Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kun maailma on kaoottinen, tutut tarinat rauhoittavat – kriisin keskellä valitsen aina saman kirjan hyllystä

Elettiin vuosituhannen vaihdetta. Olin kolmannella luokalla, kun opettaja kantoi luokkaan kirjan, josta juuri kukaan luokkakaverini ylöjärveläisessä alakoulussa ei ollut vielä kuullut. Kirja kertoi nuoren Harry Potterin elämästä velhokoulussa. Alkoi seikkailu, joka mullisti maailmani. Muistan, kuinka 11-vuotiaana odotin monen ystäväni tapaan kuumeisesti kirjettä Tylypahkasta. Ikävä kyllä kirje ei koskaan kolahtanut postiluukusta. Velhokouluun oli matkattava muita reittejä: oli tartuttava kirjaan, uppouduttava satuun ja turvauduttava mielikuvitukseen. Opin jo varhain lapsena tekemään mielikuvitusmatkoja kirjojen avulla. Äitini istui sängynreunalla ja luki kirjoja ääneen painottaen sanoja ja lauseita juuri oikeissa kohdissa. Mieleeni on painunut monta satuklassikkoa. Kun Lucy matkasi vaatekaapin kautta Narniaan, mietin mielessäni, miltä C.S. Lewisin luomassa satumaailmassa mahtaa näyttää. Jörö-Jukka taas aiheutti vuosien painajaiset. Edelleen poika, joka ei antanut leikata kynsiään tai kammata tukkaansa, aiheuttaa kylmänväreitä. Harry Potter -kirjasarjasta tuli lapsuuteni kenties erityisin lukukokemus. Yksi syy lienee se, että sain elää aikana, jolloin sarja osa osalta julkaistiin. Uuden osan odottamiseen liittyi valtava, kihelmöivä jännitys. Kirja oli pakko lukea niin nopeasti kuin mahdollista, ettei kukaan ehtisi kertoa juonipaljastuksia. Myöhemmin olen huomannut, että kaikista kiireisimpinä aikoina hamuan kirjahyllystä aina yhtä ja samaa teosta. Vaikka luen toki muutakin, kriisin hetkellä turvaudun aina läpikotaisin kahlattuun kirjasarjaan, johon liittyy jotain tuttua ja turvallista. Olen tarrannut sarjaan silloin, kun asuin ulkomailla ja podin koti-ikävää, opiskeluvuosina keskellä pahinta tenttiruuhkaa ja silloin, kun arki on tuntunut väsyttävältä. Jos maailma ympärillä tuntuu kaoottiselta, tiedän, että on yksi takuuvarma paikka, jossa ympäristö unohtuu edes hetkeksi. Ja mikä parasta, kirjan parissa ei tarvitse konkreettisesti matkustaa kotisohvaa kauemmas. Tänä keväänä selailin jälleen tuon tutun kirjasarjan sivuja. Lomamatkat oli peruttu, ja työ siirtynyt kotiin. Kirjan tarjoama mielikuvitusmatka alkoi jälleen tuntua hyvältä tavalta unohtaa hetkeksi arjen kiireet ja maailman tapahtumat. Joskus poikkeus on paikallaan, ja siksi tänä keväänä asetin kirjan takaisin hyllyyn ja valitsin toisen teoksen sen vierestä. Tiedän kuitenkin palaavani sarjan pariin ennen pitkää – joko kaaoksen keskellä tai ihan vaan ikävästä velhokouluun. Alakoulun opettaja ei ehkä 20 vuotta sitten arvannut, millaisen matkan laittoi alulle. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.