Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Olympiastadionin remonttikulujen roima ylitys on hätkähdyttävä – tällaista ei voi ohittaa olankohautuksella

Helsingin olympiastadion kuuluu Suomen historian kiistattomiin monumentteihin. Stadionilla järjestettiin vuoden 1952 olympiakisat. Kisojen isännyys merkitsi pienelle maalle valtavan paljon sekä sisäisesti että ulkoisesti. Siksi onkin perusteltua, että tällaisesta aarteesta pidetään huolta ja se saneerataan nykyaikaiseksi. Sen sijaan jättiremontin urakka- ja taloussuunnittelu on esimerkki toimintatavasta, jota ei toivosi näkevänsä. Kun stadionin korjausurakasta sovittiin vuonna 2012, sen kustannusarvio oli noin 200 miljoonaa euroa. Rakentamisen aikana hinta nousi noin 260 miljoonaan euroon. Nyt valtiovarainministeriö ja Senaatti-kiinteistöt arvioivat, että loppulasku voi olla 325 miljoonaa, jopa 350 miljoonaa euroa. Kustannusten nousu on 60-70 prosenttia. Ei ole tavatonta, että urakkasopimus ylittyy, koska etenkin vanhaa saneeratessa yllätyksiä tulee helposti vastaan. Stadionin ylitysten taso on kuitenkin niin hurja, ettei sitä voi purematta niellä. Vetoaminen rakennuskustannusten nousuun ja joihinkin erityistöihin eivät riitä perusteluksi. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on vaatinut aiheellisesti ylimääräistä tilintarkastusta stadionin urakan taloudenpidosta. Stadionin kustannukset lankeavat puoliksi valtion ja Helsingin kaupungin niskoille. Veronmaksajilla on perusteltu syy saada tietää, mihin rahat ovat uponneet, ja kuka kantaa vastuun mahdollisista laiminlyönneistä. Tärkeää on selvittää, miten asiat on muotoiltu alkuperäisessä sopimuksessa, ja miten lisätöiden hinnoittelu on mennyt. Stadionin urakka vaikuttaa kuin tuulahdukselta takavuosilta. Onneksi meillä on myös hienoja päinvastaisia esimerkkejä, kuten vaikkapa Tampereen rantatunnelin rakentaminen allianssimallilla. Siinä tilaaja ja rakentajat korjaavat hyödyn, jos budjetti alittuu, ja näin rantatunnelinkin osalta kävi. Yritykset pyrkivät kaikin keinoin varmistamaan, että laadittu investointisuunnitelma pitää. Samaa kunnianhimoa on oltava kaikissa julkisissa hankkeissa. Ei voi lähetä siitä, että esitetty budjetti on vain kalpea toive, jonka yli voi kävellä mennen tullen. Suomen urheiluliiton johto on aprikoinut, onko heillä varaa pitää lähivuosien Suomi-Ruotsi -otteluita olympiastadionilla. Vaikka Helsingin stadion on yksi Suomen urheilun pyhätöistä, pitää SUL:n johdon vastata myös järjestönsä taloudesta. Onneksi Tampereen Ratinan stadion tarjoaa aina hyvän vaihtoehdon vaativillekin tapahtumille.