Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tympeää tai ei, nyt sieltä taas käsipesulle – yhdessä meidän on yritettävä pitää maailmaa auki

Toimitusjohtaja Paulina Ahokas mainitsi Tampere-talon 30-vuotishaastattelussa, että työterveyspalveluita tarjoavat yritykset ovat olleet häneen yhteydessä. Eri tahot ovat vedonneet, että sekä kulttuuritoimintaa että kohtaamismahdollisuuksia yrityksille ei lakattaisi järjestämästä, vaikka koronatilanne on haastava. Ahokkaalla on suuren konsertti- ja kongressikeskuksen johtajana tietenkin oma lehmä ohjassa. Mutta uskon hänen sanomaansa. Sillä, pääsevätkö ihmiset vuorovaikutukseen, sosiaalisiin kontakteihin keskenään esimerkiksi juuri mainituissa tapahtumissa, on valtava vaikutus. Talven kaikenjäykistävän koronaeristyksen ja kesän toiveikkuuden jälkeen, oli suorastaan järisyttävää, päästä syksyllä ensimmäistä kertaa teatteriin. Paitsi Tampereen Teatterin Synninkantajista, nautin kanssakatsojien läsnäolosta. Oli suorastaan juhlallista jo etukäteen miettiä, miten pukeutuisi tilanteeseen, jossa ihmisistä näkisi muutakin kuin yläosan. Pitäisikö soinnuttaa kasvomaski? Sai jutella elävien ihmisten kanssa väliajalla. Jopa oman työpaikan journalismin päivissä oli oma apatiaa hätistävä ulottuvuutensa. Eikä ruuan jonottaminen ihmisryppäässä ole koskaan tuntunut yhtä jännittävältä. Puhumattakaan omasta rakkaasta harrastuksesta, josta ei haluaisi lähteä ollenkaan pois jo ihan senkin takia, että siellä on muita ihmisiä. Itse solahdin keväällä etätöihin tyytyväisenä. Kuuluin siihen porukkaan, joka keskittyy keittiössään paremmin kuin avokonttorissa. Kuvittelin kaiken menneen hienosti. Kun sitten kesän jälkeen lapsi sai ensimmäisen nuhansa ja katastrofihakuinen mielikuvitus maalasi eteen ellei loppuelämän, ainakin suuren määrän kuukausia suljettuna kotiin johonkin karanteenin tapaiseen, olin purskahtaa itkuun. Ihmiset! Minun tuli teitä aivan järjetön ikävä. Ennen kuin alan laulaa kertosäettä Mikko Alatalon kuuluisaksi tekemästä kappaleesta Ihmisen ikävä toisen luo , palaan todellisuuteen: Jotta tapahtumat, ravintolat, jääkiekko-ottelut, konsertit, harrastukset ja teatterit voisivat edes jonkinlaisessa muodossa jatkaa talven yli toimintaansa, ja jotta me ihmiset voisimme yhä tavata toisiamme, meidän on oltava tarkkoina. Vaikka kasvomaskit tuntuisivat kuinka tympeiltä, niitä nyt on vain käytettävä. Vaikka turvavälit baaritiskin huumassa, tuntuisivat kuinka epäseksikkäiltä, niitä nyt vain pitää koettaa pitää yllä. Ja hei, muistaako joku vielä pestä käsiään? Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.