Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Urheilun jääräpääsiipi on väärässä – Alkaa olla jo hyvä aika kysyä, mitä valtion ja kuntien urheiluun työntämillä rahoilla saa

Viime viikkojen luisteluvalmennuskohu on ollut karmeaa luettavaa, mutta jotain hyvääkin siitä on seurannut: urheilu kiinnostaa yhteiskunnan huipulla asti eikä sen enää anneta pelata omaa peliään, toivottavasti. Kun jupakka alkoi, ääneen älähtivät ainakin tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) ja opetusministeri Li Andersson (vas.). Ensimmäinen oli tapauksesta järkyttynyt ja vaati, ettei kyseinen valmentaja saisi valmentaa missään. Jälkimmäinen kertoi voineensa fyysisesti pahoin uutisen luettuaan. Seuraaviin vaaleihin on pitkä aika, joten kommentit tuskin olivat irtopisteiden keruuta. Urheilu kun on juuri tällä hetkellä helppo paikka niiden saalistamiseen. Osa urheilun jääräpääsiivestä tuomitsi poliitikkojen puheet: kehtaavatkin ottaa kantaa! Asia on päinvastoin. Päättäjät ovat päästäneet urheilun aivan liian helpolla aivan liian pitkään. Urheilu on saanut huseerata omillaan, omin säännöin, omassa kuplassaan. Yhteiskunnan säännöt ja normit eivät ole ulottuneet sinne. Poliitikkoja urheilu on kiinnostanut lähinnä arvokisojen mitalikahveilla. Viimeistään nyt tähän on tultava muutos ainakin niin pitkään, kun urheilu elää tukirahoin eikä omalla varainhankinnallaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö – tai siis Veikkauksen peleihin hävinneet – rahoittaa liikuntaa ja huippu-urheilua vuosittain yli 150 miljoonalla eurolla. Päälle tulevat kuntien jakamat liikunta-avustukset. Helsingfors Skridskoklubb sai viime vuonna Helsingiltä 25 000 euroa toiminta-avustusta ja 45 000 euroa tilankäyttöavustusta. On hyvä aika kysyä, mitä näillä valtion ja kuntien rahoilla saa. Ei ainakaan olympiamitaleja. Kovapintaisimmatkin tuppaavat tottelemaan yhtä asiaa: rahaa. Valmentamisen ja kasvatuksen metodit on kirjattava entistä selkeämmin tukiperusteisiin, ja tarvittaessa karhuttava tukia takaisin, ainakin vähennettävä tuleville vuosille. Seuroissa on tuettava valmentajakoulutusta. Huippuvalmentajat valmentavat yleensä oppimillaan neuvoilla. Jos valmennusmenetelmiin ei ole saanut päivitystä 1990-luvun jälkeen, ei ole ihme, jos jälki on rumaa 2020-luvulla. Suomeen ei tarvita ainuttakaan mitalia, joka olisi kuin venäläisen taitoluistelu- tai kiinalaisen telinevoimistelukulttuurin tuottama. Kirjoittaja on Aamulehden urheilutoimittaja.