Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Tampereen EU-huippukokousta pidetään edelleen tuloksiltaan yhtenä onnistuneimmista – Kysyimme, mitä EU:ssa pitäisi pohtia seuraavaksi

Tasan 20 vuotta sitten Tampere oli Euroopan huomion keskipisteenä. Suomen EU-puheenjohtajuus toi silloisten EU-maiden pääministerit Tampereelle Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Keskiviikkona oli aika muistella huippukokousta EU-symposiumissa Tampereen yliopiston juhlasalissa. Vuonna 1999 pääministerinä toiminut Paavo Lipponen (sd.) muisteli, miten kokous oli yksi hänen elämänsä suurista hetkistä. Eikä vähiten siksi, että kokouksessa saatiin hyväksytyksi kauaskantoiset päätelmät Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioista. Tampereen kokouksessa saatiin aikaiseksi linjaukset muun muassa yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Euroopan laajuinen pidätysmääräys on yksi erityiskokouksen konkreettisia saavutuksia. Kokous oli myös tulikaste pienelle maalle, joka oli ensi kertaa puheenjohtajana ja järjestäjänä. – Ei sen pitänyt onnistua, Lipponen sanoi. Hän muistutti, että Tampereen kokousta pidetään tuloksiltaan yhä yhtenä onnistuneimmista. Turvallisuus ja uhat Symposiumin pääpuhuja, sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.), kertoi puheessaan, miten maailman muutos heijastuu kansalaisten tärkeimpien asioiden listalla. Työttömyyden torjunnan, rauhan ylläpitämisen, köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan sijaan nyt kansalaisten listan kärkipäässä ovat ilmastonmuutos, maahanmuutto ja talous. Ohisalo käsitteli puheessaan laajasti myös Euroopan unionin turvallisuutta ja sen uhkia. Hän muistutti, että EU:hun vaikuttaa myös se, mitä tapahtuu muualla. – Turvallisen Euroopan rakentamisessa on tärkeää, että EU käyttää hyödyksi kaikkia ulkosuhteiden välineitään, kuten diplomatiaa, kriisinhallintaoperaatioita, kauppapolitiikkaa ja kehitysapua, Ohisalo linjasi. Myös väestönkasvu luo paineita EU:lle. Ennusteiden mukaan esimerkiksi Saharan eteläpuolisen alueen väestö kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan väkirikkaat alueet kärsivät voimakkaasti ilmastonmuutoksen seurauksista. – Vaikka jokainen maa on vastuussa omasta varautumisestaan erilaisiin kriisitilanteisiin, ilmastonmuutoksen seurauksiin ei voida vastata ilman kansainvälistä yhteistyötä, Ohisalo sanoi. Mitä seuraavaksi? Kysyimme tilaisuuteen osallistuneilta mikä on EU:n tämänhetkinen kohtalonkysymys. Pyysimme heitä myös kommentoimaan, mitä pitäisi pohtia seuraavaksi. Maria Ohisalo – Nostin puheessani esiin tärkeimmän: ilmastonmuutoksen ja sen seuraukset. Mikä on keino saada jäsenvaltiot ymmärtämään ilmastonmuutoksen merkitys? – Seuraavaksi pitäisi löytää yhteiset pelisäännöt, oli asia mikä tahansa. Lauri Lyly – Ilmastonmuutos on iso kysymys. EU:lle tärkeää on maailmanpolitiikka ja sen ohjaaminen. – Meillä on jo molemmissa kysymyksissä polku, mitä kulkea, jotta asioita ratkaistaan. EU:n tehtävä on luoda iso kuva siitä, mitä tapahtuu. Kai Sauer – Minua askarruttaa EU:n perusajatuksen ja perusperiaatteiden: rauhan, turvallisuuden ja hyvinvoinnin tärkeys. Kuinka yhteinen arvopohjamme on? – Pitäisi pohtia, missä olisimme ilman Euroopan unionia. On mietittävä, miten EU:ta voidaan vahvistaa ja kehittää. Monenkeskisen ja kansainvälisen yhteistyön edistäminen on tärkeää. Pekka Järviö – Pitäisi saada yhteinen suunta, johon kulkea. – On vaikea sanoa, mitä pitää tehdä seuraavaksi, kun päälle kaatuvia kriisejä, kuten brexit on yksi toisensa perään. Ehkä se kuitenkin on koherenssi ja rivien kokoaminen, jotta kaikki eivät aja omia asioitaan. Antti Peltomäki – Kysymys on sama kuin ennenkin: brexit. Onko Euroopan unionilla yhtenäinen visio? Menemmekö epäjärjestykseen vai järjestykseen. – Kansainvälinen ympäristö on muuttunut, ja sen hallinta ei toimi. Sen suhteen on oltava hereillä. On pohdittava, miten hoidamme suhteet suurvaltoihin niin, että olemme uskollisia omille tavoitteillemme.