Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Ikäkriisi riivasi Suomen parasta pelaajaa: ”Ajattelin, että repäisen ja muutan Pariisiin”

Suomalainen tottuu puolessatoista vuodessa melkein mihin tahansa – muttei sentään ranskalaiseen poskipusukulttuuriin. – Se tuntuu edelleen vähän hassulta, Linda Sällström nauraa. – Jos tulee treeneihin viimeisenä, pitää käydä kaikki pelaajat ja valmennustiimiläiset kerralla läpi. Siinä menee melkein kymmenen minuuttia. Sällström, 31, viihtyy Pariisissa mainiosti, pusuttelusta huolimatta. – Tämän piti olla vuoden keissi, mutta kirjoitinkin kahden vuoden jatkosopimuksen, Sällström kertoo. – Pariisi tuntuu kodilta ja on ihana kaupunki. En silti usko, että olen tänne loppuelämäksi jäämässä. Lääketiedettä Siirrolle Ruotsista Ranskaan oli selkeä syy: piti selättää kolmenkympin kriisi, kokoluokaltaan "aika iso". – Mietin Ruotsissa, että olen ollut täällä kymmenen vuotta, enkä ole kokenut mitään, eikä urasta jää mitään käteen, hän muistelee. – Selitykset olivat ihan naurettavia, mutta silloin ne tuntuivat todellisilta. Vittsjö, pikkuinen skånelaisseura, vaihtui Paris FC:ksi. – Ajattelin, että repäisen ja muutan Pariisiin. Ainakin voi sanoa uran jälkeen, että kyllähän vähän elinkin. Sällström teki debyyttikaudellaan 21 ottelussa 12 osumaa – eikä kriisistä ollut enää tietoakaan. – Elämä vasta alkoi kolmenkympin kohdalla, hän tokaisee. – No, se vähän stressaa, että olen hemmetin vanha, kun joskus valmistun. Niin, joo, olihan minulla se koulukin, joten en kyllä yhtään ymmärrä sitä kriisiä. Sällström opiskeli puolitoista vuotta lääketiedettä Lundin yliopistossa ennen muuttoaan Pariisiin. – Siellä on monta vuotta odottamassa. Vielä on neljä vuotta lääkäriopintoja, sitten puolitoista vuotta harjoittelua, sitten saa lääkärinpaperit – ja vasta sitten voi ruveta erikoistumaan. Mitä jää käteen? Sällströmillä on laajaa, omakohtaista kokemusta urheilulääketieteestä, erityisesti ortopediasta. Hänen polvensa ovat käyneet läpi kolme isoa operaatiota. Nykyosaamisella eturistisiteet rakennellaan uudestaan ja polvet saadaan kilpailukykyisiksi, mutta kuntoutus vie yli puoli vuotta ja nakertaa armottomasti myös henkisiä voimavaroja. Kolmannen napsahduksen jälkeen uskoa koeteltiin toden teolla. – Tuntui, että mitä tahansa teen, polvet vain hajoilivat. Kuntouttaessa oli aikaa miettiä: Kuinka monta hyvää siirtotarjousta jää tulematta? Kuinka monta kymmentä ottelua jää pelaamatta? Kuinka monta sataa harjoitusta pallon kanssa jää tekemättä? – Oli hetkiä, että olin vähän katkera, Sällström muistelee. – Olin uhrannut futikselle kaiken, mutta mitään ei tuntunut jäävän käteen. "Jos ei olisi arpia..." Polvivammat pilasivat käytännössä kokonaan vuodet 2012–14. – Toiset käyttivät sen saman ajan pelaamiseen ja harjoittelemiseen. Olisi tehnyt ihan hyvää minunkin pallotatsilleni. Toisaalta: suurin ase eli nopeus säilyi, ja loukkaantuminen toi elämään uudenlaista perspektiiviä heränneenä opiskeluinnostuksena. – Saavutuksia pystyy arvostamaan eri tavalla kuin ilman loukkaantumisia, Sällström kokee. – Tosin nyt jo tuntuu, että ne loukkaantumiset ovat tapahtuneet toisessa elämässä. Jos ei olisi arpia, ei olisi edes sellaista oloa, että ne on leikattu. Ura jatkuu ainakin ensi kauden, mahdollisesti pidempäänkin. – Tuntuu, että elän jo nyt lisäajalla, joten yritän ottaa joka hetkestä kaiken irti, Sällström kertoo. – Suurin jalkapalloilullinen tavoite on päästä kokemaan vielä yhdet arvokisat. Kirvelyä Sällström oli mukana EM-kotikisoissa 2009. Vuoden 2013 EM-kisoja hän katsoi televisiosta polvikuntoutujana. – Uskon, että nyt osaisin nauttia ihan eri tavalla, Sällström miettii. – Nuorena olin niin nälkäinen, ja oli kova palo sinne tulevaisuuteen. Nyt on eri perspektiivi. Sällström teki 2–3-kavennuksen puolivälieräottelussa Englantia vastaan kymmenisen minuuttia ennen loppua. Maali jäi ottelun ja Suomen EM-turnauksen viimeiseksi. – Se tappio kirveli todella paljon, koska se tarkoitti unelman loppua ja arjen alkua sen jälkeen, kun oli ollut niin kivaa yhdessä. "Iso järkytys" Vielä rajummin kirveli syksyllä 2016 Trofassa, Portugalissa. Suomi tupeloi EM-karsinnan toiseksi viimeisessä ottelussa kahden maalin johdon 2–3-tappioksi. Voitolla ja tasapelillä Suomi olisi selviytynyt lohkokakkosten vertailuun ja vähintään jatkokarsintavaiheeseen. – Se oli iso järkytys, Sällström huokaa. – Yhtäkkiä oltiin pois kisoista. En vieläkään ymmärrä, että niin tapahtui. Portugali on näissäkin karsinnoissa kapulana suomalaisrattaissa. Ensimmäisessä kohtaamisessa Sällström laukoi arvokkaan 1–1-tasoituksen viime hetkillä. – Edelleen on kana kynimättä portugalilaisten kanssa, Sällström ilmoittaa. – Voittoa haettiin, mutta onneksi sinne ei jäänyt sentään kolmea pistettä. Nosteessa Sällströmin maajoukkueuran aikana, reilussa kymmenen vuodessa, naisten jalkapalloilu on tehnyt todellisen läpilyönnin. – Kuinka moni edes tietää, että Anne Mäkinen valittiin vuonna 2005 EM-kisojen parhaaksi pelaajaksi? Sällström heittää. – Jos nyt tapahtuisi vastaavaa, ei tarvitsisi paljon miettiä raha-asioita. Nykyään suuret massat seuraavat arvokisoja, ja Megan Rapinoen kaltaiset tähdet muuttavat maailmaa. – Buusti ei ole vain siinä hetkessä, arvokisoissa, vaan naisfutis on vakiinnuttanut asemansa, Sällström näkee. – Olen vähän harmitellut, että olen näin vanha. Olisi kiva päästä elämään tätä nostetta eri tavalla. Palloliitossa tasa-arvoasiat ovat ottaneet aikana arvokkaita askeleita eteenpäin. Miesten ja naisten maajoukkuepelaajilla on nykyään samanlaiset sopimukset ja korvaukset. – Se on tosi iso juttu. Olemme Suomessa edelläkävijöitä. "Ihan kiva" Sällström ei ole Rapinoen kaltainen aktivisti-maailmantähti, mutta hän on ollut vuosikaudet suuri idoli suomalaisille ja ruotsalaisille jalkapallotaimille. Sällström nousi syksyisellä tehoryöpyllään paitsi EM-karsintojen maalipörssin kärkeen, myös Suomen kaikkien aikojen maalariksi ohi Laura Österberg Kalmarin . Se on saavutus, jota uskaltaa ihastella jo nyt, uran aikana. – On sellainen olo että ihan kiva. Kun oli sitä kolmenkympin kriisiäkin ja ajatuksia, onko saanut mitään uralla aikaan. No, tuo nyt on sellainen aika konkreettinen juttu, Sällström myhäilee. – Että tulipahan jokunen maali tehtyä. Linda Sällström valittiin viime vuoden parhaaksi naisjalkapalloilijaksi Suomessa. Hän ei päässyt Captain's Ball -gaalaan pokkaamaan palkintoaan – mutta se ei ihan kauheasti haitannut. – Sini oli silloin täällä (Pariisissa), Sällström kertoo. – Hän järjesti minulle oman gaalan. Sini Yasemin , 29, on poppari, jonka esikoisalbumi Nimeä mut uudestaan julkaistiin vuosi sitten. – Ei tämä ole vielä monen vuoden keissi, mutta eiköhän tästä sellainen kehkeydy, Sällström tunnelmoi. – Yritetään nähdä mahdollisimman usein. Onneksi Sinillä on joustavammat aikataulut, joten hän pystyy tulemaan aika usein Pariisiin. Sällström luki Janne Puhakan syksyisen haastattelun Helsingin Sanomista , kuten koko urheilua seuraava Suomi. Puhakka on ensimmäinen ja edelleen ainoa SM-liigassa pelannut kiekkoilija, joka on julkisesti kertonut homoudestaan. Hänkin teki ulostulonsa vasta uran päätyttyä. – On tosi harmillista, jos on edelleen sellaista, että ei voi olla oma itsensä, mutta itse en ole sellaista kokenut, joten en voi samaistua, Sällström aloittaa. – Näistä on kuitenkin tärkeä puhua, että ihmisten ymmärrys kasvaisi ja homoseksuaalisuus olisi yhtä luonnollinen asia kuin minulle. Myös Puhakka totesi HS:n haastattelussa, että ”ihannetilanne olisi, ettei tästä tarvitsisi puhua, mutta niin kauan kuin aihe on vaiettu, siitä on puhuttava". Seuraavana päivänä Ylen haastattelussa hän sanoi "toivovansa eniten, että nuoret saavat tästä jotain ja että se helpottaa heidän henkistä taakkaansa ja ettei heidän tarvitse tulevaisuudessa miettiä mitään". – Minun ei ole ikinä pitänyt piilotella muttei myöskään ole ollut tarvetta pitää yksityiselämääni esillä, Sällström toteaa. – En ole ikinä kokenut mitään syrjintää, joten en ole tehnyt siitä mitään numeroa. Tuntuu tosi kummalliselta edes puhua tästä, mutta jos maailma ei ole vielä valmis, asioita pitää tuoda esille.