Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Neljän tähden riparielokuvassa on todellinen yhdessäolon tuntu – Eden yllättää aitoudellaan

Miksi rippikouluun mennään? ”Kun kerran kaikki muutkin”. Taikka ”rahan vuoksi” tai siksi, että ”muuten mummi saa sydärin”. Ulla Heikkilän nuortenelokuvassa ei tavata teiniä, joka lähtisi leirille vakavan henkisen etsinnän vuoksi. Sinne kumminkin mennään, yhtä nuoruuden merkkipaalua kokemaan. Joukosta poimitaan älykkö Aliisa ( Aamu Milonoff ), hiljainen taiteilijatyyppi Panu ( Bruno Baer ) ja Jenna ( Linnea Skog ), joka polttaa, seukkaa ja heristää keskisormea vähän kaikille. Tyypittely on kieltämättä kaavamaista, ja ristiriitojen käsittely pehmoa. Elokuva voisi olla jonkun seurakuntayhtymän tilaama. Luontevasti nuorten yhteiset hetket kumminkin läpi viedään. Myötätunnosta puhumattakaan. Heikkilän elokuvasta säteilee yhdessäolon lämpöä, joka osuu silmään ja sydämeen näinä pakollisten turvavälien aikoina. Nuoruuden vastarintavaiheessa jätin itse aikoinaan riparit väliin, mutta voisin kuvitella, että jotain tämmöistä voi sen ikäinen parhaimmillaan leirillä kokea. Ohjaaja taitaa samaistua vahvimmin Aliisaan, joka miettii paljon ja kyseenalaistaa kaiken. Ainakin hänen haaveistaan, mielenkuohuistaan ja kehityksestään saadaan eniten irti. Tietenkin se on myös nuoren näyttelijän Aamu Milonoffin lahjakkuuden ansiota. Elokuvan nuoria, enemmän tai vähemmän tuoreita kasvoja onkin ilo seurata. Jengi on mutkatonta ja solmuista juuri sillä tapaa kuin ikään kuuluukin. Jopa aikuisten pienissä rooleissa on sitäkin tutumpaa porukkaa. Joku voisi kysyä, miksi samat tommikorpelat, elisaknihtilät ja janivolaset pitää kutsua joka leffaan. Tähän ratkaisu kumminkin sopii. Kuluneet naamataulut nimittäin alleviivaavat sitä asennetta, että tämän ikäisten jutut on jo niin nähty, niin kuultu. Jonnekin sukupolvien väliin asettuu Satu Tuuli Karhun esittämä nuori pappi Tiina, joka yrittää toistaa nuorille oman leiriaikansa huippuhetket. Tietenkin ajat muuttuvat, ja ihmiset ovat erilaisia. Niinpä ripari on kasvattava kokemus myös hänelle. Arvatenkin se oli sitä myös ohjaaja Heikkilälle. Edenin loppupuolella koetaan yksinkertaisimmat ja kauneimmat ”tartu hetkeen” -minuutit aikoihin. Levollinen kamera kiertää tuvissa, joissa nukutaan leirin viimeisiä unia. Tuntuu kuin tekijät eivät tahtoisi päästää jaetusta nuoruuden kesästä irti. Ei ihan vielä. Ohjaus: Ulla Heikkilä. Pääosissa: Aamu Milonoff, Linnea Skog, Bruno Baer. Pituus: 1 h 33 min. Ikäraja: 7. ★★★★