Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Verotuksen julkisuus selkeämmäksi

Verottajan ”valikoiva” ratkaisu päästää verotettavien verotietoja ns. mediajulkisuuteen on ongelmallinen. Suurilla tuloilla kun on väistämättä huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Suurituloiselle kertyy yleensä normaaliin elämiseen kuluvan rahamäärän päälle ylijäämää, jonka käytöstä päättää omistaja. Usein ylijäämä käytetään yritystoiminnan kehittämiseen, jotta yritykset pysyisivät kilpailukykyisinä ja siten pystyssä. Näin yritykset puolestaan voivat työllistää ihmisiä, millä on yhteiskunnan kannalta erittäin suuri merkitys. Osa yrittäjän tuloista voi mennä sellaisille yrityksille, jotka eivät maksa verojaan Suomeen juuri ollenkaan, joten kotimaa tavallaan köyhtyy. Myös tällä on yhteiskunnalle merkitystä. Yrittäjälle tai suurituloiselle voi tulla kiusaus käyttää tulojaan poliittiseen ohjailuun ja korruptioon, joka ei helposti paljastu. Maailmalta kuuluu viestejä siitä, että ns. ”suuri raha” on ollut merkittävässä osassa poliittista päätöksentekoa, toisin sanoen rahalla eli yrittäjän ja suurituloisen päätöksillä on ollut yhteiskunnallista merkitystä yli poliittisen päätöksenteon. Tällaisiin päätöksiin ei ole viranomaisten eikä poliittisten päättäjien suoraan helppo puuttua. Siksi juuri tässä vallan vahtikoirana median tulisikin olla valppaana ja paljastaa väärinkäytökset. Nyt verottaja viranomaisena puuttuu verotietojen julkaisemiseen soveltaen lakeja tietyllä tavalla valikoivasti niin, ettei julkaisematta jätettyjen yritysten verotus paljastu, eivätkä perusteet julkaisematta jättämiselle. Kun nyt toisaalta tiedetään, että yrittäjän tai palkansaajan rahojen käytöllä voi olla huomattavaa poliittista merkitystä, voidaan hyvin kysyä, osallistuuko siis veroviranomainen näin poliittiseen vaikuttamiseen lakien erikoisella tulkinnalla ohi poliittisen päätöksenteon. Jos näin on, voidaan kai jopa katsoa, että viranomainen on ylittänyt valtansa ja syyllistynyt virkavirheeseen. Jottei näin olisi, pitäisi korjata lakeja tältä osin selkeämmiksi. Yksityisyyden suoja ei voi tarkoittaa sitä, että merkittävää yhteiskunnallista valtaa käyttävien varallisuustiedot voidaan katsoa sellaisiksi yksityistiedoiksi kuten esim. terveystiedot. Koska henkilöverotus on kovempaa kuin yritysten verotus, moni perustaa yrityksen, johon työstä ja liiketoimista saadut tulot ohjataan ja henkilökohtaiset tulot merkitään vaatimattomiksi. Näin moni melko suuria rahamääriä yhtiönsä kautta hallitseva henkilö ei välttämättä näy nykyisissä medialle tarjotuissa suurituloisten verotiedoissa. Olisiko tässä median syytä tehdä näistä ”piilovarakkaista” paljastuksia kuten poliittisista päättäjistä? Jos halutaan medialle jaettaviin suurituloisten verotietoihin jonkinlainen alaraja, olisi rajanveto määrättävä poliittisella päätöksellä eli lailla eikä viranomaisen päätöksellä. Näin myös korruptioriskiä voitaisiin vähentää. Puuttumatta syihin, joihin vedoten on vältytty joutumasta suurituloisten medialistoille, hyvä yleisneuvo on: jos ei halua näkyä median listoilla, olisi syytä ruveta ansaitsemaan vähemmän.