Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Haikailen pois, vaikka äänille, näkymille ja tuoksuille herkistynyt minäni saa nyt rauhan

Haikailen pois tästä, missä nyt istun. Haluaisin istua viiden kilometrin päässä työnantajani vuokraamissa tiloissa työkavereideni kanssa. Haluaisin vedostaa juttuni, jotta voisin keskeyttää tuntien istumisen hakiessani paperit. Haluaisin muistella kahvihuoneessa remakasti nauraen, millaista työ oli 1980-luvulla. Silloin yhdessä työhuoneessa istui korkeintaan kaksi ihmistä. Kuulostaa hassulta. Kurkottelen nähdäkseni ikkunasta kadulle, kulkeeko siellä joku. Soitan musiikkia, jotta korvani eivät kuulisi hiljaisuutta. Puhun kissalleni puhuakseni jollekin. Juuri kukaan ei keskeytä työtäni toisin kuin laajassa maisemakonttorissa. Paitsi tietysti kissa, joka vaikuttaa hetkittäin pomoakin pomommalta. Se kävelee alueelleni kysymättä, saako keskeyttää. Se vaatii palveluksia tässä ja nyt. Haikailen pois , vaikka omassa olohuoneessa äänille, näkymille ja tuoksuille herkistynyt minäni saa nyt rauhan. Rauhaa on niin paljon, että muutun herkästi rauhattomaksi. Napsautan kameran välillä pois videoaamupalaverin aikana. Hypin ja pompin tai käväisen hakemassa keittiöstä lisää kahvia. Hymähtelen ja huudahtelen, mutta vasta sitten, kun olen tarkistanut, että myös mikrofoni on varmasti kiinni. Harkitsen ikälopun kuntopyörän raahaamista työpöydän viereen. Puolen tunnin palaverin aikana polkisin jo vaikka minne. Vaikuttaa hullulta touhulta. Mikä minua vaivaa? Keskiviikkoaamuna tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta riensi apuun päivän sanomalehdessä. Etätyöapatia. Näin hän nimittää ilmiötä, joka iskee arkeemme etätyössä. Neljän kuukauden jakso alkaa tuntua mielissämme. Aiemmin määräaikaisesti etätyötä tehneenä tiedän, että nyt etätyö on erilaista kuin ennen koronaa. Aiemmin se oli rennompaa. Eräpäivä oli tiedossa, esimerkiksi remontin päättymisen vuoksi. Nyt päivää ei tiedä vielä kukaan, sillä jo huomenna puhe elokuusta voi muuttua puheeksi lokakuusta. Päätän vaihtaa näkökulmaa. Katson ikkunasta juuri leikattua orapihlaja-aitaa. Sen siisteys rauhoittaa. Nautin tunteesta. Ehkä raahaan sen kuntopyöränkin avukseni.