Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Lapset omaishoidon säästöjen kohteena

En tiedä onko olemassa jotain muuta niin kunnioitettavaa työtä, kuin omaishoito. Ihminen joka hoitaa läheistään pyyteettömästi ja näin samalla antaa mahdollisuuden asua kotonaan tutussa ympäristössä, ympäristössä joka tukee päivittäistä toimintaa toisin kuin jotkin hoitolaitokset jotka viime aikoina hyvinkin negatiiviseen valoon ovat joutuneet vakavien puutteiden johdosta. Suomessa oli vuonna 2018 noin 46 000 omaishoitajaa ja peräti 67 prosenttia hoidettavista oli yli 65-vuotiaita. Yleisin syy hoidon tarpeelle oli muistisairaus. Omaishoidosta koitui kunnille säästöjä vuonna 2018 yli 2,5 miljardia, jos se lasketaan kokonaiskustannuksista, kuten hoitajien, lääkärien, ja laitoshuoltajien sekä muista välillisistä menoista aiheutuneista kustannuksista. Joten voidaan sanoa, että omaishoito on kunnioitettavaa työtä, mutta se säästää kunnille myös kunnioitettavat 2,5 miljardia euroa vuodessa. Omaishoidosta puhuessa täytyisi myös muistaa ne äidit ja isät jotka toimivat vammaisen tai sairaan lapsen omaishoitajana. Omaishoidettavien lasten määrä kokonaisuudessaan on kuitenkin peräti 16 prosenttia ja onkin huomiota herättävää, kuinka vähän asiasta puhutaan tai ylipäätään omaishoito yhdistettäisiin oman lapsen hoitoon. Tähän ovat kunnat tarttuneet ja kaikessa hiljaisuudessa alkaneet leikata omaishoidontukea koulunsa aloittaneen vammaisen tai sairaan lapsen omaishoidontuesta. Leikkaus kunnasta riippuen on peräti 50–100 euroa kuukaudessa, vain sen johdosta että omaishoidettava lapsi käy koulussa. On käsittämätöntä , että Suomessa, jossa on pakollinen oppivelvollisuus, tämä pakko myös leikkaa jo entuudestaan matalaa omaishoidontukea. Korkein hallinto-oikeus on antanut useita ratkaisuja tästä ja todennut, että pakollinen oppivelvollisuus ei saa vaikuttaa omaishoidon tuen määrään alentavasti. Kunnat jotka leikkaavat omaishoidon tukea vastoin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, säästävät perusopetuksesta. Säästöt heijastuvat ensisijaisesti vammaisiin ja sairaisiin lapsiin resurssien puutteella, kuten koulunkäynnin avustajien vähennyksinä ja ryhmäkokojen kasvamisilla. Vaikka omaishoidon tarpeen arvioinnin perusteet pitäisi olla yhtäläiset, niin lapset ovat eriarvoisessa asemassa vammasta tai sairaudesta riippumatta. Kuvitellaan, että vanhempi hoitaisi lasta joka tapauksessa kotona. Tämän kaltainen perustelu osoittaa täydellistä tietämättömyyttä vammaisten ja sairaiden lasten arjen haasteista, ei lapsi ole koulun hoidettavana, vaan hän on koulussa oppimassa ja hyvällä tuurilla luomassa uusia sosiaalisia suhteita ja taitoja. Mikäli vammainen tai sairas lapsi tarvitsee hoitoa, niin kyllä tosiasia on että koulusta soitettaisiin omaishoitajalle ja pyydettäisiin häntä tulla hakemaan lapsi kotiin. Olisiko aika ottaa tämä pyyteetön työ vakavissaan ja lopettaa laittomat omaishoidon tuen leikkaukset, sekä miettiä toteutuuko tämän kaiken keskellä myös se tärkein etu, eli lapsen etu? Kirjoittaja on Potilas ja sosiaaliapu Ry:n puheenjohtaja.