Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä – paitsi elämältä kukaan ei voi ketään suojella

Tänä syksynä korvissasi on soinut korvamato Ultra Bran kappaleesta Minä suojelen sinua kaikelta . Muistattehan tuon hipsterisukupolven hitin vuodelta 1997, jossa biisin kertojaminä lupaa suojella rakastaan kaikelta, mitä tämä ikinä keksiikin pelätä. Suuri osa Anni Sinnemäen sanoituksen viehätyksestä tulee siitä, miten herttaisen vaatimattomia tämän hentokätisen suojelijan elämänkokemukset ovat: niihin kuuluu hiomakoneella ajelu, eksyminen Latviassa ja Kölnin tuomiokirkon näkeminen. Ne ovat hyvinvoivan länsimaisen nuoren lapsekkaita tähtihetkiä, mutta niihin sisältyy sellainen elämisen, näkemisen ja kokemisen riemu, jonka ihminen voi tuntea vain kerran elämässään: nuorena. Harva uskaltaa enää aivastaa tai selvittää kurkkuaan julkisella paikalla. Maailman nopea muuttuminen koronapandemian takia on tehnyt Ultra Bran hentokätisestä suojelijasta aidosti kokeneen. Nyt kerätään aivan toisenlaisia sukupolvikokemuksia. Niitä, joihin kuuluvat perutut festivaalit, suljetut ravintolat, kielletyt kokoontumiset, puolityhjät katsomot, matkustuskiellot, karanteenit, koronavilkut, kertakäyttömaskit, koronatestitulosten ja päivittäisten sairastuneiden sekä kuolleiden lukumäärien jännittäminen. Moni meistä hymyilee vielä, niin kuin pitääkin, mutta harva uskaltaa enää aivastaa tai selvittää kurkkuaan julkisella paikalla. Olen miettinyt, kuinka usein mummoni, pappani tai vaarini mainitsivat espanjantaudin, joka heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan tappoi neljässä aallossa arviolta 20 000 suomalaista. Eivät kertaakaan. Tuon ajan Suomessa pandemiat eivät olleet uutisia. Espanjantautia lääkittiin kamferintipoilla. Me taas elimme jo ennen koronapandemiaa hyvin medikalisoituneessa maailmassa, jossa helposti syntyy harhakuva siitä, että kaikkia elämiseen sisältyviä riskejä voi vältellä. Näinhän ei suinkaan ole. Viime viikolla THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta antoi Yleisradiolle haastattelun, jossa hän valitteli sitä kuinka korona hallitsee ajatteluamme jo liikaa. On hyvä, että suhtaudumme vastuullisesti viruksen leviämisen estämiseen, mutta on vahingollista kieltää varsinkin nuoria elämästä. Tieto lisää tuskaa erityisesti silloin, jos tiedon saajalla ei ole sitä suhteuttavaa elämänkokemusta. Pelko on pahinta, mitä nuori ihminen voi kohdata, ja aivan liian moni nykynuori pelkää jo ilman koronaakin. Meillä on yhä enemmän nuoria, joilla on vaikeuksia lähteä kouluun, koskea ovenkahvoihin, matkustaa yksin bussilla ja kohdata muita ihmisiä. Sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriöt ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö lisääntyvät. Japanissa puhutaan hikikomori-ihmisistä. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.