Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Turvallinen hoivakoti on sellainen, johon halutaan eikä jouduta

YK:n ihmisoikeuksien julistus korostaa jokaisen ihmisen perustavanlaatuisia oikeuksia. Tavoitteena on turvata ihmisarvoinen elämän alusta loppuun saakka. Ei ole yhdentekevää, millaisia ovat elämän loppumetrit. Jokaiselle suomalaiselle on taattava arvokas vanhuus. Avainsana on välittäminen. Onko käsitys hyvästä vanhuudesta hukassa? Markkina-arvo on kuntien hoivapalvelussa jyrännyt tunnearvot. On koettu arvon menetys. Nykyinen vanhusten hoidon ja hoivan käsite, toimintakulttuuri sekä vallitseva palveluasenne tuntuvat monen ikäihmisen elämässä. Vanhuuden ei pidä olla synkkyyden leimaamaa murheellista aikaa. Ei saa syntyä pelkoa muiden armoille joutumisesta, ei tyhjyyden eikä tarpeettomuuden tunteita, ei pohdintaa siitä, mitä mieltä elämisessä enää on. Vanhuus ei voi olla vanhakantaista asettumista vanhuuden lepoon, ei yksinäisyyttä, ei kuolinilmoitusten muistovärssyjen vertailua eikä oman sairaushistorian vatvomista. ”Vanhuuden ei pidä olla synkkyyden leimaamaa, murheellista aikaa. Siihen ei saa kuulua pelkoa muiden armoille joutumisesta.” Vanhuus ei ole merkityksetön elämänvaihe. Tärkeää on elämisen mielekkyyden säilyttäminen. Vielä vanhanakin pitää voida etsiä ja löytää iloja ja nautintoja. Ne kannattelevat. On suorastaan tavoiteltavaa kokea innostusta elämän viimeisinä vuosina. Loppuun asti jatkuva, mieltä virittävä toiminta ja kiinnostus johonkin asiaan lisää elämää ylläpitävää jännitettä. Innostava toiminta voi olla erilaista yhdessäoloa, omien kokemusten ja elämän muistelemista, tarinointia, uskonasioiden pohtimista, kulttuuria ja liikuntaa eri muodoissaan sekä myös uusien asioiden oppimista. Moniin voimavaroihin voimme itsekin elämämme aikana vaikuttaa. Hoivapalveluissa pitää arvostaa asiakaskokemusta ja aktiivista vaikuttamista omaan vanhuuteen. Pitääkö patistaa harrastuksiin, toimintaterapiaan vai jättää rauhaan? Kaikki eivät tietenkään aktiivisuudesta innostu, mutta monipuolisten aktiviteettien tarjoaminen, rohkaisu sekä sosiaaliset yhteistyömuodot takaavat palveluiden laatua. Hoivan tehtävänä on antaa elämälle merkitys. Laadun tulee hoivapaikassa olla sellaista, että paikkaan halutaan siinä vaiheessa, kun ei enää pärjätä yksin kotona. Tuo paikka ei saisi olla laitos, johon joudutaan. On oltava oikeus valita asumismuoto, joka on turvallinen ja jossa apua on tarjolla aina, kun sitä tarvitsee. Viime vuonna julkaistu vanhuspalvelulain toteuttamistutkimus perustui vain kuntien virkahenkilöiden raportointiin. Kaikki näkyi olleen hanskassa, sillä kukapa olisi kertonut esiintyvistä puutteista tai hankaluuksista. Asioita ei ollut kysytty asiakkailta eikä heidän omaisiltaan. Tulos olisi silloin ollut toinen. Niin se vaan on, että me kaikki vanhenemme; kuka nopeammin, kuka hitaammin.