Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mies lähtee ostamaan seksiä, kun puoliso ei pysty enää tuottamaan wau-efektiä – Vain riittävän laadukas seksi kelpaa

Aamulehdessä oli juttu (AL 20.9.) seksin ostamisesta. Erikoinen kirjoitus toimittajalta, joka tietenkin puolueettomasti halusi ottaa vaikean asian esille. Ymmärrän sen kyllä. Hätäni nousi ihmisten rikkonaisuudesta ja oman mielihyvän palvonnasta. Jutussa miehet kertoivat käyttävänsä maksullista seksiä oman mielihyvänsä vuoksi. Ollaanko silloin puolueettomia näkemään myyjän mahdollinen hätä ja hyväksikäyttö? Lue myös: Sami, 40, on avioliitossa, mutta ostaa maksullista seksiä pari kertaa kuussa – ”Tämä on minulle ikään kuin harrastus, johon menee tietty määrä rahaa” Artikkelissa korostettiin nimenomaan laadukasta seksiä ja oman mielihyvän tyydyttämistä, joita seksiä ostaneet miehet korostivat ylitse muiden. Yksi mies sanoi, että seksi on palkkapäivän vakio tehdystä työstä ja hän luuli tulevansa muutaman vuoden selibaatin jälkeen hulluksi. Jos kerran näin vakavasta asiasta on kyse, että tulee hulluksi, ei kai toisen hädän näkeminen ole se ensisijainen asia. Toinen sanoo, että ”Ne ovat keitaita harmaan arjen keskellä” ja ne tuottavat nimenomaan miehelle eli hänelle mielihyvää. Kolmas sanoo, että maksullisesta seksistä tuli väylä, josta saa itselle hyviä fiiliksiä. Tämä siis saa näissä miehissä täyteyden tunteen ja hyväksytyksi tulemisen tunteen. Melko surullista. Yksi mies kertoi myös harrastaneensa seksiä, jolloin myyjä ei ilmeisesti myynyt kehoaan ihan omasta tahdosta ja sehän oli pettymys. Ilmoittiko mies edes hyväksikäytöstä käytännössä? No ei, vaan oli tyytymätön, kun myyjä ei näyttänyt olevan innoissaan. Tämäkö ei ole ihmiskauppaa pahimmillaan? Tämä siis on miesten keidas, ja luemme hyväksyvästi nyökytellen, että näin maailma ja tavat vain muuttuvat. Missä ovat parisuhteen rajat, omat rajat ja toisen rajat? Sitä ajattelua, että suojelen parisuhdettani ja perhettäni, johon eivät muut ulkopuoliset kuulu. Minä kuulun puolisolleni ja hän minulle. Ajattelen itse, että toiseen tutustuminen alkaa vasta myöhemmin. Ensin on tavattu ihana ihminen ja rakastuttu, oltu yhdessä vuosia ja lapset ehkä saatu. Kun toinen alkaa jo vähän olemaan tylsäkin, silloin tulee eteen rakkaus. Tahdonko rakastaa tällöinkin? Tahdonko siis tutustua toiseen vielä edelleen ja löytää hänestä kauniita puolia. Helpottaa juuri hänen arkeaan unohtamatta itseä. Antaa toisen tuntea itsensä maailman ihanimmaksi mieheksi tai naiseksi aina hetkittäin. Ne ovat arjen keitaita. Ne lähtevät itsestä. Annan aikani toiselle ja näytän rakkauttani tekemällä niitäkin juttuja, jotka eivät ihan niin itseä miellytä ja saan siitä vastarakkautta takaisin. Tällainen pyyteetön rakkaus jää nykyään sivuun. Usein erotaan vain sen vuoksi, että toinen ei pystynytkään tyydyttämään juuri minun tarpeitani. Ei pystynyt mukautumaan minun seksihaluni mukaan tai ei pysty tuottamaan minulle enää wau-efektiä. Ihmiset unohtavat tällöin kokonaan oman vastuunsa suhteesta. Perheet hajoavat ja unelmat rikkoutuvat. Tällöin jäljelle jää arjen keitaaksi, että maksan sinulle ja annat minulle aikaasi ja kehoasi. Niinhän kaikki miehet toisensa perään kertoivat haastattelussa. Vain laatu, jota he halusivat, kelpasi. Jos nainen ei sitä pystynyt tuottamaan, he vaihtoivat parempaan.