Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tiesitkö tämän: Suomen vaarallisin hämähäkkilaji on majaillut tietyllä kadulla jo 50 vuotta – Mikä on totuus hämähäkkipelosta ja miksi hämähäkkiä ei saisi tappaa?

Pakotietä ei ole, eikä rimpuilu auta. Päinvastoin. Liike saa vastakudotun verkon värisemään. Tahmea seitti kietoutuu entistä tiukemmin pakenijan jalkojen ympärille. Se sinetöi itikkauhrin kohtalon. Verkon värinä varvaskarvoissa kertoo pedolle, että ateria on kiikissä. Kun pyristelevän uhrin voimat hiipuvat, hämähäkki kipuaa sen luo. Myrkkyleuat pureutuvat saaliin niskaan. Kokovartalopuudutus lamauttaa saaliin nopeasti. Myrkky hajottaa uhrin kudokset ja sulattaa sisäelimet makoisaksi liemeksi, sillä hämähäkki pystyy nauttimaan vain nestemäistä ravintoa. Kun soppa on valmis, peto imee itikkakeiton kitaansa. Saaliista jää jäljelle tyhjiin lypsetty kitiinikuori. Lajeja ehkä jopa 100 000 Hämähäkit (Araneae) ovat niveljalkaisiin ( Arthropoda ) kuuluvia hämähäkkieläimiä ( Arachnida ). Niillä on kahdeksan jalkaa ja usein kuusi tai kahdeksan silmää. Hämähäkkien lahkoon kuuluu kolme osalahkoa, 112 heimoa, lähes 4 000 sukua ja noin 50 000 tunnistettua eri lajia. Todellisuudessa hämähäkkilajeja voi olla jopa kaksinkertainen määrä. – Tropiikissa uuden hämähäkkilajin löytää viidessä sekunnissa. Etelä-Euroopastakin löytyy lajeja, joita kukaan ei ole kuvannut, Suomen Luonnontieteellisen museon intendentti, hämähäkkiasiantuntija Pedro Cardoso sanoo. Eikä uusia hämähäkkilajeja tarvitse etsiä niinkään kaukaa. – Meillä on museossa noin 200 000 näytettä. Siellä on todennäköisesti tuhansia sellaisia, joita ei ole aiemmin nimetty tai tunnistettu. Pelko on aina opittu jostain Vain harva hämähäkki on ihmiselle vaarallinen, mutta silti hämähäkit herättävät pelkoja. Joidenkin tutkimusten mukaan joka kolmas meistä kammoksuu hämähäkkejä. Hämähäkkipelko eli araknofobia on yleisimpiä pelkoja myös Suomessa, vaikka täällä ei luonnonvaraisena elä ihmiselle hengenvaarallisia hämähäkkilajeja. Pelko voi tuoda foobikon elämään levottomuutta, äkillisiä säikähdyksiä ja voimakasta varuillaoloa niin sisä- kuin ulkotiloissa. Säikkyminen ei rajoitu vain eläviin olentoihin. Lehdessä näkyvä kuva tai ruudulla pyörivä video voi järkyttää ja ahdistaa. Araknofobiaa on perusteltu muun muassa evoluutiobiologialla. Cardoso lyttää käsityksen geeneihimme piirretystä pelosta. Kyseessä on enemmän länsimaisen mielikuvituksen tuotos kuin rationaalinen puolustusreaktio. – Vauvat eivät pelkää hämähäkkejä, eivätkä ihmisheimot, jotka elävät tiiviisti hämähäkkien keskuudessa tropiikissa. Se on aina jostain opittu pelko. Vaarallisimmat elävät museossa Suomen ehkä vaarallisin hämähäkkilaji, ruskohämähäkki ( loxosceles laeta ) elää yhden populaation voimin Cardoson työpaikalla, Luonnontieteellisessä museossa Helsingin Pohjoisen Rautatiekadun varressa. Se ei elä kokoelmissa vaan on sattuman kautta pesiytynyt museon varastotiloihin. Kellanrusehtava hämähäkki elää luonnonvaraisena vain Etelä-Amerikassa. Pieni kanta lajia pesiytyi Luonnontieteelliseen museoon 1960- tai 1970-luvulla. Ensimmäiset emigrantit salamatkustivat Helsinkiin todennäköisesti kuljetuslaatikon mukana. – Museo on aika todennäköinen paikka tuollaiselle hämähäkille. Meille tulee näytteitä ja tavaraa paljon ympäri maailmaa, joten on oletettavaa, että laatikoiden mukana voi tulla elävääkin. Laji voi elää kuukausia syömättä, ja siksi se on Cardoson mukaan pärjännyt museossa läpi vuosikymmenten. Sen arveltiin kadonneen museon viimeisimmän remontin yhteydessä, mutta toisin kävi. Eivät leviä museon ulkopuolelle Ruskohämähäkin maine Suomen vaarallisimpana hämähäkkinä on Cardoson mukaan hieman liioiteltu. – Hämähäkit hyökkäävät ihmisen kimppuun vain, jos niitä todella häiritään, eikä ruskohämähäkin purema olisi ihmiselle kovin vaarallinen. Kivuliaan haavan purema kyllä jättäisi, ja sen parantuminen voisi kestää viikoista kuukausiin. Pahaan paikkaan osunut purema voisi teoriassa aiheuttaa paikallisen kuolion. Kuolion koko on kiinni siitä, kuinka hyvin myrkky pääsisi leviämään muualle elimistöön verenkierron mukana. – Meitä nämä museon hämähäkit eivät häiritse. Emme edes hirvittävästi kiinnitä huomiota niihin. Ruskohämähäkki olisi voinut levitä myös museon ulkopuolelle, mutta siihen Cardoso itse ei usko. – Ulkona on kylmä, eivät hämähäkit halua mennä sinne. Eikä kukaan ole nähnyt näitä hämähäkkejä museon ulkopuolella. Ruskohämähäkkipopulaation suuruutta ei tiedä kukaan. Ruskohämähäkit liikkuvat pääasiassa öisin, eivätkä Cardoson mukaan ole vaaraksi museon kävijöille saati työntekijöille. – Niistä on hyötyä, kun ne syövät muita tuhohyönteisiä. Myrkky on mystistä ainetta Lähes kaikkihämähäkit ovat jollain tapaa myrkyllisiä, mutta usein niiden myrkky aiheuttaa reaktioita vain niiden saaliseläimissä eli hyönteisissä. Vain parisenkymmentä hämähäkkilajia on Cardoson mukaan ihmiselle vaarallisia. Suomessa tunnistetuista noin 600 luonnonvaraisesta lajista yksikään ei ole ihmiselle vaarallinen. – 90 prosenttia hämähäkkilajeista ei kykene puremaan ihmistä, niiden leuat ovat liian heikot, Cardoso sanoo. Leukojen lihaksilla on merkitystä, sillä hämähäkin purema eroaa käärmeenpuremasta: Useilla käärmelajeilla myrkky erittyy kohteeseensa jo iskun voimasta eli hyvin nopeasti. Hämähäkit joutuvat aktiivisesti puristamaan myrkyn saaliiseensa. Toisaalta Australiassa elää myrkyllisiä suppiloverkkohämähäkkejä, joiden hampaat voivat läpäistä ihmisen kynnen. Ärsyyntyneinä ne tarraavat uhrin ihoon ja purevat uhriaan useita kertoja. Myrkyn tavoitteena on tappamalla estää saaliin karkaaminen ja saalistajan vahingoittuminen. Museossa asustavan ruskohämähäkin myrkky vaikuttaa sattumalta myös nisäkkäisiin. Luonnontieteellisessä museossa hämähäkit eivät tiettävästi ole ikinä purreet ketään. Myrkystä Viagran korvaaja? Hämähäkki ei yleensä pure ihmistä pelkkää piruuttaan. Ruskohämähäkin pureman kautta myrkkyä voi Cardoson mukaan saada vain poikkeuksellisessa tilanteessa, jos hämähäkki joutuisi esimerkiksi puristukseen. Puremistapauksia on dokumentoitu ruskohämähäkkien eteläisessä kotimaassa, mutta sielläkin harvakseltaan. Haitallisimpien hämähäkkien puremasta oireet tulevat usein viiveellä. Sen takia niiden syy-seuraussuhdetta ihmisillä ei ole aina täysin pystytty tieteellisesti todistamaan. Ihmiselle vaarallisimpia ovat aggressiiviset ja vahvamyrkkyiset brasilianvaeltajahämähäkit, joita esiintyy vain trooppisessa Amerikassa. Jos tällainen hämähäkki puree, seurauksena voi olla kipua, turvotusta ja hengenvaarallinen keuhkopöhö. Miehille brasilianvaeltajahämähäkin puremasta voi kehittyä tunteja kestävä kivulias erektio. Myrkyn komponentteja onkin tutkittu lääketeollisuudessa mahdollisina Viagran korvaajina. Verkkoja käytetty kalastukseen Yksi syyhämähäkkikammoomme ovat todennäköisesti viihdeteollisuuden luomat kauhutarinat yhdistettyinä hämähäkkien supervoimiin. Yksi supervoima ovat taiturimaisesti kudotut verkot, joilla ne saalistavat hyönteisiä. Vaikka hämähäkkien aivot eivät ole järin suuret, pystyvät ne loihtimaan mestarillisia seittejä ja harjoittamaan jopa jonkinasteista strategista päättelyä. Verkon hämähäkki kutoo langasta, jonka se valmistaa takaruumiinsa rauhasten erittämästä nesteestä. Osa langasta on tahmeaa ja saalis tarttuu siihen. Hämähäkki ei takerru seittiinsä, sillä se osaa varoa verkkonsa tahmeimpia osasia ja astelee varovasti rakentamiaan kulkusiltoja pitkin. Valmis verkko on viisi kertaa lujempaa kuin teräs sekä lisäksi hapon- ja säänkestävää. Erityisesti Nephila -sukuun kuuluvien hämähäkkien seittiä on kuvattu niin sitkeäksi ja elastiseksi, että lyijykynän paksuisesta langasta kudottu verkko pysäyttäisi matkavauhtia lentävän jumbojetin. Tyynenmeren saarilla kyseisen hämähäkin verkkoja on käytetty kalastusverkkoina. Hämähäkin seittiä on sen ilmiömäisten ominaisuuksien takia yritetty tehdä myös keinotekoisesti ja geenimanipuloitujen toukkien avustamina. Cardoson mukaan maailmassa on monta tutkimushanketta ja -yritystä, joiden tarkoitus on tehdä hämähäkinseitistä bisnestä. Seittiä on käytetty muun muassa Adidaksen lenkkareihin, North Facen parkatakkiin ja Lexus-auton istuimeen. Seitin käyttöä on tutkittu myös luotiliiveissä, kirurgisina ompeleina ja keinotekoisena hermokudoksena. Hämähäkit kuuntelevat kaikuja Hämähäkeille itselleen seitti on merkittävä kommunikaatioväline. Jokaisessa langassa on tarkasti viritetty jännite. Kokonaisuuden on oltava tarpeeksi vahva kestämään saaliin painon ja rimpuilun, mutta myös tarpeeksi joustava, ettei seitti hajoa. Kun verkon lankoja näppäillään kuin kitarankieliä, ne lähettävät värähtelyä laajoille taajuusalueille. Verkon sointi välittää hämähäkille tietoa siitä, millainen saalis verkkoon on tarttunut. Se kertoo myös, mikäli verkossa on saaliin sijaan mahdollinen parittelukumppani ja myös, mitkä ovat sen aikeet ja ominaisuudet. Tutkijoiden mukaan hämähäkki voi arvioida myös verkkonsa kuntoa näppäilemällä sen lankoja ja kuuntelemalla kaikuja. Hämähäkit myös virittävät verkkoaan muuttamalla seitin ominaisuuksia tai verkon lankojen välistä jännitystä ja yhteyksiä. Seitistä apua parin houkuttelussa Suurin löydetty hämähäkinverkko oli kahden hehtaarin kokoinen. Se ei tosin ollut yhden ainoan hämähäkin kutoma. – Osa hämähäkeistä elää ryhmässä ja kutoo yhteistä seittiä, Cardoso selittää. Hämähäkkilajit voivat muodostaa suuria jopa tuhansien yksilöiden yhteisöjä. Isolla yhteisellä verkolla hämähäkit pystyvät saalistamaan hyönteisten lisäksi pikkulintuja ja nisäkkäitä. Saalistuksen lisäksi hämähäkit käyttävät seittilankaa parin houkutteluun, munien suojaamiseen ja pesänrakentamiseen. Seittipallolla valtameren yli Hämmästyttävin hämähäkkifakta on Cardoson omasta mielestä joidenkin hämähäkkien taito kutoa seitistään eräänlainen ilmapallo tai laskuvarjo. Sähkö- ja ilmavirtauksia hyväksikäyttämällä hämähäkki voi matkustaa seittipallollaan jopa valtamerten yli. – Useat hämähäkkilajit ovat huonoja kävelemään. Ne saattavat kävellä ehkä kymmenen metriä koko elämänsä aikana. Jos niiden täytyy etsiä uusia alueita, ne voivat lentää, Cardoso sanoo. Joidenkin arvioiden mukaan maapallon ilmakehässä on lentämässä enemmän hämähäkkejä kuin lintuja. Huumekokeet antaneet osviittaa Hämähäkkejä on tutkittu monella tavalla. Yhdysvaltalaiset ovat testanneet, mitä tapahtuu, kun hämähäkille antaa huumeita. Ensimmäiset kokeet LSD:n vaikutuksesta hämähäkkeihin tehtiin jo 1940-luvun lopulla. Kokeen toisti Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto Nasa 1990-luvulla. LSD:tä saaneet hämähäkit tekivät verkostaan entistä tarkemman geometrisen teoksen, kun marihuanaa tai unilääkkeitä nauttineet hämähäkit jättivät työnsä kesken. Kofeiini sai ne kutomaan epämääräisiä sotkuja. Samanlainen kohtalo oli Bentsedriini-piristettä nauttineilla hämiksillä. Piristeitä nauttineet kutojat unohtivat järjestelmällisyytensä ja tekivät työnsä liiankin vauhdikkaasti: osa verkoista oli tiheää ja osa täynnä valtavia aukkoja. Taitavia ja älykkäitä saalistajia Useimmilla hämähäkeilläon huono näkö, ja ne nojaavat aistihavainnoissaan lähes pelkästään seitin värähtelyyn. Toisaalta joillain hyppyhämähäkkilajeilla on Cardoson mukaan erityisen tarkka näköaisti. Ne kykenevät havaitsemaan jopa ihmissilmälle näkymättömiä UVA- ja UVB-aallonpituuksia. – Hyppyhämähäkit ovat yhtä älykkäitä kuin pienet nisäkkäät. Ne voivat muokata saalistusstrategioitaan ja oppivat yrityksen ja erehdyksen kautta, Cardoso sanoo. Hyppyhämähäkki eli tuttavallisemmin hypykki saalistaa kuin leijona. Apunaan sillä on kahdeksan silmää: kaksi isoa edessä ja kuusi pientä ympäri päätä. Pienillä, epätarkemmilla silmillä hyppyhämähäkki havainnoi ympäristöään. Kun pikkusilmät rekisteröivät jotain kiinnostavaa, se kääntää tarkat etusilmänsä havaintoa kohti. Jos saaliiksi valittu hyönteinen pysyy paikallaan kauempana, saattaa esimerkiksi älykkäimmäksi hypykkilajiksi kutsuttu Portia pohtia sopivaa saalistussuunnitelmaa jopa parikymmentä minuuttia. Kun sopiva hyökkäysreitti on valittu, Portia kulkee suunnittelemaansa polkua pitkin saaliin kimppuun. Tutkijoiden mukaan se on ainoa niveljalkainen, joka pystyy toteuttamaan suunnittelemansa reitin, vaikkei näkisi kohdetta koko ajan. Kun hyppyhämähäkki pääsee tarpeeksi lähelle saalista, se ponnistaa salamannopeasti uhrin niskaan. Myrkkyhampaista saaliiseen pureutuva toksiini hoitaa loput. Eliökunnalle tarpeellinen tappaja Supervoimistaan huolimatta hämähäkit ovat harvoin vaaraksi ihmisille. Niistä on päinvastoin suurta hyötyä. On sanottu, että hämähäkkien katoaminen saattaisi jopa johtaa koko maailman eliökunnan tuhoon. Hämähäkki on useiden tutkimusten mukaan yksi maapallon tärkeimmistä hyönteisten saalistajista. Hämähäkit pitävät maapallon muut ötökkäkannat kurissa ja luonnon ekosysteemit tasapainossa. Baselin ja Lundin yliopistoissa tehdyn tutkimuksen mukaan ne syövät enemmän kuin valaat tai enemmän kuin maapallon ihmiset syövät lihaa ja kalaa. Ilman hämähäkkejä tuholaiset pistäisivät poskeensa maanviljelijöiden sadot. Esimerkiksi perhosen toukat ovat suurimpia kasvien tuholaisia. Ne rouskuttavat kasvien kukintoja ja varsia. Lihavat, hitaasti ryömivät toukat ovat muun luomakunnan onneksi hämähäkkien herkkua. Taudinkantajahyönteiset puolestaan levittäisivät koronaakin vaarallisempia sairauksia, jolloin ihmiskuntaa uhkaisivat globaali nälänhätä ja rajut epidemia-aallot. Kuolisiko ihmiskunta ilman hämiksiä? Myöskään kotona vipeltäviä hämähäkkejä ei ole syytä liiskata. Cardoson mukaan myös niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Hämähäkit pyydystävät asunnoista haitallisempia vieraita, kuten ruokatavaroihin pesiytyviä sokeritoukkia, koita, kärpäsiä ja hyttysiä. – En tiedä, kuolisiko ihmiskunta, jos hämähäkkejä ei olisi. Sen tiedän, että hämähäkit elävät täällä vielä pitkään sen jälkeen, kun ihmiset ovat kadonneet.