Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Nokialle istutettiin 4 000 ankeriaan poikasta – Mystinen kala valmistautuu elämänsä vain yhteen tehtävään

Maailma on mullin mallin. Se on sitä myös ankeriaanpoikasen näkökulmasta. Koronarajoitusten vuoksi se on tuotu Suomeen autokyydillä eikä lentokoneella, kuten aiempina vuosina. Varsinaisesti se ei hopeisena kiiltelevää poikasta haittaa, sillä se on tottunut matkustaja. Vielä 2–3 vuotta sitten se ajelehti ensin munana ja sitten toukkana Sargasson merellä. Tuo mystinen meri sijaitsee Nokialta noin 6 000 kilometrin päässä Pohjois-Atlantilla, Länsi-Intian, Bermudan ja Azorien saariston välissä. Mystinen vai liero? Mystinen on myös itse käärmemäinen ankerias: tutkijat tietävät, että se vaeltaa tuhansien kilometrien päästä kutemaan juuri Sargasson merelle.Tästä huolimatta kutuvaelluksella olevia ankeriaita ei ole koskaan löydetty Atlantin valtamereltä. Tutkivat eivät ole myöskään saaneet selvyyttä ankeriaiden käyttämistä suunnistuskeinoista. Golf-virran saattelemana ankeriaanpoikanen ui Sargassolta Englannin rannikolle. Silloin se oli kasvanut jo kymmensenttiseksi hoikaksi pojaksi tai tytöksi. Sen sukupuolta emme tiedä vielä, sillä se määräytyy vasta vuosien kuluessa. Kutsukaamme sitä sen vuoksi vain poikaseksi. Jotkut sanovat, että ankeriaanpoikanen muistuttaa kastematoa. Itse se ei tuosta vertauksesta ehkä pitäisi, sillä kädessä luikertelevat poikaset tuntuvat yllättävän jänteviltä, reippailta, kylmiltä ja märiltä. Kastemadot taas tuntuvat lieroilta. Vain kaksi uupui matkalle Ankeriaan elämä ei ole sieltä helpoimmasta päästä, ja se onkin luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Siksikin Suomen vesiin istutetaan tänä vuonna 129 500 ankeriaanpoikasta. Tuosta määrästä 4 000 istutettiin Nokialle viikko sitten keskiviikkona. – Tarkastuslaskentaa en ole kyllä tehnyt, huomauttaa kalatalousasiantuntija Jari Pelkonen Pohjois-Savon ely-keskuksesta. Aiemmin aamulla hän lastasi Turussa valkoisen farmari-Volvonsa tavaratilaan styroxlaatikoita. Nyt hän purkaa osan laatikoista Edenin rannassa. Pelkosella on kiire, sillä ankeriaanpoikaset odottavat malttamattomasti, että ne pääsevät niille luontaisempiin oloihin. Kymmensenttiset poikaset kiemurtelevat laatikoiden kylmässä vedessä. Pelkonen kallistaa laatikoita veteen yksi kerrallaan. Pitkä matka Englannin Severnjoelta Nokialle ei ole uuvuttanut kuin kaksi poikasta. Ne luiskahtavat kuitenkin veteen muitten mukana – suorana kuin tönkkösuolatut kalakaverit. Muut poikaset katoavat rohkeasti ja nopeasti Pyhäjärven rantaveteen. Kannat ovat vähentyneet rajusti Kalatalouden keskusliiton mukaan Euroopan ankeriaskannat ovat vähentyneet rajusti. Ankeriaanpoikasia ei saavu enää entiseen tapaan Suomenkaan rannikolle eivätkä ankeriaat pääse nousemaan ylös ruokailualueilleen jokien patoamisen vuoksi. Siksi poikasia pyydystetään Englannissa ja niitä tuodaan kasvamaan myös Suomen vesiin. Suomen järvillä ja joilla on tärkeä rooli ankeriaille. Ne ovat kasvattamo. Ankeriaat syövät poikasina planktonia ja isommaksi kasvaessaan pohjaeläimiä, pikkukaloja ja rapujakin. Ankeriaat ovat varovaisia: ne liikkuvat ja saalistavat lähinnä vain öisin. Talvisin ne eivät liiku lainkaan. Tällaista on ankeriaan elämä vuosikausia. Oman rakkaan luo Koko elämänsä ajan ankerias valmistautuu vain yhteen tehtävään. Sen päämääränä on päästä takaisin Sargassomereen, ja löytää sieltä mielitiettynsä. Matka on kuitenkin täynnä vaaroja. Osa menettää henkensä voimalaitoksien turbiineissa. Vietti on kuitenkin niin vahva, että ne pystyvät kiertämään esimerkiksi Melon voimalaitoksen ja padon maata pitkin. Tosin moni on jäänyt kuolemaan Nokianvirran rantakivikoille, vaikka ankerias osaa kiemurrella myös taaksepäin. Kutemisen jälkeen ankeriaat kuolevat. Eikä se ole mikään ihme, sillä ne ovat lopettaneet syömisensä jo ennen vaellustaan Atlantille, ja matka sinne on raskas ja pitkä. Rasvainen herkku Keskiviikkoista ankeriaiden istutusta on tullut seuraamaan myös herrasmies, joka haluaa pysyä nimettömänä. Kova kalamies hän kuitenkin on, ja kalastanut Pyhäjärvellä vuosikymmeniä. Ankeriaita hän on pyytänyt pitkälläsiimalla. Hän muistaa yhden kookkaan, noin metrin mittaisen ankeriaan. Se pääsi yllättämään kalastajan ja kietoutui tiukasti käsivarren ympäri. Kalan limakerros oli tuhtia: kun se kuivahti, ei sitä meinannut saada enää millään pois. Mutta herkkuahan se ankerias savustettuna oli. – Mutta ei sitä jaksanut syödä kuin tämän mittaisen pätkän, niin rasvaista se on, mies sanoo ja näyttää käsillään 30 sentin väliä. Elää jopa 150-vuotiaaksi Ankeriaat voivat elää Suomessa kymmeniä vuosia ennen kuin ne lähtevät kohti Sargassoa. Vankeudessa, eli jos sitä ei päästetä luontaisen viettinsä mukaisesti Sargassolle, se voi elää jopa 150-vuotiaaksi. Se on pitkä aika odottaa, että pääsisi tuhansien kilometrien päähän kerran vain kutemaan ja kuolemaan.