Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Säästäminen ei ole kaikille mahdollista– Älä pelkää, tässä tekstissä ei jaeta juuri ollenkaan säästämisvinkkejä

Tässä tekstissä ei jaeta säästövinkkejä, koska kaikki eivät voi säästää. Jos on kovat kulut elämisestä tai isot velat, ei ylimääräistä rahaa yksinkertaisesti jää. Minä olen etuoikeutettu, koska meidän perheessämme on kaksi maksamatta kuluja. Koska olen aiheesta kiinnostunut, luin viime kesänä ja edellisenäkin säästämisjuttuja. Paras kirjoittaja on toimittaja Julia Thurén , koska hän esittää asian selkeästi ja hauskasti. Julia Thurén kirjoittaa typeristä säästövinkeistä kirjassaan Kaikki rahasta . En ole lukenut koko kirjaa, mutta olen innostunut Julian blogikirjoituksista ja hänen kirjastaan tehdyistä lehtijutuista. Ehkä lainaan hänen kirjansa kirjastosta. Hän selittää, että niin sanottu richsplainaaja on ihminen, joka jakelee itseään pienituloisemmalle itsestään selviä tai typeriä säästövinkkejä. Sellaisia asioita ehtii ja jaksaa ajatella, kun on tilanteessa, jossa rahaa on tarpeeksi. Yksi idioottivinkki on: jätä viiden euron aamulatte ostamatta ja keitä kahvit kotona termosmukiin. Entäs, jos ei ole rahaa ostaa sitä Juhlamokka-pakettia. Tai kerää sieniä ja marjoja ilmaiseksi metsästä. Jos ei ole rahaa, voi olla, ettei ole energiaa mennä metsään. Ajattelinkin kirjoittaa asenteesta. Minulla on ollut oma pankkitili aina. Alakoululaisilla oli säästöpossu ja se vietiin tyhjennettäväksi koululle. Olin syvästi järkyttynyt, kun minun kolikkoni menivät sekaisin toisten koululaisten markkojen kanssa. Se tili oli Postipankissa. Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisena sain saksan kielestä stipendin. Sen myötä tuli tili Osuuspankkiin. Säästäminen on minulle vähän kuin peli, se on kivaa. Tavaraa ja vaatetta on tarpeeksi. Koti on valmis. En silti ole täydellisessä ostolakossa. Vaatteissa yritän ostaa nyt suomalaista ja kestävää. Eniten rahaa olen säästänyt sillä, että minulla ei ole ollut koskaan autoa. Sellainen kuitenkin on perheessä käytössä. Opiskeluaikana otin täyden lainan. Isä maksoi keväällä opintolainan korot, ja minä menin Rhodokselle. Yksi joulun aika menin Tukholmaan opiskelukavereiden kanssa. Tarkoitus oli mennä sairaalaan töihin. Monta päivää ahdisti ja siirsin soittamista työnhakuun, ja kun ei ollut taloudellinen pakko, jätin soittamatta ja tulin vapautunein mielin kotiin joulun viettoon. Parasta mitä rahalla saa on minun mielestäni juuri vapaus. Tampere on minusta siitä ihana paikka, että täällä elää työläiskaupungin henki. Eipä kaupungin kaduilla kukaan elvistele merkkivaatteilla ja merkkikelloilla. Nyt on enemmänkin noloa näyttää varallisuuttaan merkkitavaroilla. Nyt kuuluu kierrättää ja käyttää loppuun – jo pelkästään maapallomme vuoksi. Koska en keksi tähän loppuun viisauslausetta, lainaan sitaatiksi Hannu Parosen viisaan aforismin. Kirjoittaja on ajatellut siirtyä takaisin käteisen rahan käyttäjäksi, koska se säästää. ”Rikas miettii rahaa, köyhä miettii rahaa. Onnellinen miettii muita.” Hannu Parosen aforismi.