Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mikä keskustassa muuttuu Saarikon valtakaudella? Uudesta puheenjohtajasta odotetaan sillantekijää, nopeita ratkaisuja kannatuslukuihin tuskin löytyy

Annika Saarikko vyörytti itsensä odotetusti keskustan johtoon. Viikonloppuna on hymyn, juhlan ja kiitosten aika. Maanantaina alkaa arki, vaikkakin puoluetoimistossa odottavat varmasti kakkukahvit. Saarikon valinnassa ei ollut yllättäviä käänteitä. Onhan hän ollut kestosuosikki puolueen johtoon vuosia. Jos väistyvä puheenjohtaja Katri Kulmuni ei olisi jättänyt valtiovarainministerin tehtäviä, niin kisaa ei todennäköisesti olisi käyty lainkaan. Olihan Saarikko ennen kesäkuun tapahtumia kertonut, ettei tavoittele puheenjohtajuutta, ja että hän tukee Kulmunia. Nyt kaikki on toisin. Saarikko saa puolueen, jonka kannatuskäyrät vilkkuvat vaarallisen lähellä kymmentä prosenttia. Hänellä tuskin on vetää hatusta nopeita ratkaisuja, mutta pitkän aikavälin reseptejä sitäkin enemmän. Lisäksi puolueen sisäiset kähinät rassaavat. Moni pohtiikin, saako Saarikko puolueen yhtenäiseksi. Erityisesti on kannettu huolta siitä, jakaako Saarikon ja Kulmunin kannattajat puoluetta entisestään. Toivoa yhtenäisemmästä puolueesta antoi kakkoseksi tulleen Kulmunin puhe vaalin jälkeen. Hän esiintyi rakentavasti ja kehotti kaikki keskustalaisia tukemaan uutta puheenjohtajaa. Mitä keskustassa pannaan uusiksi Saarikon valtakaudella? Puolueen ilmapiirin odotetaan muuttuvan aiempaa sallivammaksi ja avoimemmaksi. Kulmuni oli enemmän yksinpurjehtija kuin joukkuepelaaja. Tämä on tullut esille useissa käänteissä. Esimerkiksi silloin, kun Kulmuni ilmoitti eroavansa ministerin tehtävistä. Puoluejohto sai tietää vain hetkeä aiemmin. Osa väestä koki myös, että Kulmunin lähipiiri oli ongelmallinen, sillä oikein kukaan ei tuntunut tietävän, kuka siihen kuului. Saarikko on joukkuepelaaja. Johtajuus on jo hyppysissä. Eipä silti, kokenutkaan poliitikko ei voi tuudittautua siihen, että kaikki loksahtaa kohdilleen kokemuksen ansiosta. Luottamus on ansaittava joka päivä. Luja usko on, että puoluetta aletaan johtaa entistä pitkäjänteisemmin. Linjaukset tehdään vuosiksi eteenpäin, eikä menneitä ja jo päätettyjä asioita vatkata. Sihti on vuosien päässä. Saarikko on korostanut, että poliitikon työssä tarvitaan enemmän empaattisuutta ja myönteisyyttä. Nämä kauniit ominaisuudet eivät tuo uutta työtä tai kasvua, mutta ne voivat edesauttaa kipeiden päätösten läpiviemisessä. Keskustalle tärkeä perhepolitiikka korostuu entisestään. Onhan Saarikko todennut, että perheet tarvitsevat luottopuolueen. Hänellä on hyvät lähtökohdat. Hän on pitkän linjan sote-osaaja, entinen perhe- ja peruspalveluministeri sekä itsekin ruuhkavuosia elävä äiti. Kulmuni profiloitui Saarikkoa enemmän aluepolitiikan tekijänä, mutta vahva näkemys on Saarikollakin. Hän korostaa kestävää kuntataloutta, monipaikkaista työtä ja asumista. Hän tekee niin kuin opettaa; perhe asuu sekä maalla että kaupungissa. Tuore puheenjohtaja on sitä mieltä, ettei talouden menestys voi pysyvästi rakentua velalla rahoitettavan elvytyksen varaan. Siksi työtä ja rakenteellisia uudistuksia tarvitaan lisää. Toiveen toteuttaminen on vaikeata. Koronakriisi jäljet ovat syvät ja toisen aallon voimakkuutta pelätään. Lähestyvässä budjettiriihessä nähdään, löytääkö hallitus työkaluja. Saarikon ohjenuora on, että jos on liikkumavaraa, niin eurot on ohjattava kaikkein pienituloisimmille. Keskustan on palattava perusturvapuolueeksi. Tämä imago on ollut puolueelta hukassa. Entä hallitusyhteistyö? Keskustalaisten mukaan hallituskumppanit ovat odottaneet Saarikkoa pitkään. Yhteistyön uskotaan parantuvan, kun Saarikko astuu hallituksen johtoviisikkoon. Onhan todettu, että sillanrakentajaa tarvitaan. Keskustasta annetaan kuitenkin myrskyvaroitus; perusasetelmat eivät ole muuttuneet, hallituksen yhteistyössä on hiertoa. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtamistyyliin ollaan tyytymättömiä. Tepsiviä uudistuksia työllisyyden parantamiseksi kaivataan. Keskustassa ei katsota hyvällä sitä, että sdp ruttaa elinkeinoelämää. Toisaalta Marin ja Saarikko voivat parhaimmillaan muodostaa parivaljakon, joka tuo kaivattua vakautta.