Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Suomen ensimmäisestä MM-kullasta on kulunut 25 vuotta – Kiekkoliiton pomo ylistää yhä ruotsalaisten hienoa elettä

Pettymys oli niin karvas, että kapteeni Timo Jutila sanoo sulattelun kestäneen pelkästään pukukopissa varusteet päällä istumisen osalta kolme tuntia. Ensimmäinen jääkiekon maailmanmestaruus oli rangaistuslaukauskilpailun päässä. Niissäkin edettiin jatkokierroksille. Luc Robitaille onnistui, Mika Nieminen ei. Vuoden 1994 arvokisoissa loisto-otteita esittäneen Suomen maajoukkueen palkinto oli karu. Lillehammerin olympialaissa joukkue hävisi yhden erän ja sen myötä yhden ottelun. Kun hävitty erä tuli välierässä Kanadaa vastaan, käteen jäi vain pronssi. Milanon MM-kisoissa keväällä Suomi hävisi samaten yhden erän, alkusarjan ensimmäisessä pelissä Tshekkiä vastaan. Rangaistuslaukausratkaisua edelsi se, että finaalin kolmas erä ja sen myötä koko ottelu päättyi tasan. Pukukopissa pettymyksen keskellä päävalmentaja Curt Lindström kiersi joukkueen pelaajia läpi ja pyysi pelaajia sitoutumaan kultatavoitteeseen seuraavana vuonna Tukholmassa. Paluumatkalla lentokoneessa Lindström sanoo apuvalmentajansa Hannu Aravirran kuullen myöhemmin tunnetuksi tulleet sloganin ”ännu lite bättre”. Vielä vähän paremmin. Leijonat nousi arvokisojen mitalistiksi nopeasti. Lillehammerissa ja Milanossa tulivat Suomen historian kolmas ja neljäs mitali eikä ensimmäisestäkään ollut kulunut aikaa kuin reilut kuusi vuotta. Se tuli Calgaryn olympialaisissa 1988, jonka jälkeen Prahan MM-kisoissa 1992 Suomi hävisi finaalin Ruotsille. Jääkiekkoliiton vuosien 1984–97 puheenjohtaja Kai Hietarinta näki läheltä, miten yksilöurheilumaana profiloitunut Suomi alkoi vähitellen kääntyä kohti joukkueurheilua. Jääkiekko oli noussut suosituksi lajiksi, ja juniorityö alkoi kantaa hedelmää. – Meillä oli äärettömän arvokas Vladimir Jursinov , joka teki töitä Turussa. Hän oli venäläisen koulukunnan kasvatti ja ollut Anatoli Tarasovin opeissa. Sieltä saimme oppia, mitä tulee taitopeliin, ja sieltä Saku Koivu ja muut olivat oppineet sen, Hietarinta sanoo. Jurzinov oli Turussa vuodet 1992–98, ja TPS:ssä pelasi pitkä liuta maajoukkueen runkopelaajia. Samoihin aikoihin 1990-luvun alkupuolella jääkiekko alkoi ammattimaistua. Pelistä tuli jatkuvasti nopeampaa. Milanon pettymyksen jälkeen joukkueen runko oli helppo pitää kasassa. Nuoret, nopeat ja taitavat Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen eivät vielä lähteneet NHL:ään. Suurin sukupolvenvaihdos oli tehty vuoden 1993 jälkeen, kun Curt Lindström korvasi Pentti Matikaisen heikosti menneen Saksan MM-turnauksen jälkeen. Kun Tukholmaan lähtevä joukkue oli valmis, ainoastaan seitsemän pelaajaa edellisen vuoden ryhmästä vaihtui. Hyökkääjät Christian Ruuttu , Mikko Mäkelä ja Jari Kurri ja puolustaja Janne Laukkanen eivät päässeet tällä kertaa mukaan NHL:stä, josta pelaajia oli niukasti mukana koko kisoissa runkosarjan loppua viivästyttäneen työsulun takia. Lisäksi Milanossa olleista maalivahti Pasi Kuivalainen , puolustaja Waltteri Immonen ja hyökkääjä Mika Alatalo jäivät ryhmästä. Heidän paikkansa joukkueesta ottivat hyökkääjät Antti Törmänen , Tero Lehterä , Raimo Summanen ja Juha Ylönen , puolustajat Janne Niinimaa ja Petteri Nummelin sekä maalivahti Ari Sulander . Heistä Lehterä oli mukana olympialaisissa, mutta ei mahtunut Milanon MM-kisoihin. – Kokonaisuudessaan joukkue oli niin lähellä seurajoukkuetta kuin maajoukkue voi olla. Lähes kahden vuoden aikana vaihtuvuutta oli tosi vähän, Aravirta sanoo. Turnauksen alku Tukholmassa oli Suomelle tuloksellisesti vaikea. Vaikka Tshekkiä vastaan syntyi maalipaikkoja, tulostaululla oli ottelun päättyessä pyöreä nolla. Erätappioitakin tuli yhteen peliin kaksi, eli saman verran kuin edellisen vuoden kahdessa turnauksessa yhteensä. Tshekki vei 3–0-voiton. Aravirta arvioi valmennusjohdon onnistuneen pelin jälkeen pitämään ilmapiirin rentona. Joukkueelle näytettiin maalipaikat lyhyenä putkena. Niitä oli kertynyt viitisentoista. Oli selvää, että samalla tavoin jatkamalla tulostakin alkaa tulla. – Kalervo Kummola tuli silloisena varapuheenjohtajana käymään pelin jälkeen kopissa ja sanoi, että jos joku peli pitää hävitä, niin kannattaa hävitä ensimmäinen, Timo Jutila muistaa. Vielä toisena ohjelmassa olleen Ruotsi-pelin alku oli puurtamista. Toisen erän lopussa Suomen maalihanat aukesivat, ja lopulta ottelu päättyi 6–3-voittoon. Norjan ja Itävallan Suomi hoiteli helposti. Päätöspelissä Yhdysvaltoja vastaan Leijonat osoitti venymiskykyään nousemalla kolmen maalin takaa tasoihin ja lohkon kakkospaikalle. Kotikatsomoihin Tukholman kisat välitti Yle, joka hankki lähetysoikeudet takaisin niiden oltua vuodet 1992–94 PTV4:llä, joka näkyi kaapeliverkossa. Yle oli lähettänyt tuona aikana Lillehammerin olympialaiset, ja Tukholmassa Antero Mertaranta pääsi hehkuttamaan ensimmäistä kertaa Leijonien edesottamuksia MM-tasolla olohuoneisiin. Paikan päällä Tukholmassa tunnelma oli läpi turnauksen ollut kuin kotikisoissa, sillä paikalla oli paljon sekä Suomesta saapuneita kisaturisteja että Ruotsissa asuneita suomalaisia. Heitä näki paitsi Globenilla myös välipäivinä kaupungilla. – Yleisöä oli hirveästi, ja suomalaiset oli ihan hurjana katsomossa. Miehiä oli napa paljaana. Ne olivat vähän kuin kotikisat, mutta ilman paineita, Aravirta sanoo. Välierä pelattiin perjantaina ja loppuottelu sunnuntaina. Välipäivästä Timo Jutila muistaa lähinnä sen hitaan kulumisen. Toukokuun 7. päivänä vuonna 1995 Suomi otti jääkiekon maailmanmestaruuden ja Ville Peltonen sinetöi paikkansa kansakunnan kaapin päällä hattutempulla loppuottelussa. Ensimmäinen osuma avauserässä Janne Niinimaan laukauksen jälkeen paluukiekosta, toinen lyöntilaukauksella b-pisteen kaarelta, kolmas ohjaamalla maalin edestä. Kai Hietarinta seurasi ottelua aitiosta seuranaan muun muassa edellisenä vuonna Kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi valittu Rene Fasel . Hietarinnan mukaan toisessa erässä seuraan liittyi Ruotsin kuningas. – Hän kysyi, että Ruotsi tietenkin johtaa. Sanoin, että Suomi johtaa. Sen jälkeen ei paljon keskusteluja käyty. Kolmannessa erässä nähtiin eräs suomalaisen jääkiekkohistorian ikimuistoisimmista tuuletuksista. Kiekko karkasi ylivoimapelissä Peltosen lavasta, mutta tuli erinomaisesti Jutilan ulottuville. Kova lyöntilaukaus painui verkkoon ja Jutila lähti ”Jutipumppu”-nimellä tunnettavaan tuuletukseen, jonka päätteeksi puolustajapari ja kämppäkaveri Janne Niinimaa kellisti kapteenin jään pintaan. – Kun laukaus rävähti ylös, tuli sellainen sisäinen huuto, että tästä ei ruotsalaiset tule ohi. Ei tule meidän rinnalle, tämä oli niitti Ruotsin pojille. Kamalasti ei voinut huutaa. Tuli tuollainen purkaus, en tiedä mikä suonenveto. Siinä tuli tunne, että tässä oli viimeinen naula arkkuun, Jutila sanoo. Vaikka Ruotsi vielä kavensi, ei Suomen maailmanmestaruutta estänyt mikään. Jutila pääsi nostamaan kapteenina MM-pokaalin kohti Globenin kattoa, ja Suomen juhlat alkoivat. Ruotsissa isännät antoivat Suomen käyttöön Sergelintorin, joka oli varattu varmuuden vuoksi isäntämaan juhlia varten. – Se oli suurenmoinen ele, että he olivat valmiita antamaan torin naapurimaalle, joka oli ollut rakas vihollinen. Ymmärsivät, mikä merkitys sillä oli suomalaisille. Nostan vieläkin hattua ruotsalaisille, että he olivat valmiit päästämään suomalaiset sinne, Hietarinta sanoo. Kotimaan juhlista oli tehty alustavia tunnusteluja jo etukäteen. Mestaruuden varmistuttua asiat voitiin lyödä lukkoon, jotta seuraavalle päivälle saatiin kasaan kansanjuhla. Helsingissä lähdettiin mestaruuden ratkeamisen jälkeen torille juhlimaan. Ihmiset kylpivät suihkulähteissä sekä riemuitsivat kadulla ja ravintoloissa ja lähtivät kuin yhteisestä sopimuksesta vaeltamaan Havis Amandan patsaalle heti kun Maamme-laulusta oli toivuttu. Joukkuekin kuuli juhlatunnelmasta jo Tukholmassa ollessaan. Seuraavana päivänä kadut olivat täynnä ihmisiä, kun joukkue kulki avoautokulkueessa Mannerheimintietä ja Esplanadia kohti Kauppatoria. – Helsinki ja muu Suomi oli ollut aika sekaisin. Ehkä sellaiselle oli tilaus. Odotettu pitkään ja jääkiekko oli ollut suosituin urheilulaji muutaman vuosikymmenen. Lamasta oltiin putkahtamassa pois, mestaruus osui siihenkin, Aravirta sanoo. Juhlinta sujui pääosin siististi, mutta yksi kohukin juhlaviikkoon mahtui. Maanantaina torijuhlan jälkeen järjestettiin hyväntekeväisyyshuutokauppa, jossa oli myynnissä esimerkiksi joukkueen varusteita. Huutokauppa näytettiin suorana lähetyksenä MTV3:lla. Lähetyksen ollessa loppumaisillaan Curt Lindström päätti kaikkien yllätykseksi lahjoittaa kultamitalinsa huutokaupattavaksi. Koska lähetysaika oli lopuillaan, mitalista otettiin vain muutama tarjous, jonka jälkeen Juha-Pekka Jalo joutui aikataulusyistä katkaisemaan huutokaupan. Kultamitalille ehti kertyä hintaa vain 30 000 markkaa, mikä ihmetytti varsinkin, koska Saku Koivun pelipaita oli myyty hetkeä aiemmin 315 000 markalla. Huutokaupan voittanut Hewlett-Packard kertoi jo samana iltana, että antaa voittohuudon kokoisen summan hyväntekeväisyyteen mutta lahjoittaa mitalin takaisin Lindströmille. Lopulta Lindströmin mitali päätyi Jääkiekkomuseoon, ja Lindström sai uuden mitalin IIHF:ltä. Lindström järjesti tapauksen jälkeen myös erillisen hyväntekeväisyyskeräyksen, jolla kerättiin lisää rahaa. Kultamitalin huutohinta meni tämän keräyksen hyväksi. Lindström myös pyysi anteeksi aiheuttamaansa kohua. – Ei noita ole myytäväksi tehty. Se oli virhe ja piste. Mentiin eteenpäin. Siinä oli pitkä turnaus takana, ja ei paljon unta tullut Ruotsissa, ja suoraan tv-lähetykseen. Sitten sattui tällaista, Jutila sanoo mitalihuutokaupasta. Myöhemmin Koivun paidan voittanut huuto paljastui pilailuksi. Paita jouduttiin myymään uudestaan ja hintaa tuli 90 000 markkaa. Globenin juhlahetkistä tulee kuluneeksi 25 vuotta. Mestaruus on ottanut paikkansa suomalaisten rakkaimpien urheilumuistojen joukossa ja päätynyt esimerkiksi elokuvan aiheeksi. – Nämä MM-kisat ovat osalle ihmisiä elämäntapa. Iso asia, joka yhdistää meitä suomalaisia valtavasti. Kun Leijonat pelaa, ei ole merkitystä, mistä olet. Se on hieno asia, Jutila sanoo. Työuraansa esimerkiksi Nesteen varatoimitusjohtajana tehnyt Kai Hietarinta uskoo, että maailmanmestaruus auttoi Suomea lamasta noustessa. – Jos ajatellaan mikä tilaus oli suomalaisessa yhteiskunnassa, voi liioittelematta sanoa, että se oli yksi tekijä, jolla Suomi nostettiin lamasta ja annettiin ihmiselle esimerkki, että usko itseen ja epäitsekkyys ja yhteistyö johtaa hienoon palkintoon, Hietarinta sanoo. – Samalla mestaruus oli valtava ruiske suomalaisen jääkiekkoilun tulevaisuuteen. Suomi ei ole enää pikkuveli, vaan meidän äänemme kuuluu, ja meitä kuunnellaan.