Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tiina Keskinen kärsi vuosia luulotautisuudesta, nyt korona-aikana hän sanoo, että on onni tajuta oma kuolevaisuutensa

Kärsin vuosikausia luulotautisuudesta. Se oli rankkaa aikaa. Kuvittelin sairastavani milloin mitäkin tautia ja olin vakuuttunut, että kuolema korjaa minut hetkellä millä hyvänsä. Selvisin aina hengissä, mutta joka ikinen kerta kävin läpi oman kuolevaisuuteni. Suunnittelin hautajaiset, mietin, ketkä minua surisivat eniten ja ketkä vähiten, mietin, minkälaisia muistopuheita minusta pidettäisiin, ja muistutin läheisiä siitä, että kuolinilmoitukseeni ei saa kirjoittaa latteuksia. Kun en sitten kuollutkaan, olin aina yhtä kiitollinen elämän jatkumisesta. Nautin pienistä asioista, koska omasta mielestäni niin yllättäen olin saanut kokea vielä ainakin yhden ihanan aamukahvihetken, takkatulen rätinän, saunaillan tai hyvän seuran tuottaman ilon. Luulotauti hälveni ajan myötä. Tauti oli aikoinaan minulle vitsaus, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli siunaus. On onni ymmärtää oma kuolevaisuutensa. On vapauttavaa tajuta, että minä voin kuolla tänään. On tärkeää käsittää, että minulle ei ole luvattu yhtään enempää kuin se hengenveto, jota olen juuri vetämässä. Elämä ei ole itsestäänselvyys, ennemminkin se on ihme. Maailmassa kuolee joka hetki ihmisiä, mutta minä olen edelleen hengissä. Onhan se kova juttu. Korona on sekoittanut meidän jokaisen elämän ja laittanut asiat mullinmallin. Tilanne on vakava ja huolestuttava. Kannan huolta riskiryhmiin kuuluvista läheisistäni ja kaipaan epätoivoisesti ulkomailla jumissa olevaa tytärtäni. Tunnen myös suurta sympatiaa kaikkia niitä ammattilaisia kohtaan, jotka kamppailevat eturintamassa virusta vastaan. Korona pyörii jatkuvasti mielessä, mutta perimmäistä ajatusmaailmaani tuo viheliäinen virus ei ole mullistanut. Oikeastaan ymmärrän koronaa. Ihminen on melkoinen öykkäri maapallolla. Se kuvittelee omistavansa planeetan, se luulee, että luonnonlait eivät kosketa sitä ja että maapalloa voi riistää mielensä mukaan, luontoa ei tarvitse kuunnella. Luonnon arvostus on meidän ihmisten keskuudessa hävyttömän huonolla tolalla. Korona pistää nyt ihmisen polvilleen. Ja aivan syystä. On kiinnostavaa nähdä, oppiiko ihminen tästä koettelemuksesta mitään vai jatkuuko sama meno koronalöylytyksen jälkeen. Korona on konkreettinen muistutus, että elämä on pienestä kiinni. Se on ollut sitä ennen koronaakin, mutta tappava virus auttaa asian ymmärtämisessä. Jokainen yskäisy ja aivastus on nyt muistutus kuolevaisuudesta. Meistä kuka tahansa voi kuolla koska tahansa. Joillekin ajatus on ahdistava mutta ei minulle. Elämä on monenkirjava seikkailu. Parhaimmillaankin se kestää harmillisen vähän aikaa. Siksi sitä kannattaa arvostaa. Kirjoittaja on opettaja. "Luonnon arvostus on meidän ihmisten keskuudessa hävyttömän huonolla tolalla. Korona pistää nyt ihmisen polvilleen. Ja aivan syystä."