanut koskaan lobbarikapitalismia, jossa ajetaan vain yhden sektorin etua. Perinteistä professoriunivormua, eli vakosamettipikkutakkia, hän ei lupaa hankkia. – Sellainen saattaisi olla nykyään hyvin muodikas, mutta vakosametti voi olla minulle silti liikaa. Suurimmat mokat 30 ja 18 vuotta sitten Suurimmat omat mokansa Apunen teki mielestään nuorena miehenä, kun ei lähtenyt ulkomaille 30 vuotta sitten ja päätoimittajana Aamulehdessä 18 vuotta sitten, isossa organisaatiouudistuksessa. – Minun olisi pitänyt antaa enemmän tilaa ihmisille. Yritin olla ylihuolellinen ja pikkutarkka ja se näytti ihmisistä sanelulta. Nyt ottaisin samassa tilanteessa rennommin, enkä ajattelisi, että kaikki viisaus asuu minun päässäni. Tampereen yliopisto on kutsunut Matti Apusen työelämäprofessoriksi informaatioteknologian ja viestinnän tiedekuntaan. Viisivuotinen, osa-aikainen työelämäprofessuuri käynnistyy 1.9.