Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Miika Nousiaisen romaanista tehty Metsäjätti-elokuva ei voisi olla ajankohtaisempi

Juuri kun on saatu uutinen Kaipolan paperitehtaan lopettamisesta, tulee elokuva, jossa pienen paikkakunnan kohtalo kietoutuu vaneritehtaaseen ja sen omistavan Metsäjätti-yhtymän päätöksiin. On turha kysyä, jäljitteleekö elokuva todellisuutta vai päinvastoin, sillä Miika Nousiaisen Metsäjätti -romaani, johon elokuva perustuu, ilmestyi jo vuonna 2011. Vanhan kotipaikkansa vaneritehtaan johtoportaaseen kavunneella Pasi Kaupilla ( Jussi Vatanen ) on enemmän kuin kylliksi nousukkaan elkeitä. Ensimmäisen lapsen tuloon valmistautuvassa perheessä ollaan hankkimassa asuntoa Helsingin kalleimmasta talosta ja alla murisee uudenkarhea auto. Työnantajan kutsua töihin totellaan, vaikka keskellä yötä. Kauppi on työnantajansa kuuliainen käskyläinen, kunnes joutuu vastatusten oman menneisyytensä kanssa. Herkut mukana Elokuvasta puolet on käytännössä johdattelua aiheeseen, minkä jälkeen tarina varsinaisesti alkaa. Tarinan liikkeellepanevia voimia on kotikylän ote. Elokuvaan on siilautunut valtaosa Miika Nousiaisen romaanin herkuista: paperi- ja vanerityöläisten vastakkaiset asetelmat tehtaalla ja tilipussin paksuus. Elokuvan alussa Kauppi saa nimityksen Törmälän metsätehtaan kehityspäälliköksi ja samalla määräyksen tehostaa toimintaa määräprosentin verran. Sen on tapahduttava siististi "ilman kapinaliikettä, lakkoja ja lööppejä". Samalla Kauppi saa yhteyden menneisyyteen, jonka luuli unohtaneensa. Hän ei voi olla huomaamatta, että vanhojen tuttujen katseissa kuvastuu pohjimmainen vieraus. Liian paljon on jo sellaista, mikä erottaa. Ihmiset venyvät kuin vaneri Jo ilmestyttyään Metsäjätti -romaanista puhuttiin terapialahjana kansalle. Sen vahvistukseksi elokuvassa on kuvattu vilahduksenomaisesti se satojatuhansia suomalaisia nöyryyttänyt kylmä irtisanomisen tapa, joka on päättänyt liian monien ihmisten ammatillisen ja pahimmillaan kaiken muunkin elämän. Irvokkaimpia hetkiä on se tuokio, kun kliseistä konsulttikieltä puhuva valmentaja yllyttää juuri irtisanottuja duunareita kävelemään tulisten hiilten päältä. Jussi Vatasen roolisuoritus on oleellisin osin samoista eväistä tehty kuin Tuntemattoman sotilaan luutnantti Koskelankin rooli: pohjimmainen myötätunto omia kohtaan ja kaiken alla jurnuttava optimismi, joka Koskelalla tiivistyi lauseeseen: "Jos kuitenkin koetettais." Pasi Kauppi viskaa vastaukseksi maailmalle ja vastoinkäymisille lauseen: "Hyvä tästä tulee." Elokuvan dramaturgia tökkii useamman kerran. Jo alussa Törmälän pitäjää ja metsäteollisuutta esittelevä osuus elokuvasta on kuin ääneen luetun Wikipedia-artikkelin kuvittamista. Elokuvan draama on siinä, kun seurataan, kuunteleeko päähenkilö enemmän sydämensä ääntä vai herrojen metkuja. ☆☆☆ Ohjaus: Ville Jankeri. Pääosissa: Jussi Vatanen, Sara Soulié, Hannes Suominen, Anu Sinisalo. Kesto: 1 h 28 min. Ikäraja: 7. Ensi-ilta: Cine Atlas pe 17, 19.30, la 16.45, 19.15, su 16.45, 19.15, ma 17, 19.30, ti 17, 19.30, ke 17, 19.30, to 17, 19.30. Plevna pe 13.30, 16, 18.30, 20.30, la 13.30, 16, 18.30, 19.45, 20.50, 21.15, su 13.30, 16, 18.30, 19.45, 20.15, ma 16, 18.30, 20.30, ti 16, 18.30, 20.45, ke 16, 18.30, 20.30, to 16, 18.30, 20.30. Niagara pe 13.15, la 16, su 16.15, ti 10.30.