Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Steve ’n’ Seagulls käynnisti Pyynikki-ilmiön – yleisö nautti letkeästä musiikista lempeässä kesäillassa, katso koko konsertti tästä

Steve ’n’ Seagullsilta ilmestyy marraskuussa albumi, jonka kappaleista noin puolet on omia ja toinen mokoma lainattuja. Jälkimmäisiin sisältyy ainakin yksi ”todellinen metallimöhkäle, oikea kivijalkateos”. Enempää yhtyeen laulaja-kitaristi-mandoliinimies-balalaikansoittaja Tomi Tajakka ei vielä paljasta. Ensimmäinen single ilmestyy elokuussa ja toinen lokakuussa, silloin koko biisilista saatetaan paljastaa, hän lupailee. Metallimöhkäleista Steve ’n’ Seagulls tunnetaan. Tai pikemminkin möhkäleiden muotoilusta. Yhtye on tarttunut sellaisiin jääkaappipakastimiin kuin Thunderstruck , The Trooper , Holy Diver sekä Aces High , ja vienyt ne maaseudun rauhaan, mistä ne ovat palanneet sulavalinjaisina, siistiin kerrostalokaksioon sopivina, hyvää mieltä henkivinä design-huonekaluina. Aamulehti näytti Steve ’n’ Seagullsin konsertin suorana Pyynikiltä sunnuntaina 9. elokuuta. Tallenne on katsottavissa viikon ajan: Sivuprojekti paisui Steve ’n’ Seagullsin juuret ovat Jyväskylässä, jonne yhtyeen alkuperäiset jäsenet ajautuivat opiskelemaan kuka mitäkin 2000-luvun alussa. – Ollaan kaikki vähän eri puolilta Suomea. Osa opiskeli Jyväskylässä konsalla, osa yliopistolla. Pienessä kaupungissa soittajat tutustui helposti toisiinsa, kertoo Tajakka, joka opiskeli itse varhaiskasvatusta ja ehti tehdä muutaman vuoden alan töitäkin. Steve ’n’ Seagullsin piti olla alunperin soittajakaverusten sivuprojekti. Ennen kuin YouTubessa julkaistut musiikkivideot tekivät yhtyeestä tunnetun niin Suomessa kuin maailmalla, se teki pientä keikkaa kotimaassa ja laivoilla. Ensimmäiset videotkin kuvattiin osin keikkamyyntiä helpottamaan. No, tekivät ne varmasti sitäkin. – Ajateltiin, että se on helpompi tapa esitellä bändi kuin kirjoittaa se perinteinen aa-nelonen, että soitetaan folkpoppia, Tajakka muistelee. Ensimmäinen video oli The Trooper , toinen Holy Diver . Pieni kuuntelijapiiri levitti videoita, muutama musiikkilehtikin kiinnitti niihin huomiota. – Huomattiin, että kyllä yleisö näistä vähän tykkää. Alkoi tulla palautetta, että tämä on hauskaa ja tästä tulee hyvä fiilis. Tehtiin sitten kolmantena Thunderstruck , joka toimi aina hyvin keikoilla. – Suosio tuli puskista niin meille kuin keikkamyyjälle. Piti ruveta suunnittelemaan, että pitääkö tässä tehdä jotain järkeviä ratkaisuja, Tajakka sanoo hymyillen. Nimen tarina Välihuomiona sellainen, että Steve ’n’ Seagulls on mainio ja tarttuva nimi, mutta perin ikävä kirjoittaa tekstin sisään. Heittomerkit ja l-kirjainten määrä menevät jatkuvasti väärin. Tai sitten en vain osaa. Mikä on nimen tarina? – Siitä menee kunnia vähän bändin ulkopuolelle. Banjonsoittajan tyttöystävä on nimen takana. Käsittääkseni oli paljon paskoja ehdotuksia ja sitten tämä, Tajakka sanoo. Ollaanko yhtyeessä Steven Seagalin elokuvien ystäviä? – Minä ainakin lapsena katsoin suurimman osan niistä kasari- ja ysärileffoista. Sitten niistä lähti vähän terä. Mutta on ne tuttuja. Kaappaus raiteilla esimerkiksi, hienoa kamaa. Kirjava soittajajoukko No niin, nimi-ideasta ei kunniaa muusikoille, mutta kuinkahan on laulujen laita. Miten syntyvät Steve ’n’ Seagullsin omaperäiset coverit ja omat kappaleet? Tajakka kertoo, että uudelta löytyy enimmäkseen banjonsoittaja Haaviston sävellyksiä. Sanoituksia ja sovituksia on tehty isommalla porukalla. Ideat coveroitavista biiseistäkin syntyvät yleensä ensin jonkun jäsenen päässä. – Joku soittelee jollakin soittimella jotakin riffiä, joka kuulostaa mielenkiintoiselta tai hauskalta. Pyöritellään sitä sitten takahuoneessa tai soundcheckissä porukalla, mietitään pystyykö melodiaosuuksiin rakentamaan vaikka moniäänisiä harmonioita. Kun alustavaa kikkailua on harrastettu tarpeeksi, joku tekee kappaleesta demon ja vie sen bändin yhteiseen lelulaatikkoon muhimaan. Sieltä sitten nostetaan sopivia ideoita todelliseen jalostukseen. Jalostussessioita varten vuokrataan usein mökki ja ollaan porukalla. – Meidän vahvuus on erilaiset soittajahistoriat. Osa on soittanut rankempaa musaa, osa kevyempää, rumpali (Juha Salonen) on tehnyt monipuolisesti perkussiojuttuja, basisti (Janne Tuovinen) on vahvasti jazzmaailmasta. Pystytään yhdistelemään kaikenlaista, Tajakka pohtii. Kamat lähti Göteborgissa Steve ’n’ Seagulls on kiertänyt viime vuosina ahkerasti ulkomailla. Tomi Tajakan yksi parhaista muistoista on yhtyeen ensimmäinen iso festarikeikka Sweden Rockissa vuonna 2015. – Kaikin puolin hämmentävä reissu. Göteborgin lähellä meidän keikka-autoon murtauduttiin keskellä päivää. Kaikki henkilökohtaiset kamat lähti. – Pari päivää myöhemmin ensimmäinen iso festarikeikka. Oltiin kolmoslavan ensimmäinen bändi, ei sinne pitänyt paljoa yleisöä tulla. Tulikin tyyliin 10 000 henkeä. Aivan paskat housussa. Mutta hyvin meni. Tänä vuonna keikkaa pukkaa vain kotimaassa. Olosuhteisiin nähden kohtalaisen paljon, sanoo Tajakka ja kiittelee keikkamyyjää. Yhtyeen jäsenet ovat nyttemmin hajautuneet Jyväskylästä. Kolme asuu yhä Keski-Suomessa, yksi pääkaupunkiseudulla, Tajakka Iisalmessa. Keikkapäivinä auto starttaa Keski-Suomesta. Päämäärästä riippuen Tajakka hyppää kyytiin vitostien varresta tai hankkiutuu paikalle omin avuin. Sunnuntaina tie tuo Tampereelle. Steve ’n’ Seagulls käynnistää neljättä kertaa järjestettävän Pyynikki-ilmiön. Yhtye on esiintynyt tapahtumassa ennenkin, ja Tajakka kehuu Pyynikin kesäteatterin tunnelmaa. – Miellyttävä keikkapaikka suojassa metsän keskellä. Jotakin konserttisalin ja ulkoilmakeikan välillä. Marraskuun albumin tuotantoa saatetaan kuulla jo livenä, vaikka virallinen julkistaminen on vielä edessä. Kenties Pyynikilläkin – ihan varmaksi sitä ei voi sanoa, sillä Steve ’n’ Seagullsilla on tapana lyödä settilistansa lukkoon vasta puolisen tuntia ennen h-hetkeä. Messengeriinkin kilahtelee välillä katsojien biisitoiveita. – Thunderstruck , November Rain , Seek and Destroy , omista biiseistä Ghost Town ja Down to the River, Tajakka luettelee keskimääräisiä yleisön suosikkeja. "Ollaan tyytyväisiä” Steve ’n’ Seagullsin lisäksi Pyynikki-ilmiön esiintyjäkattaukseen kuuluvat Club For Five, Jarkko Ahola, Rajaton sekä Komediafestivaali on the Road. Viimeksi mainittu on stand-up-keikka, jonka ikäraja on 18 vuotta. Kaikki keikat järjestetään Pyynikin kesäteatterin lavalla. Kesäteatterin katsomon kapasiteetti on 830. Tänä vuonna kullekin keikalle myydään korkeintaan 500 lippua. Jarkko Aholan konsertti on loppuunmyyty. Muille keikoille mahtuu vielä. Lippuja tullaan myymään myös ovelta. Pyynikki-ilmiön tuottavan Ilmiö-tuotannon tiedottaja Jenni Ruotsalo arvelee ihmisten olevan vielä varovaisia tapahtumiin lähtemisen suhteen. Hän kertoo keskustelleensa asiasta muiden tapahtumajärjestäjien kanssa, joiden huomio on ollut se, että lippujen hankkimista venytetään nyt viime tippaan. Pyynikki-ilmiön tilanne on kuitenkin varsin hyvä. – Sen verran lippuja on mennyt, ettei yksikään ilta ole niin sanotusti pulassa. Siihen ollaan tyytyväisiä, Ruotsalo sanoo. Jalan tai julkisilla Järjestäjät toivovat mahdollisimman monen katsojan saapuvan tapahtumapaikalle kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla. Pyynikin kesäteatterin viereinen pysäköintialue on matkailuautojen käytössä ja täten poissa yleisön käytöstä. Tampereen kaupunki järjestää Pyynikki-ilmiötä varten vaihtoehtoista pysäköintitilaa, mutta kaikille autoille tila ei tule riittämään. – Suosittelemme lämpimästi, että saavutte Pyynikki-ilmiön keikoille joko julkisilla kulkuvälineillä tai vaikkapa pyörillä, joille järjestämme erillisen pyöräparkin mahdollisimman lähelle esiintymispaikkaa. Pyynikki on upea maisema pyöräretkelle, joten mikäpä sen mukavampaa kuin yhdistää hyötyliikunta musiikkielämykseen, sanotaan Ilmiö-tuotannon tiedotteessa.