Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kirkkoa tulee iso ikävä jos sitä ei yhtäkkiä olekaan

Maanantai-illan uutinen ja sitä seuranneet uutiskuvat pysäyttivät myös vaaleista ja naisten MM-jääkiekkofinaalista toipuvat suomalaiset. Näky oli pysäyttävä: käytännössä koko maailman tunnistama kirkkorakennus paloi ilmiliekeissä keskellä suurkaupunkia. Pariisin Notre-Dame on ollut arvokas asia kristityille mutta myös monille, jotka eivät perusta elämäänsä uskon tai uskonnon varaan. Niin kuin moni muukin katedraali, se on yhtä lailla kulttuurillinen ja historiallinen monumentti kuin tietyn uskontokunnan pyhättö. Notre-Damen palossa tuhoutui muun muassa maailman ainoa jäljellä ollut yli 800 vuotta vanha puukatto. Se oli rakennettu puista, joiden mittaisia ei enää Euroopassa kasva. Kohtalon koura opetti ihmiskunnalle myös ympäristöhistoriaa eikä vain kulttuurihistoriaa. Meilläkin on pyhättöjä, joilla on, ei vain uskonnollinen vaan yleisinhimillinen merkitys juuri historian kautta. Tampereen Johanneksen kirkossa, nykyisessä tuomiokirkossa, annettiin reilu sata vuotta sitten turvaa kaupunkilaisille sisällissodan kauhuja vastaan. Siellä jopa synnytettiin uusia tamperelaisia, jotka saivat kasvaa kansakuntamme syntyhetkiä vakaampiin ja turvallisempiin oloihin. Teoreettinen ajatus Tampereen tuomiokirkon katoamisesta voi antaa aavistuksen siitä, minkä järkytyksen pariisilaiset kokivat hiljaisen viikon aluksi. Aamulehden tämänpäiväinen juttu kertoo siitä, miten tamperelaisten maallistuminen etenee. Jos ei tapahdu merkittävää tilastollista käännettä, kuuluu meistä parin vuosikymmenen kuluttua vähemmistö evankelis-luterilaiseen kansankirkkoon – tai ylipäätään uskonnollisiin yhteisöihin. Voi silti hyvin olla, että ihmisten halu uskoa ei ole vähenemässä lainkaan niin voimakkaasti kuin ihmisten haluttomuus sitoutua. Sitoutumisestakin on tullut lyhytjänteistä. Sitoutumisen kohdetta vaihdetaan kuin verkkoselaimen välilehteä. Notre-Damen tulipalo sai kansalaiset kautta maailman lahjoittamaan nopeasti rahaa kirkon uudelleenrakentamista varten. Nähtäväksi jää, kuinka pitkään tämä sitoutumisen halu kestää ja kuinka kauas kantaa. Kirkko yhteisönä on kuin kirkko rakennuksena. Siellä ei yleensä välitetä viettää aikaa, mutta jos se katoaa kokonaan katu- tai kyläkuvasta, sitä tulee iso ikävä.