Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Pääsykoeuudistus on keventänyt abien urakkaa

Vierailin jutunteon yhteydessä vanhassa opinahjossani Rellussa, josta kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1983 – siis muinoin esihistoriassa. Nostalgiset tunteet heräsivät, kun kuljin tuttuja käytäviä. Näiden seinien sisällä vietin aikoinaan kahdeksan vuotta nuoruudestani, ensin keskikoulussa ja sitten lukiossa. Aika on kullannut monet muistot, mutta silti on pakko todeta, että abeilla asiat ovat nyt paremmin kuin omina kouluvuosinani. Kun minun lukioluokkani pänttäsi ylioppilaskirjoituksiin, istuimme nenä kirjassa joulu-maaliskuun. Kaikki kuusi ainetta piti kirjoittaa yhteen soittoon muutaman viikon sisällä helmi-maaliskuussa. Kirjoitukset olivat kuitenkin vain otsikko koko kevään jatkuvalle luku-urakalle. Vähintään yhtä tärkeää kuin yo-kisoissa menestyminen oli varmistaa jatko-opiskelupaikka. Vaihtoehtona oli yhden tai useamman välivuoden pitäminen, mihin moni suosiolla päätyikin. Itse tartuin heti kirjoitusten päätyttyä yliopiston pääsykoekirjoihin ja istuin kirjastossa läpi kukkeimman kevään. Sama tappotahti jatkui edelleen keväällä 2017, kun tyttäreni kirjoitti ylioppilaaksi. Äitinä minua suututti vähintään yhtä paljon kuin nuorena ylioppilaskokelaana. Tuntui epäinhimilliseltä ja järjettömältä, että nuoren piti ensin todistaa osaamisensa ylioppilaskokeissa ja lukea vielä sen päälle ulkoa pääsykoekirjat. Nuoren stressiä helpottaaksemme taivuimme maksamaan hintavan valmennuskurssin. Pitkän matematiikan kirjoittanut esikoinen sen sijaan pääsi jo vuosia sitten paljon helpommalla, kun teknillisen yliopiston ovet aukesivat ylioppilastodistuksen arvosanoilla. Korkeakoulujen pääsykoeuudistus on poistanut monta epäkohtaa. Jos ylioppilaskirjoituksissa pärjää hyvin, osaamistaan ei tarvitse osoittaa uudestaan valintakokeissa. Peli ei silti ole menetetty, vaikka kirjoitukset menisivät mönkään. Motivaationsa ja tietonsa voi näyttää valintakokeissa, joissa ei kysellä arvosanoja. Myös kokeita on kevennetty, eikä kirjapinon ulkoa opetteleminen ole enää välttämätöntä. Samalla on viety markkinat kalliilta ja eriarvoistavilta valmennuskursseilta. Edistysaskel on myös ylioppilaskirjoitusten hajauttaminen, joka tuli mahdolliseksi jo vuonna 1994. Kirjoitukset voi halutessaan jaksottaa ja suorittaa vaikka kolmessa osassa. On hienoa, että koulu tarvittaessa joustaa. Nuoruus on herkkä ajanjakso, eikä kasvaminen käy aina kivuttomasti. Osalla nuorista on aikaa vieviä harrastuksia, jotka voivat johtaa tulevalle elämänuralle. Rohkaisevaa on myös se, että hylättyjä ylioppilaskokeita voi uusia rajattomasti. Elämä jatkuu, vaikka joku koe menisi penkin alle sairastumisen tai muun murheen takia. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja