Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Erikoishaastattelu: Maailman tunnetuimman yleisurheiluperheen jäsenet kertovat, miten he tekivät juoksuihmeensä

Alussa oli köyhä pariskunta Gjert ja Tone Ingebrigtsen . – Emme saaneet mistään taloudellista apua, eikä meillä ollut mitään säästöjä. Isäni kuoli, kun olin 4-vuotias ja vaimoni vanhemmat muuttivat ulkomaille, vuonna 1966 syntynyt Gjert kertoo. Vuonna 1970 syntynyt Tone työskenteli parturikampaamossa, Gjert logistiikkapuolella teknisessä tukkukauppayrityksessä Ahlselilla. Pariskunta asui Norjan lounaiskolkassa Sandnesissa. – Haaveilimme suuresta perheestä. Se on toteutunut ihan mukavasti, seitsemän lapsen isä hörähtää. Vuonna 1991 syntyi Henrik . Hän oli ensimmäinen Ingebrigtseneistä, josta jalostui kuuluisa kestävyysjuoksija. – Kun olin nuori, perheellä ei ollut paljoa rahaa. Vaeltaminen ei maksanut mitään. Ajettiin autolla joka sunnuntaina tuntureille, kiivettiin vuori ylös ja tultiin alas. Se oli lapsille todella kehittävää, kun tuli iskutusta ja tasapainoilua. Myöhemmin meillä oli veljesten kesken kilpailua, kuka on ensimmäisenä ylhäällä. Ei sitä edes tajunnut, että isä treenautti meitä jo silloin, Henrik muistelee. Hän on liikunnallinen poika, joka pelasi jalkapalloa, hiihti ja juoksi. Välimatkat treenistä toiseen taittuivat juosten. Norjan mestaruushiihdoissa 17-vuotiaana Henrik voitti kultaa. – Aika pian sen jälkeen lopetin hiihtämisen, kun kotikylässä ei ollut kunnolla lunta. Henrik päätti satsata juoksuun. – Kysyin isältä neuvoja. Hän sanoi auttavansa, mutta vaati täydellistä omistautumista. Vuodesta 2009 lähtien Ingebrigtseneillä on vain juostu. Sensaatiojuoksija Jakob Ingebrigtsen kertoo Iltalehdelle, miten ihme on tehty. Vaativa isä Vuonna 1993 syntyi Filip ja vuonna 2000 Jakob . Kaikki kolme veljestä ovat 2010-luvun 1 500 metrin juoksun Euroopan mestareita. – Vartalossa täytyy olla potentiaalia, samoin DNA:ssa. Sillä pääsee tietylle tasolle. Mutta ei se voi olla pelkästään geeneistä, koska ei niin tapahdu kolmesti samalle perheelle – tai neljästi, koska siskostamme Ingridistä tulee erinomainen juoksija. Se ei ole tilastollisesti mahdollista. Tärkeintä on, että nuoreen ikään mennessä pitää olla tehtynä paljon erilaisia liikunnallisia aktiviteettejä, Henrik arvioi. Ympäri vuoden ulkona harjoittelevia Ingebritsenejä on pidetty erikoisina. Gjertin valmennusmetodeja on kauhisteltu siinä määrin, että tarinan mukaan eräs kotikyläläinen teki miehen ankarasta lapsiinsa kohdistuvasta toimista lastensuojeluilmoituksen. Tarinan todenperäisyyteen ei tullut vahvistusta Dohassa, mutta Henrik kertoi nasevan esimerkin: – Kun 10-vuotias poika Norjassa menee ulos ja hiihtää kolme tuntia, se ei ole ongelma. Jos sama poika menee kadulle juoksemaan kolmeksi tunniksi, vanhempia pidetään hulluina, Henrik sanoo. Gjertistä välittyy tavallisen keski-ikäisen miehen kuva, joka unohtelee kännykkäänsä eri paikkoihin, iskee mielellään tarinaa historiasta ja suhtautuu vähän varauksellisesti kahvia tarjoilevaan arabimieheen. – Olen vaativa, mutta en ankara valmentaja. Kyse on kurinalaisuudesta ja treeniohjelmien täydellisestä noudattamisesta. Näen harjoittelun itseni ja poikien välisenä sopimuksena. He haluavat minun vievän heidät parhaalle mahdolliselle tasolle, joten demokratia on mahdotonta, Gjert selvittää. Jakob naurahtaa puheille isänsä diktaattorimaisuudesta. – Hän haluaa olla diktaattori, mutta olemme myös hänen poikiaan, ja meillä on veriside. Meitä on neljä diktaattoria, Jakob toteaa. Gjertin ja Tonen esikoisesta Kristofferista ei tullut juoksijaa, kuten ei luultavasti Martinista ja Williamista. Sen sijaan perheen kuopus, 13-vuotias Ingrid on todella kehityskelpoinen. – Ingrid on kuin Filip: tuloksia ei tule ennen 20–21 ikävuotta. Jakob pärjäsi jo nuorempana. Se vähän askarruttaa, ettei minulla ole kokemusta tyttöjen valmennuksesta. Pojilleni voin sanoa kovemmin ja käskeä tekemään näin tai noin, mutta tytöt ovat enemmän tunteellisia ja kyseenalaistavia, Gjert pohtii. Miksi pojistasi on tullut niin hyviä? – Harjoittelussa pitää olla erittäin tarkka päivä-, viikko-, kuukausi- ja vuosisuunnitelma. Täytyy treenata paljon, mutta ei liian kovaa, ettei tule vammoja. Systeemimme on niin hyvä, että viidessä vuodessa liikunnallinen nuori lahjakkuus menestyy sen myötä, Gjert vastaa. Mahdottomasta totta Jakob on Ingebrigtseneistä lahjakkain, tonnivitosen tämän kauden maailmantilaston kakkonen. Hän kertoo juosseensa läpi elämänsä: 6-vuotiaasta noin rippikouluikään 75 kilometriä viikossa lokakuusta huhtikuun loppuun, sen jälkeen 170–180 kilometriä viikossa. – Henrik ja Filip oli helppoa ottaa idoleiksi. He olivat maan parhaat ja kisasivat EM-tasolla. Halusin voittaa heidät. Tietysti. Se motivoi minua, Jakob kertoo. Hänestä on jalostumassa urheilija, joka murtaa afrikkalaisten ylivallan tonnivitosella ja mahdollisesti 5 000 metrillä. – Maalina on voittaa ne tyypit, joita pidetään voittamattomina. Isoin juttu kehityksessäni on, että juoksin tosi paljon jo alle 10-vuotiaana. Moni ei tee sitä, koska juoksu on tylsää. Moni sanoo, että haluaa tulla hyväksi juoksijaksi, mutta juuri kukaan ei ole valmis tekemään töitä. Gjertin minimitavoite Dohasta on yksi MM-mitali. – Uskon kahteen ja toivon kolmea. Jos ei tule yhtään mitalia, se on surullista, koska pojat ovat riittävän hyviä ottaakseen niitä, Gjert toteaa. Oman toimen ohessa Vuodesta 2016 Norjan yleisradio on näyttänyt juoksijaperheestä kertovaa tosi-tv-sarjaa Team Ingebrigtsen. – Haluamme dokumentoida elämämme. Voidaan katsoa juttuja ja muistella, kun tulemme vanhoiksi. Se on koko ajan selvää, että olemme samanlaisia nyt kuin monta vuotta sitten. Teemme normaaleja asioita. Ohjelma ei ole ohjattu tai käsikirjoitettu, he vain kuvaavat, Gjert sanoo. Maailman kuuluisimpien juoksijaveljesten isä on yhä töissä Ahlselilla. – Ei NRK maksa tv-sarjasta juuri mitään. Täytyy saada palkkaa, jotta voin elää ja maksaa laskut. Valmennus on minulle harrastus. Ingebrigtsenin juoksijaveljesten menestys on tietysti synnyttänyt epäilyksiä urheilussa kielletyistä keinoista. Norjalaisista hiihtäjistä Martin Johnsrud Sundby ja Therese Johaug ovat kärynneet dopingista. Kestävyysjuoksussa on parasta aikaa käsillä kenialainen dopingskandaali. – Meillä on nollatoleranssi dopingille, mutta niin on varmasti monella muullakin. Katsomme tietysti kaikkia kilpailijoita samalla tavalla ja uskomme heidän tekevän niin kuin me, eli menestyvän harjoittelemalla kovaa ja noudattamalla dopingsääntöjä, valmentajaisä Gjert Ingebrigtsen ilmoittaa. Hän tuo esiin kahdesti haastattelun aikana, että haluaa "uskottavan ja luotettavan dopingtestaussysteemin ympäri maailmaa". – Meillä on linja Team Ingebrigtsenissä, ettemme keskustele dopingasioista. Me olemme vahvasti antidopingtyössä mukana. Haluamme vain, että kaikki lähtölinjalla olevat urheilijat omaavat samanlaisen testauspolitiikan ja historian kuin me. Se on ainoa, mitä vaadimme. Norjalaisten vahvin lenkki Jakob kertoo kuulleensa dopingvihjailuja. – Surullista, että ihmiset käyttävät epärehellisiä keinoja. Hyvä asia on, että Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF tekee kovaa työtä huijareiden nappaamiseksi. Se on myönteistä, mutta toisaalta surullista, että jotkut huijaavat, juoksija kommentoi. Kehuja Johaugille Johaug säväytti kesällä Norjan yleisurheilun mestaruuskisoissa, kun hän voitti 10 000 metrillä kultaa ajalla 32.20,86. Tulos on Euroopan tämän kauden tilastossa sijalla 15. – Johaug on todella kova fyysinen kyky. Ei väliä, mikä urheilumuoto on kyseessä, kunhan on kestävyyslaji, hän pärjää siinä. Ei tulos ole yllätys niille, jotka ymmärtävät huippu-urheilua. Kun on huippuhiihtäjä, yleensä pärjää myös juoksussa, Jakob arvioi. Henrik Ingebrigtsen kertoo monesti spekuloineensa ajatuksella, miten 31-vuotias nainen menestyisi kestävyysjuoksussa, jos hän lopettaisi hiihdon. Voisiko Johaugista tulla jopa EM-mitalisti, pohtii Henrik. – Johaug on fantastinen kyky. Olisin todellakin halunnut nähdä, millaisen uran hän olisi luonut, jos hän olisi valinnut hiihdon sijaan juoksun. Nyt kaiken hiihtämisen jälkeen juoksutekniikka ei tietysti ole niin hyvä kuin se voisi olla. Mutta hänellä on fantastinen hapenottokyky. Ilman erityistä juoksuharjoittelua 10 000 metrin tulos on todella vaikuttava, Henrik kehaisee