Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Osalla ihmisistä on yliliikkuvat nivelet, ja siitä voi olla sekä haittaa että hyötyä – Testi osoittaa, ovatko nivelesi tavallista liikkuvammat

Joogatunnilla eräs vilkaisee sivusilmällä häkeltyneenä kaveriaan, joka pääsee mahdottomalta näyttäviin asentoihin ihan kivuttomasti. Samaan aikaan oma kroppa ei tunnu taipuvan oikein millään. Vaikka venyvyyttään voi kehittää, on totta, että joillakuilla on luonnostaan taipuvaisempi keho kuin toisilla. Joskus taipuisuutta selitetään liikkuvilla nivelillä, ja toisinaan kuulee puhuttavan myös yliliikkuvuudesta. Mitä tämä yliliikkuvuus oikeastaan tarkoittaa, ja voiko sillä selittää toisten hurjaa venyvyyttä? Fysiatrian erikoislääkäri Kia Pelto-Vasenius Helsinki Hospitalista toteaa, että normaalin nivelten liikkuvuuden ja yliliikkuvuuden rajat ovat sinänsä sopimuksenvarainen asia. Toisin sanoen ei ole olemassa maailmanlaajuisesti määritettyjä, täsmällisen tarkkoja rajoja sille, mikä on yliliikkuvuutta ja mikä taas ei. – Kun puhutaan yliliikkuvuudesta, tarkoitetaan joka tapauksessa sitä, että useiden nivelten liikelaajuus ylittää yleisesti sovitut, normaalin nivelten liikkuvuuden rajat. Jos yliliikkuvat nivelet eivät aiheuta ongelmia, ei ole syytä puhua varsinaisesta sairaudesta. – Tällöin kyse on lähinnä ominaisuudesta. Erilaisissa tutkimuksissa on arvioitu yliliikkuvuuden olevan globaalilla tasolla noin 5–35 prosentin luokkaa. Suomessa esiintyvyys on puolestaan suurin piirtein 10 prosentin hujakoilla. Hyötyä ja haittaa Nivelten liikkuvuus on aina varsin yksilöllistä. Siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten niveltä ympäröivän sidekudoksen elastisuus eli joustavuus, joka on perinnöllistä. Lisäksi lihaskudoksen jänteys, ikä, sukupuoli, nivelen rakenne ja etninen tausta selittävät sitä, miksi toisten nivelet tuntuvat olevan taipuisampia kuin toisten. Tärkeää on ymmärtää sekin, että nivelten yliliikkuvuus ei ole kaikille pelkästään ikävä vaiva, vaan pikemminkin omaa toimintaa tehostava tekijä. – Tietyissä ammateissa ja urheilulajeissa siitä on ihan hyötyä. Muusikot, voimistelijat, balettitanssijat ja sirkustaiteilijat ovat tästä oivia esimerkkejä. Koska useilla yliliikkuvuus ei aiheuta lainkaan särkyä tai muita fyysisiä oireita, se ei juuri näy heidän arjessaan. Toisilla ominaisuus saattaa kuitenkin oireilla erinäisinä kipuina. – Tässä tapauksessa suosittelen nuorille ammatinvalinnan suhteen fyysisesti kevyttä työtä, Pelto-Vasenius sanoo. Hän neuvoo myös välttämään nivelen ääriasentoja. – Liikunnassa levon ja rasituksen tasapuolinen annostelu on oleellista, jotta ehkäistään rasitusvammat. Säännöllistä ja ennen kaikkea monipuolista liikunta on hyvä suosia. Nivelten rasituskipu lisääntyy etenkin silloin, jos lihaskunto sekä kestävyys heikkenevät. Tämä laskee rasituskestävyyttä, mikä puolestaan lisää kipuja entisestään. Aktiivinen elämäntapa on siis järkevä vaihtoehto. Yksipuolista treeniä, kuten pelkkää voimaharjoittelua, ei kuitenkaan suositella. Raudan nostamisen tai pelkän lenkkeilyn lisäksi arkeen on siis syytä sisällyttää muunlaistakin harjoittelua. – Lihaskunnon ja kestävyyden ohella suosittelen vahvistamaan etenkin tasapainoa ja vartalon hallintaa. Myös liikkeiden oikeaoppisuus on yliliikkuvuuden suhteen kaiken A ja O. Kuntosalilla kannattaa siis varmistaa, että liikkeet tulee tehtyä oikein. Testillä osviittaa Mistä sitten voisi saada tietää, miten liikkuvat omat nivelet ovat? Pelto-Vasenius kertoo, että nivelten yliliikkuvuutta on arvioitu niin sanottujen Beightonin kriteerien avulla. – Näiden kautta voi periaatteessa itse peilin edessä arvioida, kuinka notkeat omat nivelet ovat. Testi ei anna diagnoosia sairauksista, joihin liittyy yliliikkuvuutta. Kriteereillä ei pysty arvioimaan nivelten yliliikkuvuuskirjon oireyhtymää itsellään, eikä myöskään perinnöllisiä sidekudossairauksia. Virallinen diagnoosi yliliikkuvuudesta perustuu oireisiin ja lääkärin tekemään, kliiniseen tutkimukseen sekä diagnostisiin kriteereihin. Beightonin kriteereillä voi kokeilla joidenkin niveliensä liikkuvuutta kotona. Yliliikkuvuutta voi olla muissakin kehonosissa, kuten olkapäissä, lonkissa, niskassa sekä jalkapohjassa. Yliliikkuvuutta katsotaan olevan, jos saa testissä vähintään viisi pistettä. Maksimäärä pisteitä on yhdeksän. Kuvissa liikkeitä tekevä ei saa testistä yhtäkään pistettä. Lähteenä Beightonin kriteereille on käytetty Reumaliiton sivuja. Testattavat nivelet ja pisteytys ovat seuraavat: