Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kuka on tämä tuntematon musiikkimies, joka jakaa miljoonia suomalaiselle musiikille? Näin hän sanoo: ”On kaikkien etu, että alalla menee taloudellisesti hyvin”

Hannu Saha istahtaa nojatuoliin kaakeliuunin ääreen. Siellä räiskyy tuli. Saha lunasti Humppilassa, Turun ja Tampereen puolessa välissä, sijaitsevan sukutalon itselleen vuonna 2017. Taimela oli ollut tyhjillään pitkään. Talo koki suuren remontin, ja kylmään vinttiin tehtiin liuta makuuhuoneita. – Meillä on neljä poikaa. Jos koko jengi pääsee tänne, niin kaikille löytyy tilat, Saha juttelee. Talossa olivat asuneet Sahan isovanhemmat ja vanhemmat eläkevuosinaan. Saha asui kouluvuotensa naapurikunnassa Urjalassa, mutta teinipojalle Humppilan talo oli tärkeä, sillä hänen bändinsä Mummi kutoo harjoitteli siellä. – Tämä oli silloinkin asumattomana, ja käytimme tätä treenitilana, kun pääsimme tekemään levyn Love Recordsille. Miten kuluivat seitsemän tunnin työmatkat? Eläkepäivät odottavat Sahaakin vuoden, parin päästä. Mutta sitä ennen Taimela on perheen koti vain lomilla ja viikonloppuisin. Sahan työpaikka Musiikin edistämissäätiössä on Helsingissä, ja vaimo Johanna Saha taas työskentelee edelleen opettajana Kaustisella. – Tämä elämäntapa sopii meille. Saa nähdä, miten sitten menee, kun asumme kokonaan saman katon alla, Saha nauraa. Hannu Sahakin on työskennellyt suurimman osan työvuosistaan Kaustisella. Vuodesta 2002 hänen työpaikkansa on ollut muualla, mutta 15 vuoden ajan kotipaikka kuitenkin pysyi Kaustisella. – Työmatkaa kertyi tuolloin 450 kilometriä suuntaansa. Hyvällä säällä se kesti viisi ja puoli tuntia, huonommassa meni seitsemän tuntia. Autossa Saha kuunteli musiikkia ja äänikirjoja, kuten Täällä Pohjantähden alla Veikko Sinisalon lukemana 72 cd:nä. Viikonloppuisin vanhassa talossa riittää hommaa, vaikkapa ovien hiomista. Arki-illat Helsingissä menevät töihin, pöytätennikseen ja kulttuurin seuraamiseen. Oma festivaali pihapiirissä Tärkeä remonttikohde oli keittiö, joka modernisoitiin toimivaksi. Sitä tarvitaan, sillä Saha on innostunut kokki. Sienet ja riista herättävät intohimon. Joka vuosi hän paloittelee kokonaisen peuran pakastimeen omassa keittiössään. Keittotaitoa tarvitaan, kun hän järjestää kesällä yksityistä, vanhan bändin mukaan nimensä saanutta Mummi kutoo takaisin -festivaalia talon pihapiirissä. Sinne kutsutaan vajaat sata vierasta, perheenjäseniä ja ystävätaiteilijoita. Mukana on ollut myös legendaarisia Love Recordsin taiteilijoita. Populaari ei ole kauhistus Nyt Saha on jakamassa isoja rahoja Musiikin edistämissäätiön toimitusjohtajana. Säätiö tukee konserttitoimintaa, äänitteitä, musiikkivideoita, markkinointia ja vientiä sekä koulutusta ja tutkimusta vuosittain 2,5 miljoonalla eurolla. Hakemuksia tulee vuosittain noin 4 000, joista apurahan saa noin 1 500. Säätiö ylläpitää myös soitinpankkia sekä taiteilijaresidenssejä Lontoossa ja Raaseporissa. Raaseporin Villa Vikanissa on kuvattu Juha Itkosen Minun musiikkini -sarja. MES:in toiminta rahoitetaan yksityisen kopioinnin hyvitysvaroilla, valtionavustuksilla ja säätiön taustayhteisöjen lahjoituksilla. Säätiön perustivat vuonna 2012 tekijänoikeusjärjestöt Gramex ja Teosto. Toimintaan kuuluvat kaikki musiikinalat, myös se kaikkein kaupallisin puoli. Eikä se ole mikään kauhistus. – Olen oppinut ymmärtämään, että on kaikkien etu, että alalla menee taloudellisesti hyvin. Marginaalisemman musiikin ei hyödytä taistella kaupallista vastaan, vaan toimia yhteistyön kautta, sillä se on hedelmällistä musiikkikulttuurille, Saha sanoo. Esimerkiksi hän nostaa rap- ja hiphop-musiikin. – Ne alkoivat selkeänä marginaalimusiikkina, mutta nyt ovat myydyintä. Marginaalia tarvitaan luovaan uudistumiseen ja innovointiin, jota kaupallinen puoli sitten alkaa hyödyntää. Raha ei liiku, mutta musiikkia julkaistaan enemmän kuin ennen Saha iloitsee, että kansainvälinen massakulttuuri ei ole syönyt suomalaista musiikkia, vaan kotimainen musiikki on pitänyt hyvin pintansa kaupallisestikin. – Se kaikkien isoin bisnespuoli, stadionkonsertit, ovat ilahduttavasti kasvamassa myös suomalaisten artistien osalta. Levymyynnissä ei liiku enää rahaa, mutta silti musiikkia julkaistaan Sahan arvion mukaan vähintään yhtä paljon kuin ennen. Säätiöllä on tarkka kuva kentästä, sillä kaikki hakevat sieltä tukea. – Sähköinen kulttuuri mahdollistaa jokamiehelle musiikinteon. Ihmiset saavat kulttuurisia tuotoksiaan maailmalle enemmän kuin koskaan. Kansainväliset palvelut voisivat tilittää suomalaisartisteille enemmänkin. – Teosto ja Gramex käyvät niihin päin koko ajan tariffitaistelua. Youtubesta ei ennen tullut mitään, mutta Teosto on saanut pään auki sinne. Kukaan ei tiedä kanteleen menestyksestä Suomalaiset kapellimestarit ja solistit menestyvät maailmalla. Kansanmusiikin puolella Kimmo Pohjonen , JPP, Maria Kalaniemi , Frigg ja monet muut keikkailevat lähinnä ulkomailla. Kansanmusiikkitaustan omaava Saha kuvaa oman instrumenttinsa tilannetta artikkelissaan Kanteleella menee hyvin mutta kukaan ei sitä tiedä. Japanissa on innostuttu kanteleensoitossa ja suomalaiset käyvät siellä opettamassa. Popkanteletar Ida Elina soittaa poppia, kuten Michael Jacksonia , Abbaa ja Aviciita . Eija Kankaanranta taas esittää kanteleella muun muassa Kaija Saariahon musiikkia. – Kanteleella on mennyt 2000-luvulla paremmin kuin koskaan, mutta sen asema suomalaisessa julkisuudessa on huono, eikä se pääse esiin sähköisessä mediassa. – Se johtuu ehkä siitä, että kantele sai aikanaan tuohivirsukulttuurin leiman. Sitä on pidetty kansallisena symbolina ja varjeltu "pahalta". Kohu Taideyliopiston professuurista Vuonna 2015 nousi kohu, kun Saha oli toiminut Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin professorina viisi vuotta, mutta ei saanut jatkaa, vaikka hänet todettiin ansioituneimmaksi hakijaksi. Saha kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka antoi Taideyliopistolle moitteet. – Vain vähän aikaa se harmitti, koska tilalle tuli hieno tehtävä olla kehittämässä Musiikin edistämissäätiötä. Saha uskoo, ettei hänen tapauksensa ole yliopistomaailmassa poikkeuksellinen. Vaikka Saha on yliopistomaailman jättänyt, se ei tarkoita, etteikö hän olisi ollenkaan tekemisissä Sibelius-Akatemian kanssa. – Maaliskuussa yksi vanhoista opiskelijoistani tohtoroituu ja olen kyllä menossa lautakunnan jäsenenä tutkinnon tarkistustilaisuuteen. Sahan lista Tämä ilahduttaa suomalaisessa musiikissa 1. Kansainvälisyys. Kansainvälinen kiinnostus suomalaiseen musiikkiin kaikilla rintamilla: populaarissa, jazzissa, kansanmusiikissa ja klassisessa. 2. Stadionit täyttyvät. Kaupallisin populaarimusiikki eli stadionkonsertit vetävät myös suomalaisilla artisteilla. 3.Marginaalien rikkaus. Runsas ja moninainen kenttä musiikin kaikissa genreissä. Tämä huolestuttaa suomalaisessa musiikkikentässä 1. Kulttuurin näkymättömyys. Poliittisessa keskustelussa eivät kulttuurituen kysymykset kuulu. Jos kuuluvat, ne asetetaan monesti vastakkain sosiaalimenojen kanssa. Silloin unohtuu kulttuurin merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. 2. Vaihtoehdoton Yleisradio. Ylen kilpailu kaupallisten kanavien kanssa on järjetöntä. Ylen tulisi tarjota nykyistä rohkeammin vaihtoehtoja. 3. Hupenevat veikkausvoittovarat. Kun Veikkauksen tulos pienenee, valtion kulttuurituen siirtäminen budjettivarojen puolelle tulee aloittaa ajoissa. Veikkauksella pitää olla monopoli, kunnes sitä ei enää tarvita kulttuurin rahoittajana.