Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Anna lapsen kiukutella, ja aseta hänelle rajat

Rajojen asettaminen lapselle on kasvatuksen ytimessä. Olemme eläneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana murrosta, jonka tuloksena kotikasvatuksella tavoitellaan sitä, ettei enään tarvitse kasvattaa lapsia – omia lapsiamme. Siitä on tullut jotenkin raskasta. Siis on raskasta kasvattaa ihmislasta, jota rakastaa kaikista eniten. Kasvatuksen vastuu siirretään entistä enemmän yhteiskunnan vastuulle ja samalla puhistaan siitä, jos varhaiskasvatuksessa tai koulussa rajataan lasta. Olemme pahasti eksyksissä. Nykypäivänä kotikasvatuksen tavoitteena on päästä kasvatuksen vastuusta helpolla, juuri sieltä mistä aita on matalin. Syödään aamupalaa tabletin kera, josta tulee ohjelmia tai jolla pelataan samaan aikaan. Kuvitellaan, että täten syöminen sujuisi jotenkin paremmin. Samalla pelätään sitä, että lapsi alkaa kiukutella. Kyllä lapsen kiukuttelu kuuluu normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Kiukuttelu on lapsen tunteiden käsittelyä ja aikuisen tulee sitä osata säädellä. Annetaan mahdollisuus kiukutteluun, mutta ei anneta lapselle valtaa käyttää sitä väärin. Jos lapsi saa vallan säädellä omaa kasvatustaan, synnyttää se rajattomuuden jota ei hallitse kukaan. Rajattomuus tekee lapsen ”hulluksi”. Kasvatus on rajojen asettamista, rakastamista ja vahvuuksien tukemista. Jos lapsi kasvattaa itse itseään, ei myöskään hänen vahvuutensa tule esille. Vahvuuksien löytämiseen tarvitaan vanhemman rakastavaa ohjausta, joissa on kyse ihan tavallisista asioista, joita tehdään yhdessä. Harrastetaan, juhlitaan, matkustellaan ja tehdään arjen askareita yhdessä. Tavallisuuteen perustuva toiminta tukee myös vahvuuksia ja nostaa ne esille. Tämä sama muuten pätee myös aikuisten kohdalla. Tylsän tavallinen arki on parasta, oikeastaan se on juuri sitä kaikista parasta elämän juhlaa. Tylsyyttä ei vain tahdota kestää, ei aikuisten eikä lasten osalta. Ja ehkä juuri tässä asiassa aikuisten esimerkki vaikuttaa myös lapsiin. Tylsyys koetaan samanlaisena kuin kiukuttelu ja toki tylsyys voi aiheuttaa kiukuttelua, koska lapsi hallitsee sillä kasvattajaansa ja omaa kasvatustaan. Mutta jos ymmärretään tylsyyden merkitys kasvatuksessa, niin silloin ymmärretään ja saadaan luovuuden lahja. Arjen luovuutta ovat mm. leikkiminen, piirtäminen, rakentaminen, mudassa kieriskely, asioita jotka syntyvät silloin, kun mielikuvitus saa tilan ja vallan. Meidän tulisi siis kasvattaa lapsiamme rohkeasti tylsyyden suuntaan, tukea lapsia arjen harrastuksissa ja askareissa. Antaa tukea hyvinä ja huonoina hetkinä. Tulisi antaa lapselle lupa huutaa, itkeä, kiukutella ja nauraa. Kasvatuksen rajat tulee rakentaa kotona, eikä missään muualla. Yhteiskunnan ammattikasvattajat ovat niissä asioissa sitten kotikasvatuksen tukena ja apuna. Kirjoittaja on sosiaalialalla työskentelevä kahden lapsen isä Valkeakoskelta.