Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tampereen Teatterin Eikä yksikään pelastunut on tyylikäs vanhan ajan murhamysteeri, jonka nostalginen tunnelma vie mukanaan

Ei oteta tätä ryppyotsaisesti. Tampereen Teatterin Eikä yksikään pelastunut on wanhan ajan henkeen rakennettu murhamysteeri. Kynttilät lepattavat, viskilasit kilisevät, aallot lyövät kallioisen saaren rantaan, tuuli ujeltaa, verhoissa vilahtelee hahmoja, nainen jakkupuvussa kirkaisee, salongin nojatuolista löytyy ruumis. Syanidia! Sujuvasti toteutettu, tyylitajuinen esitys on kepeää murhaviihdettä, eikä väitä olevansa muuta. Ja se suotakoon, varsinkin näin korona-ahdistuksen aikana. Jännitys tiivistyy hitaasti Tällaista ohjelmistovalintaa voisi nimittää jo takuuvarmaksi viihdepaketiksi. Otetaan käsittelyyn maailman suosituimman dekkarikirjailijan kuuluisin teos. Tehdään siitä perinteinen, alan traditiota kunnioittava versio. Vaikka kyseessä on Agatha Christien teos, mukana eivät ole hänen tunnetuimmat etsivähahmonsa. Tässä ei ole salapoliisia ollenkaan. Kymmenen henkilöä on kutsuttu saarelle viettämään aikaa. Heille paljastuu vähitellen, että he eivät pääse saarelta pois ja joku haluaa tappaa heidät kaikki. Mutta kuka? Ja onko tappaja yksi heistä? Sitä jokainen katsoja arvuuttelee mielessään koko esityksen ajan, ja siinä on tämän tarinan viehätys. Esitys lähtee käyntiin hyvin verkkaisesti. Henkilöt esitellään perusteellisesti. Onhan heitä tietysti kymmenen, ja onhan teksti tältä osin vanhahtava, mutta esityksen alkupuoli on kuin yrittäisi talvipakkasella dieseliä hehkuttaa käyntiin. Koko ensimmäinen tunti sujuu odotellessa. Eikö niitä ruumiita ala tulla? Anna-Elina Lyytikäisen ohjaaman esityksen tunnelma onneksi tiivistyy taitavasti, vähitellen, kohti dekkarin viime minuuttien väistämätöntä loppuratkaisua. Tappajaa emme tässä tietenkään paljasta. Kuten kunnon dekkarissa, ratkaisu on yllättävä ja silti sellainen, että katsoja miettii: Olisihan tuo pitänyt arvata. Klassikosta on tehty lukuisia näyttämö- ja elokuvaversioita. Niiden loppuratkaisuissa on pieniä variaatioita, mutta tämä TT:n versio on kyllä näyttämöllisesti hyvin toimiva. Ei paljasteta enempää. Vahvat näyttelijät Näyttämöllä on huomiota herättävä tasainen näyttelijäryhmä. Hieman muodollinen brittidialogi (“Ehkä tilkkanen viskiä, herra Mackenzie?”) ei ole sitä ihan helpointa näyteltävää, mutta koko porukka klaaraa homman hyvin. Pitkästä aikaa näyttämöllä nähtävä Antti Reini sai isoimman ennakkojulkisuuden, mutta muut eivät jää hänen varjoonsa. Matti Hakulinen , Pia Piltz , Antti tiensuu , Reini, Arttu Ratinen , Elina Rintala , Jukka Leisti , Ville Majamaa , Kirsimarja Järvinen ja Ola Tuominen pitävät hyvin dialogin liikkeessä. Ohjaus, näyttelijäntyö, mainiot äänet ja valot ja tarkoituksellisesti hyvin perinteinen kamarinäytelmän lavastus. Nuo kaikki osoittavat tekijöiltä hyvää käsityötaitoa ja tajua valitusta tyylilajista. Tunnelmallisimmillaan esityksessä on aitoa, nostalgista menneen maailman peribrittiläisen murhamysteerin tunnelmaa. Tuossa maailmassa on tohtoreita, tuomareita, siirtomaista palanneita palkkasotureita, huikentelevaisia nuorukaisia ja vanhaa kunnon palvelusväkeä. Lopulta joku heistä paljastuu murhaajaksi. Tämä maailma – jota ei ole koskaan ollutkaan muualla kuin Dame Agatha Christien mielikuvituksessa – on meille kaikille tuttu vaikkapa televisiossa muutamaankin kertaan esitetyistä Hercule Poirot -elokuvista. Kaikki, jotka ovat noita elokuvia tuijottaneet, tietävät, että siinä nostalgisessa maailmassa on jotain hyvin viihdyttävää, hyvin turvallista. Se on tietysti tavallaan outoa, kun lavalla kuitenkin tehdään niin monta ruumista, että lähestytään jo korona-ajan kokoontumisrajoituksia. Tällaisia murhamysteereitä yhdistää ainakin tämän katsojan päässä vielä yksi piirre: Kun se on loppunut, se haihtuu päästä saman tien. Itse huomaan joskus katselevani kolmatta kertaa samaa Poirot-elokuvaa, enkä vieläkään muista, kuka noista henkilöistä oli se murhaaja. Sama pätee luultavasti tähänkin esitykseen. Murhamysteerillä ei ole tässä Christien tapauksessa mitään muuta sisältöä kuin se mysteeri, taidokkaasti punottu arvoitus. Katsojan on lähdettävä mukaan teatterilliseen murhaleikkiin mukaan ja suostuttava nauttimaan menneen maailman tunnelmasta. Jos sellaisesta pidätte, esitys on teitä varten. ☆☆☆☆ Kirjoittanut: Agatha Christie. Ohjaus: Anna-Elina Lyytikäinen. Rooleissa: Antti Reini, Matti Hakulinen, Pia Piltz, Antti Tiensuu, Reini, Arttu Ratinen, Elina Rintala, Jukka Leisti, Ville Majamaa, Kirsimarja Järvinen, Ola Tuominen, Kyösti Kiiskilä/Ossi Oijusluoma. Lavastus ja pukusuunnittelu: Mikko Saastamoinen. Valosuunnittelu: Raimo Salmi. Äänisuunnittelu: Jan-Mikael Träskelin. Ensi-ilta Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 15.10.2020.