Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Totuutta ei enää arvosteta entiseen tapaan – itseä miellyttävä mielipide voittaa totuuden, kirjoittaa Kari Huoviala Lisäpöytäkirjassa

Virallisesti minun tietenkin kuuluisi sanoa, että heinäkuun 20. päivä 1969 syöpyi muistiini ihmiskunnan saavutusten suurena päivänä. Olinhan silloin jo 18-vuotias ja siis muistamiskelpoinen, kun amerikkalaiset ensimmäisen kerran laskeutuivat astelemaan Kuun pinnalle. Ihmisen ensimmäisen kuukävelyn 50-vuotisjuhlavuonna jouduin tunnustamaan, mitä oikeasti muistan. Heinäkuussa 1969 en uhrannut ajatustakaan Neil Armstrongille enkä hänen jälkeensä Kuuhun astuneelle Buzz Aldrinille . Jos jotakin ihmiskunnan jäsentä tuolloin ajattelin, niin ensimmäiseksi on pakko mainita muuan fräulein Horch . Hän oli liian kaunis ja liian aikuinen, mutta hän hymyili. Fräulein Horch kävi usein syömässä samassa lounasruokalassa. Se sijaitsi Wiesdorfissa, joka oli Leverkusenin kaupungin keskusta ainakin siihen aikaan. Jos fräulein Horch elää vielä, hän on varmaankin kohtapuoleen 80-vuotias ja luultavasti isoäiti, ellei sitten jo isoisoäiti. Kuukävelyvuonna 1969 hän oli vierastyöläiselle Kuuta etäisempi unelma. Armstrongin historialliset askeleet Kuussa jäivät fräulein Horchin häikäisyn varjoon. Ihmiskunnan merkkipaalu saattoi toki livahtaa aistieni ohi myös siksi, että olin vieraassa maassa, eikä kämpässäni ollut radiota eikä telkkaria. Mutta uutinen Rolling Stones -yhtyeen perustajajäsenen Brian Jonesin kuolemasta kyllä tavoitti minut heinäkuussa 1969. Tietoliikennettä ajatellen olisin yhtä hyvin voinut olla Kuussa. Pari postikorttia kotiin kesän aikana: se oli riittävä yhteys. Kukaan ei silloin edes kaivannut viestintää 24/7. Aikanaan palasin kotiin muutaman päivän matkan jälkeen ilman mediakohua. Kotona kuulin kaverini isoäidin sanoneen, ettei Jumala ihmiselle sellaista kunniaa suo, että Kuuhun päästää. Se nauratti. Isoäidin mielestä tv:ssä vain näytettiin semmoistakin, mikä ei ollut totta. Nykyisinhän tuo mummon sisällönanalyysi on täysin pätevä. Itse asiassa on käynyt niin, että nykyisin vain pieni osa tv-ohjelmista on enää totta. Totuutta ei enää edes arvosteta entiseen tapaan. Itseä miellyttävä mielipide voittaa totuuden. "Väärä" mielipide solvataan. Valehtelusta kiinni jääneet johtavat kokonaisia valtioita. Heidän suosionsa perustuu äänestäjiä miellyttäviin valheisiin. Britannian pääministeri Boris Johnson on näitä aikamme valtiomiehiä, joiden asema perustuu totuuden arvon rapautumiseen. Ensimmäisen kuukävelyn aikaan tietotekniikka oli hassua. Salin kokoisen tietokoneen kanssa keskusteltiin reikäkortein. Nykyisin alakoululaisellakin on taskussaan tietokone, josta Yhdysvaltain avaruushallinto ei osannut unelmoida. Kuukävelyn jälkeen tiedon ja ymmärryksen olisi pitänyt lisääntyä räjähdysmäisesti. Sen sijaan räjähtivät luulot ja kuvitelmat.