Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Kirjastot ovat osa sivistyksen kivijalkaa – Pirkanmaa on siitä oiva esimerkki

Kirjastot ilmentävät yhtenäisyyttä Suomessa, sillä kirjastot kuuluvat kaikille. Uusien digitaalisten palveluiden aikana on hämmentävää, mutta riemukasta lukea valtakunnallista kirjastojen tietokantaa. Pirkanmaalla kirjoja lainattiin viime vuonna tismalleen saman verran kuin vuonna 1999: 7,3 miljoonaa kappaletta. Pääkirjastojen määrä on vähentynyt kahdessa vuosikymmenessä 34:stä 22:een, mutta esimerkiksi sivukirjastoja on nyt maakunnassa yksi enemmän kuin 1990-lopun lopussa. Entinen 36 on nyt 37. Pelkästään Tampereella pää- ja sivukirjastojen määrä on pysynyt samana, kun Metson lisäksi kaupunkilaisia palvelee 14 sivukirjastoa. Kehityksen suunta on arvokas. Tilastoista käy ilmi, että samassa ajassa kirjastojen toimintakulut ovat kasvaneet selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Kunnissa on koko ajan kasvava tarve säästää. Kirjastot eivät ole kuitenkaan oikea osoite. Toimintaan voi tulla lisää elementtejä ja digitalisaatio muuttaa vääjäämättä kuluttajien käyttötottumuksia. Kirjastot Pirkanmaallakin ovat laajentaneet e-aineistojaan, ja hyvä niin. Jotta kirjastojen olemassaolo säilyy, niiden on vastattava siihen, mitä asiakkaat heiltä toivovat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisiä pitäisi ohjata kirjastojen aarreaitoista konkreettisesti poispäin. Päinvastoin. Heidät kannattaa houkutella rakennuksiin, jotka kätkevät sisälleen historian, nykyisyyden ja tulevan. Tampereen Metso on yksi hyvä esimerkki siitä, miten kirjasto voi palvella kävijöitään tavallisesta poikkeavilla tavoilla. Metso järjestää konsertteja, luentoja, erikoisiltoja ja vaikka mitä tapahtumia, jotka houkuttelevat ihmiset tarinoiden äärelle. Kirjastot ovat yhteiskuntaa tasa-arvoistavia. Samalla tavalla kuin koulut, ne ovat ponnahduslauta jokaiselle, joka haluaa tutkia ja oppia. Ne tarjoavat tiedon ja maailman kaikille, jotka niistä haluavat ammentaa. Tai niin kuin sanomalehdessä, kirjastossa ei voi välttyä näkemästä otsikoita tai nimiä, jotka eivät välttämättä heti kiinnostaisi. Silmäily ja selailu voivat kiinnittää huomion nuorimmista vanhempiin sellaisiin asioihin, jotka ovat täysin uusia. Silloin syntyy kysymyksiä ja oivalluksia. Ja niistä haluaa tietää aina vain lisää.