Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Matti Wacklin poistui häpeissään Puutarhakadun Alkosta 1970-luvun puolivälissä – Syyksi paljastui livekalan haju

Kiiruhdin joskus 1970-luvun puolivälissä Ilves-Kissojen takissa ja parhaat päivänsä ohittaneissa farkuissa silloiseen Puutarhakadun Alkoon jouluviinejä ostamaan. Ehdin työkiireiden vuoksi paikalle viime tipassa. Alko oli täynnä, mutta jostakin ihmeen syystä minun ympärilläni oli koko ajan tilaa. Aloin huolestua, kun ihmiset tuijottivat ja katsoivat minua ärtyneinä. Tunsin itseni erilaiseksi nuoreksi. Suorasanainen miekkonen puki kiukun sanoiksi. Hän totesi närkästyneenä, että ”kannattaisi varmaan pestä vaatteitaan joskus”. Tein ostokseni nopeasti ja poistuin häpeissäni paikalta. Pian ymmärsin vaatteiden tuoksun alkulähteen. Palvelin joulunajan hallissa Koskisen kalakaupassa, jonka livekalat tehtiin pääosin norjalaisesta kuivakalasta Lempäälässä puljuissa. Kun hain livekalaa myymälään, astioista roiskui vettä livekalakuskin rinnuksille ja jaloille. Koska minulla on huono hajuaisti, en ymmärtänyt tuoksun kielteistä tenhoa. Haju jäi niin tiiviisti kiinni, että vaatteet päätyivät lopulta roskalaatikkoon. Minun ja livekalan väliin ei jäänyt Alko-episodin vuoksi ylikäymättömiä ongelmia. Jatkoimme yhteisiä herkutteluhetkiä, kuten olin lapsuudenkodissa oppinut. Etäännyimme toisistamme jo vuosia sitten, kun joulupöydän yltäkylläisyyttä alettiin katsoa kriittisin silmin. Livekalan kysyntä näyttää heikkenevän. Näin uskallan väittää epätieteellisen osallistuvan havainnoinnin menetelmällä, jolla olen tiiraillut keskustan ruokakauppojen asiakkaita. Yhä useammat hakevat joulupöytäänsä irtiottoa perinteestä. Joulupöydästä katoavan kansanperinteen listallani on myös lanttulaatikko. Siihen liittyy auvoisten lapsuudenjoulujen tuoksu, jonka oma, epäpätevä nenänikin on tunnistanut. Se on ollut kuusen ja joulukukkien ohella keskeinen jouluhaju. Muistan koko huoneiston täyttäneen lanttuhaudan tuoksun. Välillä äiti teki sen itse, mutta silloin tällöin hautaa haettiin aattoaamuna Tammelantorin kauppiailta, jotka olivat rientäneet maakunnasta torille jo varhain aamulla. Lanttuhauta merkitsi tuoksullaan koko alueen. Se on jättänyt syvän muistijäljen myös välttävän hajuaistin omistajalle. Suhteeni lanttulaatikkoon on väljähtänyt. Nyt on mennyt jo vuosia, etten ole edes maistanut tätä perinneruokaa, joka alkoi vähitellen tuntua turhan raskaalta. Minun listallani vaikuttavin joulutuoksu on yhä kuusen tarjoilema. Siihen liittyvät monet lapsuuden muistot. Kävimme isän kanssa valitsemassa ja ostamassa joulukuusen Tammelantorilta, jossa oli monta kuusikauppiasta. Muutaman kerran olen päässyt hakemaan juhlapuun suoraan metsästä. Vuosi sitten hakureissu tehtiin tyttärenpoikien kanssa. Tunnelma oli yhtä aikaa riehakas ja harras. Pääsin itsekin tunnetilaan, jonka olen viimeksi kokenut lapsena. Kirjoittaja on tietokirjailija.