Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Minkä nuorena oppii sen myös vanhana taitaa

Suomi on pitkään ollut PISA-mittausten mallimaa. Nuoret ovat menestyneet hyvin koulussa vanhempiensa koulutustaustasta huolimatta. Peruskoulu-uudistus vähensi vanhempien sosioekonomisen taustan merkitystä. Taustan vaikutus oli kaikkein pienin vuoden 2000 PISA-tutkimuksessa, jossa tarkastettiin vuonna 1984 syntyneitä. Tulos perustuu K. Salmela-Aron ja K. Schmielewskin tutkimukseen, jossa aineistona käytettiin laajaa kansainvälistä, 55 vuoden kuluessa 1964–2015 kerättyä aineistoa. Mukana tutkimuksessa oli yli 100 000 suomalaista nuorta. Suomi alkaakin nyt erottua maana, jossa eriarvoisuuden lisääntyminen on suurempaa kuin muissa länsimaissa. Matematiikan emeritusprofessori Jorma Merikoski (AL 25.10.2019) otti kantaa asioihin otsikolla "Laskinriippuvaisuus vaanii oppilaita”. Älylaitteita näppäillään yhä enemmän, mutta pelkkä näppäily ei ole ”digitaalista” oppimista. Lukioissa ei voi enää opiskella samantasoista matematiikkaa kuin ennen. Yliopistot joutuvat käyttämään aikaa puutteellisten matematiikan pohjatietojen paikkaamiseen. Tänä vuonna toteutettu THL:n kouluterveyskysely liittyi netin eri laitteilla käytettyyn aikaan peruskoulun 4.-5. ja 8.-9. luokilla. Piti vastata väittämään: Olen usein tai melko usein yrittänyt viettää vähemmän aikaa netissä onnistumatta siinä. Vastauksissa ilmeni, että netti koukutti tyttöjä enemmän kuin poikia. Koko maata koskevana tuloksena oli, että peräti 30–40 prosenttia vastanneista ei pysty vastustamaan netin vetovoimaa. Mitä on koulun arki nykyään? Kysymykseen vastasi Aamulehden sunnuntaivieras (27.10. 2019) opettaja Tiina Keskinen: ”Koulumaailma on kriisissä. Se on varmasti tullut selväksi kaikille. Työrauha puuttuu, oppilaat kärsivät, opettajat uupuvat, vanhemmat ovat huolissaan”. Valmistuvia opettajia ei opeteta hallitsemaan häiriökäyttäytymistä ja kurinpitoa luokassaan. Nuori opettaja selviää nyt tuurilla, ei taidoilla! Kouluun on rantautunut ”ilmiöopetus”. Ei tarvita enää luokkia, vaan oppilaat vaeltavat paikasta toiseen erilaisissa kokoonpanoissa. Oppikirjat on osin hylätty, digilaitteet voivat olla pääroolissa, opettaja sivuroolissa. Miten ilmiöopetus ottaa tulevina vuosina huomioon hitaammat oppijat ja erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivät koululaiset? Aikaisempina vuosina erityistukea tarvitseva oppilas opiskeli erityisopettajan vetämässä pienryhmässä. Nyt erityistä tukea tarvitsevat sijoitetaan normaaliopetukseen. Säästöt koululaitoksessa ovat lyhytnäköistä ja erittäin vaarallista säästämistä. Koululaitos alkaa olla eriarvoistamassa kansakuntaamme. Kuilu nuorten välillä syvenee: varakkaiden ja koulutettujen lapset pärjäävät koulussa paremmin kuin köyhien ja kouluttamattomien. Olemmeko menettämässä arvokkaan voimavaramme, tasa-arvon? Mitä tekee opetushallitus? Tunnistaako se ongelmat? Kirjoittaja on lehtori Kangasalta.