Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Paremman hoidon ydin on hyvin yksinkertainen

Tänä keväänä paljon puhuttaneet vanhustenhoidon ongelmat eivät alkaneet tänä keväänä vaan vuosia sitten. Ongelmia on ollut niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella, mutta tällä kertaa keskustelussa julkisen puolen ongelmia ei nostettu esiin. Olen seurannut alaa 40 vuotta: työelämäni alkuvaiheessa Espoon kotisairaanhoidon vastuulääkärinä ja myöhemmin vanhusten palvelujen johtajana. Koko hoiva-alan ongelmista kantavat vastuun johtajat. Johtajat eivät ole aikaisemmin uskaltaneet tarttua ongelmiin tai muuttaa toimintatapoja, mutta nyt, ensimmäistä kertaa, uskalletaan. Nyt uskalletaan sulkea hoitokoteja ja sanoa, että tämä ei käy. Sellainen edellyttää, että johtaja valvoo, seuraa ja puuttuu. Ensimmäistä kertaa julkisessa keskustelussa on nähtävissä syvyyttä ja vilpitöntä halua rakentaa Suomeen parempaa vanhusten hoivakulttuuria. Ikäihmisten hoiva on huonoa silloin, kun unohdamme, että olemme töissä iäkkäitä ihmisiä varten. Uskon, että tänä keväänä tämä on tullut kaikille selväksi. Paremman hoidon ydin on yksinkertainen, ja ainoa mahdollinen: ikäihminen on jatkossa laitettava keskiöön. Hoivan tarkoitus on yksinkertaisesti taata mahdollisimman hyvä elämä iäkkäille ihmisille. Palvelujärjestelmää pitää rakentaa seniorikansalaisten ja heidän omaistensa näkökulmasta. Minua harmittaa, että hoivaongelmiin tarjotaan aina tärkeimpänä ratkaisuna hoitajamitoitusta. Tarvitsemme minimisuositukset, mutta hyväkään hoitajamitoitus ei takaa hyvää hoidon laatua. Se on tutkimuksin osoitettu. Sama henkilöstömäärä voi hoitaa samanlaisen joukon asiakkaita hyvin tai huonosti. Tulos riippuu esimiestyön laadusta ja henkilökunnan ammattitaidosta. Ehdotettu 0,7 minimi mitoituksessa ei yksinään ratkaise hyvää hoivaa, koska henkilöstölisäys ei välttämättä johda vanhusten yksilöllisten tarpeiden parempaan huomioimiseen. Yritysten ja julkisten toimijoiden on panostettava työntekijöiden ja asenteisiin, ammattitaitoon ja johtamistaitoihin. Vanhojen ihmisten sairauksien havaitseminen ja hyvä hoito edellyttävät sellaista osaamista, mihin monet opinahjoistamme eivät anna riittäviä eväitä. Tarvitaan geriatrista ja gerontologista osaamista. Sen hankkiminen on toki työnantajan vastuulla mutta myös jokaisen vanhusten parissa työskentelevän omalla vastuulla. Suomeen on saatava kansalliset laatumittarit hyvästä vanhushoivasta. Kunnalliset päättäjät ovat vastuussa virkamiesten kanssa päätöksistä. Meidän pitäisi pyrkiä siihen, että ihmiset voisivat asua nykyistä pidempään kotona. Mielestäni emme ole vielä lähelläkään optimitilannetta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää järjestelmätason muutoksia ja uudenlaisia toimintatapoja. Teknologia voi tässä tulla avuksi. Ikäihmisten hoidossa pitää kilvoitella hyvässä. Tarvitaan kansalliset laatuindikaattorit, ja tulosten tulee olla julkisia. Kirjoittaja on Tampereen yliopiston geriatrian emeritusprofessori ja Esperi Caren laaturyhmän puheenjohtaja.