Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Joka kerta, kun seksistinen läppä ei saakaan palkinnoksi muiden naurua, ollaan lähempänä tasa-arvoa

Luin taas hiljattain lempiesseistiäni, yhdysvaltalaista tietokirjailja-aktivistia Rebecca Solnitia , jonka Miehet selittävät minulle asioita -esseekokoelma ilmestyi vihdoin suomeksi viime vuonna kirjailija Pauliina Vanhatalon ansiokkaasti kääntämänä. Solnit pureutuu terävästi epätasa-arvoon, mutta ei koskaan sorru kyynisyyteen. Palaan hänen teksteihinsä aina uudestaan ja uudestaan juuri siksi, että ne herättävät toivoa ja muistuttavat toiminnan merkityksestä. Solnit osoittaa toistuvasti miten paljon kielenkäyttöön liittyy valtaa. Sanoilla voidaan kaivaa merkityksiä esiin. Silloin kun jollekin ilmiölle ei ole sanoja, ei siitä ole mahdollista puhua. Sanoilla voidaan myös haudata merkityksiä, hämärtämällä niitä niin, että ilmiöistä puhuminen tulee mahdottomaksi. Kun jokin ilmiö, tilanne tai tunne saa nimen, sitä voidaan yrittää muuttaa. Nimeämisen ohella on tärkeää näyttää, miten esimerkiksi sukupuolittunut vallankäyttö toimii arjessa ja miten se tuottaa epätasa-arvoa. Tätä työtä tekevät muun muassa neljä Jussi-palkintoehdokkuutta saanut Tottumiskysymys -elokuva sekä siihen liittyvä laajempi Yksittäistapaus -lyhytelokuvasarja. Sarjan 11 lyhytelokuvaa, joista yhtä olin kijoittamassa, ovat nähtävissä Yle Areenassa ja niihin liittyvä vaikuttavuuskampanja löytyy osoitteesta yksittaistapaus.fi. Sukupuolittunut vallankäyttö ei ole jatkumo, jonka yhdessä päässä on naisten asiantuntijuuden sivuuttaminen ja toisessa päässä seksuaalinen väkivalta. Pikemminkin se on pyramidi, kuten Emma Pitman Meanjin -lehden nettiartikkelissa esittää. Pyramidia pitää pystyssä leveä pohja, jossa on kaikki seksististen läppien hiljainen hyväksyntä, häirintätilanteisiin puuttumattomuus, naisten kuuntelematta jättäminen, monet pienet ja arkipäiväiset epätasa-arvoiset teot. Tämä laaja pohja mahdollistaa pyramidin huipulla tehdyt räikeät väärinkäytökset ja seksuaalisen väkivallan. Hyvä uutinen on se, että koska pyramidi pysyy pystyssä pienten ja arkipäiväisten tekojen johdosta, se on myös mahdollista romahduttaa pienin teoin, kunhan tarpeeksi moni osallistuu. Joka ikinen kerta, kun seksistinen läppä ei enää saakaan palkinnoksi muiden naurua, joka kerta kun naisten ideoista annetaan kunnia heille itselleen, joka kerta kun sivustaseuraaja puuttuu häirintätilanteeseen, murtuu pieni pala pyramidin pohjasta pois. Lopulta koko pyramidi romahtaa ja ollaan taas lähempänä aitoa tasa-arvoa. Yksittäistapaus -kampanja antaa eväitä monitahoiseen sukupuolittuneen vallankäytön käsittelemiseen ja asioiden muuttamiseen. Kuten Solnit toteaa: ”Tämän asian täytyy muuttua. Sen muuttaminen on sinun tehtäväsi, ja minun, ja meidän.” Kirjoittaja on tutkija ja taiteilija Täydennetty 27.1. klo 9.35 tiedolla, että Saara Särmä on ollut kirjoittamassa yhtä Yksittäistapaus-lyhytelokuvasarjan elokuvaa. "Sanoilla voidaan kaivaa merkityksiä esiin. Sanoilla voidaan myös haudata merkityksiä, hämärtämällä niitä niin, että ilmiöistä puhuminen tulee mahdottomaksi."