Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Koronakevään opetus: Elämää ei voi hallita eikä ennalta ohjelmoida

Korona-aika on osoittanut todeksi sen, että elämää ei voi hallita eikä tulevaisuutta siksi kannata kovin pikkutarkasti ennalta ohjelmoida. Kun jäin etätöihin 16. maaliskuuta, en osannut kuvitella, että tekisin töitä kotitoimistossa vielä kesälomani koittaessa. Kun tyttäremme lähti tammikuussa puoleksi vuodeksi vaihto-opiskelijaksi Amsterdamiin, en arvannut, että hän tulisi jo maaliskuun puolivälissä takaisin ja majailisi luonamme lapsuudenkodissaan koko loppukevään. Ei tullut mieleenikään, että samasta syystä joutuisimme itse perumaan jo joulukuussa varatun, odotetun kevätmatkamme kanavien kaupunkiin. Minun oli tarkoitus jäädä toukokuun viimeisellä viikolla kesälomalle valmistelemaan kuopuksen ylioppilasjuhlia. Sen jälkeen alkaisi pitkään suunniteltu ja hartaasti odotettu vuorotteluvapaa, jonka aikana minun ja mieheni oli tarkoitus matkustella ja nauttia elämästä – nyt kun lapset on lopulta saatu aikuisiksi eikä muitakaan hoidettavia toistaiseksi ole. Kevään mittaan kariutuneet matkasuunnitelmamme ovat surettaneet, mutta myös huvittaneet. Samalla ulkomaanmatkailun suhteen on tainnut palautua terve suhteellisuudentaju. Ehkä vapaista voi nauttia muullakin tavalla, kuin lentelemällä pitkin maailmaa. Perheen nuorimmainen on koronakevään pelonsekaisen epävarmuuden keskellä kirjoittanut nopeutetussa aikataulussa ylioppilaaksi, mikä olisi kunnon juhlien arvoinen suoritus ihan normaalissakin elämässä. Kevään lakitus järjestetään nyt kuitenkin vain virtuaalisena ja juhlat pienen lähipiirin kesken. Ei voi kuin toivoa, että varsinaiset pirskeet voidaan pitää myöhemmin kesän lopulla. Tänä keväänä valmistuneilla tulevaisuus on muutenkin sumun peitossa, kun kesätyöt ovat kadonneet ja pääsykokeiden pelisäännöt muuttuneet täysin. Myös oma työnantajani on kevään aikana vaihtunut, ja talous on koronakriisin seurauksena syöksymässä lamaan. Jälkiviisaana voisin huomauttaa itselleni, että nyt ei ehkä ole se kaikkein järkevin hetki jäädä vuorotteluvapaalle. Tässä tilanteessa ei oikeastaan voi muuta kuin luottaa tulevaan ja lainata edesmenneen presidentti Mauno Koiviston viisaita sanoja: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin." Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.