Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Millaiselta tuntuu suudella näyttämöllä korona-aikaan? ”On ollut tosi ikävä kosketusta”, sanoo Ofeliaa näyttelevä Inke Koskinen

Kaikkea sitä ihmisellä voikin töissä tulla eteen. Niinkuin nyt vaikka Inke Koskisella , joka suutelee työkaveriaan näyttämöllä keskellä koronapandemiaa. Koskinen näyttelee Ofeliaa Tampereen Työväen Teatterin rockmusikaalissa Hamletissa . Hänen rakastettuaan Hamletia esittää Saska Pulkkinen . Nätyllä vielä opiskeleva Koskinen tekee esityksessä taiteellisen opinnäytteensä. Näyttelijä Inke Koskinen, millaiselta tuntuu harjoitella esitystä näin vaarallisessa tilanteessa? – Sen kotona nysväämisen jälkeen tuntuu aika hurjalta yhtäkkiä olla ihmisten kanssa. Samaan aikaan se tuntuu ihanalta ja tarpeelliselta. Huomasi, että on ollut tosi ikävä kosketusta. Enkä puhu vain fyysisestä kosketuksesta vaan kaikenlaisista. Kyllä ihminen tarvitsee ihmistä, Koskinen sanoo. Teatterilla on hyvin tarkkaan määritelty, minne saa esimerkiksi mennä. Eri työryhmät pidetään erillään. – Muodostuu omat perheet. Vähän kuin olisi omalla leirillä, Koskinen sanoo. Säännöt ja rajat ovat tuoneet turvallisuutta. On myös tuntunut tärkeältä nähdä, miten ihan siinä vieressä oleva ihmisruumis tuntee, olla itse siinä vieressä katsomassa. Sen merkitys on korostunut varsinkin nyt harjoitteluvaiheessa. – Jos näet että toinen kärsii, tunnet itse sen vähän ruumiissasi. Se on ihmisen luontainen reaktio. Sen tarve varman korostuu tämän koronan myötä, Koskinen sanoo. Miltä suuteleminen Saska Pulkkisen kanssa tuntuu näin korona aikaan? – Itse näen suudelman samanlaisena kosketuksena kuin jokin muukin emotionaalinen koskettaminen, mikä ei ole välttämättä fyysistä, Koskinen sanoo. – Mutta varmasti se, että ihan huulet koskettavat, ihan se lihallisuus, tuntuu katsojille vielä enemmän kuin yleensä, Koskinen sanoo. – Ja kyllä se tekijässäkin tuntuu enemmän hetkelliseltä, katoavammalta kuin ennen. Tampereen Työväen Teatterin johtaja Otso Kautto linjaa teatterilla suutelemisesta sähköpostitse. Myös hän puhuu eri työryhmien muodostamista perheistä. – Teemme töitä ja hengitämme samaa ilmaa joka päivä. Näyttelijät ovat sitoutuneet siihen, että he ovat siviilissä hyvin varovaisia ja välttävät altistumista. Kun koko muu yhteiskunta joutuu pidättäytymään hellyydestä, olemme helliä kaikkien muiden puolesta, Kautto sanoo. Murhamysteerissä kyräillään toisia Tampereen Teatterissa taas on käynyt se, mitä teatterissa käy aina. Vaikka ottaisit Agatha Christien miten vanhan dekkarin ja nostaisit sen näyttämölle, niin kohta tapahtuu jotain, että kaikki todella ajankohtaista. Kuunnelkaa vaikka tätä. Keväällä kaikki olivat teatterilla koronan takia kauhuissaan, kuten joka paikassa muuallakin. Ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen veti Eikä yksikään pelastunut -näytelmän harjoituksia. Lyytikäinen vahti, että näyttelijät pitivät toisiinsa välimatkaa. Kaikki mahdolliset fyysiset kontaktit, kuten kättelyt, halaukset ja läheltä huutamiset otettiin pois tai pidettiin isoa turvaväliä. Oikeastaan kaikkia pelotti. – Mutta teatteriahan ei voi tehdä niin, Lyytikäinen sanoo. Sitten taiteilijat tekivät sen, mitä taiteilijoiden on tehtävä. Koronanpelkoa alettiin käyttää ilmaisun apuna. Agatha Christien rikostarinassa salaperäinen isäntäpari on kutsunut kymmenen vierasta syrjäiselle saarelle. Vieraita alkaa kuolla yksitellen. – Pelko sopii hyvin näytelmän tematiikkaan, koska he epäilevät toisiaan. Näytelmässä pelätään, kuka on murhaaja, aivan kuten keväällä pelättiin, kenellä on korona. Siitä jopa rakentui sisältöä ilmaisuun, varovaisuutta. Jokainen on varpaillaan koko ajan suhteessa toiseen ja epäilee toista, pitää välimatkaa, ei päästä toista lähelle. Nyt syksyn mittaan ollaan päästy niin pitkälle, että esityksessä suudellaan. Sitä ei voi paljastaa, ketkä, koska se olisi jännitysnäytelmän juonipaljastus. – Näytelmässä kätellään, halataan, suudellaan ja käydään käsiksi. Mutta kaikki tehdään valvotusti, Lyytikäinen kertoo. – Teemme ne kontaktit, joita näytelmä vaatii. Ja todella matalalla kynnyksellä jäämme kotiin, jos on vähänkään sairas. Näyttelijät ovat myös itse sitoutuneet siihen, että ovat erityisen varovaisia ja rajaavat kanssakäymisiään myös vapaa-ajalla. Näyttelijöiden terveys pyritään turvaamaan muun muassa sillä, että eri työryhmät eivät ole tekemisissä keskenään. – Nyt harjoituksissa ei mielestäni tarvitse pelätä. Kaikki on huolehdittu tosi hyvin, Lyytikäinen sanoo. Erilaisia suuteluratkaisuita Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä Pauliina Rauhalan kirjaan perustuvassa Synninkantajissa nuori Auroora kamppailee rakkauden kanssa. ”Olen sortunut salaa ja lakkaamatta ajattelemaan sitä, suutelemista, vaikka sanaa ei ole olemassakaan siellä mistä minä tulen, Auroora sanoo. Auroora ei kuitenkaan pääse näyttämöllä tositoimiin. Suomen Kansallisooppera puolestaan on linjannut, että heillä ei suudella. – Ohjauksia tullaan jonkin verran muuttamaan, varsinkin sellaisia, joissa on kuoroa ja tällaiset, sanotaanko, suutelukohtaukset jätetään kokonaan pois, tuottaja Tatu Näyhö sanoo Ylen haastattelussa. Tampereen Työväen Teatterilla suuteloita olisi Hamletin lisäksi myös Kinky Boots -musikaalissa ja Sirkku Peltolan uudessa sovituksessa Maiju Lassilan Ikiliikkujasta. Teatterilla ei vielä ole tiedossa, suudellaanko teoksissa, kun niiden harjoitukset alkavat. Suomen Kansallisteatterissa on jo ryhdytty suutelemaan. Kauden alussa suuteluun vielä oli tiukka linja ja nytkin tarkkaillaan, että suutelevilla tai suutelemattomillakaan näyttelijöillä ei saa olla mitään oireita. Esityksessä Rikinkeltainen taivas näyttelijät Pyry Nikkilä ja Annika Poijärvi kokevat ensirakkauden huumaa ja suutelevat. Muuten työryhmien väliset ovat Kansallisteatterissa tarkkoja. Esimerkiksi eri esitysten työryhmien jäsenet eivät syö keskenään.