Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Mäkivalmentaja Lauri Hakolan on pakko iloita pienistä valon pilkahduksista – ”Enää ei tarvitse öisin ommella pukuja, ei minun tai poikien”

Lauri Hakola aloitti mäkimaajoukkueen päävalmentajana keväällä 2018. Tuolloin hän sai yksinkertaisen mutta haastavan tehtävän: pitää suomalainen mäkihyppy hengissä ja nostaa se pikkuhiljaa jaloilleen. Missä mennään joulukuussa 2019? – Hengissä ollaan molemmat, mäkihyppy ja päävalmentaja. Viime kausi oli pieni askel parempaan suuntaan. Lisää samanlaisia askeleita pitää pystyä ottamaan, Hakola muotoilee ja jatkaa: – En kuitenkaan halua maalata liian ruusuista kuvaa, sillä todella pienillä askelilla tässä mennään. Etenkin maajoukkueen takana olevaa junioritoimintaa pitäisi saada kaikin keinoin elävöitettyä. Hakola maalasi valintansa aikaan aikataulun, jonka mukaan yksi suomalaishyppääjä olisi mitalitaistossa Pekingin olympialaisissa vuonna 2022, ja joukkue olympiadin kuluttua siitä. Onko aikataulu yhä voimassa? – Sitä olen vähän arvaillut, että olympiakaudella meillä tosiaan voisi olla yksi kaveri, joka realistisesti taistelee mitaleista ja joukkueellinen hyppääjiä, jotka kisaavat toisen kierroksen paikoista. Näin Suomi voisi nousta joukkuekisassa suurten maiden sekaan eli top 6:een. Riittääkö kaikkien kärsivällisyys? – Riittää jos riittää. Urheilu on sellaista, että joillekin riittää ja joillekin ei. Pukuekspertti Ranskasta Maajoukkue on saanut täksi kaudeksi uuden puku- ja väline-ekspertin. Ranskalainen Frederic Zoz kulkee maailmancupia kiertävän ykkösryhmän mukana. Näyttöjä Zozilla on muun muassa Slovenian maajoukkueesta. – Minun tai hyppääjien ei ole enää tarvinnut stressata puvuista. Se on huojentavaa, kun ei sitä hommaa hirveästi ymmärretä, Hakola kiittelee. Onko Zoz lisäresurssi vai pitääkö pukuekspertin palkan verran säästää jostain? – Budjetti on sama kuin viime kaudella. Eri järjestelyillä palapeliä on kasattu, mutta toiminnan kannalta Zoz on ollut iso apu. Enää ei tarvitse öisin ommella pukuja, ei minun tai poikien. Säästää siis pitää muualta. – Onhan se selvää, että meillä toiminnan taso ei ole lähelläkään huippumaita. Maailmancupiin osallistuu 17–18 maata. Isojen resurssien ja monien hyppääjien maita on kuusi. Loput maat ovat enemmän tai vähemmän pieniä. – Tässä vaiheessa on mielekkäämpää vertailla meitä pieniin maihin. Siinä kisassa olemme ihan hyvin mukana. Wislan joukkuemäessä reilu viikko sitten olimme kahdeksansia ja edellä oli yksi pieni maa eli Sveitsi. Ei tuo ole tietenkään se tilanne, mihin halutaan tyytyä, mutta se antaa perspektiiviä. Menneisyyden painolasti Hakola on puhunut moneen otteeseen suomalaisen mäkihypyn menneisyyden painolastista. Oletteko mäkijoukkueessa päässeet siitä eroon? – Kyllä me olemme ainakin jossain määrin. Mediahan siitä muistuttaa joka toinen päivä. Millaiset ohjeet antaisit menneisyyden hallintaan? – Tietenkin pitää ymmärtää nykytilanne. Menestysvuosina Suomi oli johtava mäkimaa resursseissa, tutkimuksessa, hyppääjissä ja olosuhteissa. Nyt ne elementit ovat poissa ja niitä rakennetaan uudelleen. Odotukset pitää suhteuttaa siihen. Ensi keväänä Hakolan sopimuksen ensimmäiset kaksi vuotta täyttyvät. Paperi on mallia 2+2. Onko optiovuosien käyttäminen ollut jo mielessä? – Ei vielä liikaa. Omalta osaltani pitää olla selkeitä merkkejä, että pystyn auttamaan joukkuetta. Muuten ei kannata jatkaa.