Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Kadonneiden klassikkojen tarina: Presidenttien arvoautoja on viety salaa pois Suomesta

Lokakuussa 2015 oikeusministeriöön saapui kirje, jonka lähettäjä oli huolissaan Suomen presidenttien autoista. Kirjoittaja epäili, että arvokkaita museoautoja olisi salakuljetettu Suomesta ulkomaille. Näin olisivat kadonneet Kyösti Kallion vuosimallin 1938 Buick Special Eight ja J.K. Paasikiven vuoden 1952 Cadillac sekä Lincoln vuodelta 1946. Autojen harrastajat tiesivät, ettei tällaisia presidenttien käytössä olleita yli 50 vuotta vanhoja ajoneuvoja saisi viedä Suomesta ilman lupaa. Vientilupien myöntäminen kuuluu Museovirastolle. Kirjeen oli laatinut kouvolalainen vanhojen ajoneuvojen harrastaja Timo Kaunonen . Hän vaati, että autojen kohtalo selvitetään perusteellisesti. ”Onko tapahtunut virkavelvollisuuden laiminlyönti vai virkarikkomus” , Kaunonen kysyi kirjeessään. Ennen katoamistaan Kallion ja Paasikiven autot olivat kuuluneet Helsingin automuseon kokoelmiin. Munkkisaaressa toimineen museon autoilla oli yhteys Suomen kohtalon vuosiin. Leijonakilvillä varustettu Cadillac oli ollut presidentti Paasikiven virkakäytössä 1950-luvulla. Vuoden 1946 Lincolnilla oli ajanut puolestaan hänen vaimonsa Alli Paasikivi . Yksi kokoelman helmistä oli presidentti Kallion Buick. Museossa tiedettiin, että Kallio saapui tyylikkäällä Buickillaan Helsingin rautatieasemalle kohtalokkaana päivänä 19. joulukuuta vuonna 1940. Muutamia viikkoja aikaisemmin hän oli pyytänyt eroa heikentyneen terveytensä vuoksi. Aamulehti selosti Kallion saapumista näin: ”Jo kauan ennen määräaikaa reunustivat sankat yleisöjoukot niiden katujen varsia, joita pitkin presidentti ja rouva Kallio tulisivat ajamaan rautatieasemalle. Hyvästeltyään klo 20.30 aikaan sydämellisesti linnan palvelusväkeä presidenttipari astui autoonsa ja suuntasi matkansa asemalle. ”Rautatieaseman odotussalissa Kalliota olivat vastassa marsalkka Gustaf Mannerheim , pääministeri Risto Ryti sekä maan hallitus. Presidenttiparin oli määrä matkustaa junalla Nivalaan. Porilaisten marssi soi, kun väistyvä presidentti käveli asemasillalle vastaanottamaan Puolustusvoimien kunnianosoitusta. Matka katkesi kesken marssin. Kallio menehtyi kunniapataljoonan edessä sydänkohtaukseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Presidenttien vanhat autot olivat yhden miehen unelma. Pääkaupunkiseudun tunnetuimpiin isännöitsijöihin kuulunut Aimo Astala keräsi historiallisia ajoneuvoja. Hän perusti omaa nimeään kantavan säätiön pyörittämään Helsingin Automuseota vuonna 1994. - Ostin ensimmäisen vanhan autoni, vuoden 1951 Mercedes Benz 170S:n 1980-luvun alussa ja siitä sitten kaikki alkoi. Lopulta autoja oli ympäri kaupunkia erilaisissa varastoissa, mutta seitsemisen vuotta sitten päätin koota ne kaikki yhden katon alle ja samalla perustin niille säätiön, Astala muisteli museon perustamista Iltalehdessä vuonna 2002. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Hän menehtyi vuoden 2003 elokuussa. Säätiön ja Helsingin automuseon toimintaa jatkoivat Astalan lapset. Joulukuussa 2010 Helsingin automuseon ovet sulkeutuivat lopullisesti. Aimo Astalan säätiön hallituksen puheenjohtaja Mikko Astala viittasi Yleisradion haastattelussa taloustilanteeseen. Museo suljettaisiin varojen puutteen vuoksi. Ylen uutisen mukaan suurin osa ajoneuvoista oli tarkoitus säilyttää jälkipolville säätiön omaisuutena. Jopa uuden näyttelyn avautumista pidettiin mahdollisena. Paksun paperinipun kannessa on kuva vuosimallin 1939 Fordista. Kansallisarkistoon tallennetuissa asiapapereissa on sivukaupalla tietoja Aimo Astalan säätiöstä ja Helsingin automuseosta. Säätiö on lakkautettu vuonna 2014, neljä vuotta Helsingin Automuseon sulkemisen jälkeen. ”Säätiön taloudellinen asema on ollut viime vuosina heikko toiminnan hiipumisen vuoksi” , toimintakertomuksessa todetaan. - Säätiön hallitus on pyrkinyt löytämään ratkaisun, jolla tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa parhaiten voitaisiin turvata säätiön jäljellä olevan museoajoneuvokaluston säilyminen ja säätiön perustajan alkuperäinen tarkoitus, Säätiön asiamiehenä toiminut asianajaja Arto Palsala kirjoittaa lakkauttamishakemuksessa. Hakemuksessa säätiön jäljellä olevat ajoneuvot luvataan lahjoittaa Espoon automuseolle. Lupauksen mukaisesti Espoon automuseo saikin neljä museoajoneuvoa, mukaan lukien yhden paloauton. Säätiön tasekirja vuodelta 2012 vilisee arvoautoja, kuten Bentley, Chrysler NewYorker, Paasikiven Cadillac ja Ford. Valtaosa Helsingin automuseon kokoelmista ja samalla Aimo Astalan elämäntyöstä myytiin jo kaksi vuotta ennen säätiön lakkauttamista. Yhdeksästä museoajoneuvosta ja Helsingissä sijaitsevasta autotallista säätiö on saanut tuottoja yhteensä noin 50 000 euroa. Taloustietojen perusteella säätiön tuotot ja talous romahtivat muutamassa vuodessa. Vielä vuonna 2009 säätiön oma pääoma oli noin 100 000 euroa plussalla. Mihin presidenttien arvoautot katosivat? Museoviraston intendentti Raila Kataja sai vihjeen Paasikiven autojen myynnistä vuonna 2013 ja tiedusteli asiaa Aimo Astalan säätiöltä. Säätiön puheenjohtajana toiminut Mikko Astala vastasi Katajalle helmikuussa vuonna 2014. Hän kertoi, että säätiössä ei ole tiedetty autoja koskevasta lainsäädännöstä. Sitten viestissä seurasi yllätys. Presidentti Paasikiven Cadillac ja Lincoln oli myyty Pohjois-Italiaan. Autoista ei saatu tarjouksia kotimaasta, säätiö selitti. Ostaja oli saapunut Suomeen kaksi vuotta aikaisemmin, marraskuussa 2012. Kaupat oli vahvistettu Italian suurlähetystössä Helsingissä. Autot kuljetettiin miljoonakaupunki Milanoon. Suomen edesmenneen presidentin legendaariset ajoneuvot olivat päätyneet kaupunkiin, joka tunnetaan paitsi muodista, myös autojätti Alfa Romeosta ja rengasjätti Pirellistä. Säätiö ei ole vienyt fyysisesti autoja pois maasta, Astala totesi. Raila Kataja vastasi Astalalle: ”On valitettavaa, että kyseiset ajoneuvot on viety maasta ilman asiaankuuluvaa lupakäytäntöä”. Kataja pyysi säätiötä tarkistamaan jatkossa ajoneuvojen viennin luvanvaraisuuden. Kirjeessä ei ollut mainintaa Kallion Buickin kohtalosta. Aimo Astalan säätiön entinen puheenjohtaja Mikko Astala kertoo Aamulehdelle , että Helsingin Automuseon toiminta oli viimeisinä vuosina hyvin hiljaista. - Se oli vain autojen säilyttämistä. Yritimme saada ne jollain tavalla kunniallisesti hävitettyä. Paasikiven autojen lisäksi myös Kallion Buick myytiin Italiaan. - Näin siinä valitettavasti kävi, Astala sanoo. Buick oli Astalan henkilökohtaisessa omistuksessa. Ajoneuvon haltijaksi oli merkitty säätiö. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Italiaan myytiin yhteensä kuusi säätiön omistamaa autoa. Samalla Suomesta vietiin pois useita yksityishenkiöiden omistamia museoautoja. Museossa näytillä ollut Paasikiven Lincoln oli Buickin tapaan yksityisomistuksessa, Astala kertoo. Säätiö möi useita autoja myös Suomeen. Presidenttien autojen uusi omistaja on milanolainen autokauppias, joka Astalan mukaan kunnostaa niitä. Hän myy autot todennäköisesti eteenpäin. Astala kertoo, että vaatimus presidenttien autojen vientiluvista tuli säätiölle täytenä yllätyksenä. Hänen mukaansa vientirajoitukset pitäisi saada näkyviin osaksi ajoneuvorekisterissä olevia tietoja. - Aivan kaikkia lakeja eivät kaikki ihmiset tunne, Astala sanoo. Hän arvioi, ettei italialainen ostajakaan tuntenut lakia. Viime keväänä autoharrastaja Timo Kaunosen viranomaistoiminnan lainmukaisuudesta tekemä selvityspyyntö kulki byrokratian rattaissa yhtä jähmeästi kuin Paasikiveä aikanaan kuljettanut neuvostoliittolainen ZIS. Selvityspyyntö päätyi opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajan Riitta Kaivosojan pöydälle. Hän pyysi asiasta Museoviraston lausuntoa. Esillä olivat jälleen Paasikiven ja Kallion autot. Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet ja lakimies Juha Maaperä arvioivat, että virasto olisi voinut myöntää maastavientiluvat Paasikiven Cadillacille ja Lincolnille. Autot Suomeen palauttavalle kanteelle ei siksi ole tarvetta, virasto totesi. Buickin kohtalosta Museovirastolla ei ollut tietoa. Kaunosen alkuperäisessä tiedustelussa oli mainittu yhdeksi luvatta viedyksi autoksi 1960-luvulla valmistettu Ferrari 250 GTE. Museovirasto selvitti, että auto oli myyty ilman vientilupaa Hollantiin. Asialla oli klassikko- ja harrasteajoneuvoihin erikoistunut suomalainen Triangle Motors. Virasto myönsi Ferrarille vientiluvan jälkikäteen. Aamulehden tietojen mukaan autolle olisi ollut ostaja myös Suomessa. Asiantuntijana ilman lupaa vietyjen autojen arvioinnissa Museovirasto hyödynsi Kangasalla sijaitsevaa Mobiliaa, jossa on säilytetty useita Aimo Astalan säätiön museoautoja. Vastauksensa lopuksi Museovirasto arvioi toimineensa asiassa kansainvälisten sopimusten ja maastavientilain edellyttämällä tavalla. Opetus- ja kulttuuriministeriössä Museoviraston vastauksen käsittely on kesken. Hallitusneuvos Merja Leinonen ei kommentoi asiaa . Lausuntoja voi antaa vain viraston ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Hän ei vastannut Aamulehden haastattelupyyntöihin. Tullista kerrotaan, että Museovirasto olisi voinut halutessaan tehdä tutkintapyynnöt ilman lupaa viedyistä ajoneuvoista. Näin ei ole kuitenkaan tehty. Lähteet: Kirjoituksen lähteenä on käytetty Kansallisarkistossa olevia Aimo Astalan säätiön asiakirjoja, Museoviraston asiakirjoja sekä Kyösti ja Kalervo Kallion museon verkkosivuja. Suomen hallitus on ratifioinut 14.6.1999 yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi. Sopimus on hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon yleiskokouksessa vuonna 1970. Se ohjeistaa esimerkiksi laatimaan luettelon suojeltavasta omaisuudesta ja julkistamaan kulttuuriomaisuuden katoamistapaukset. Museovirasto on kulttuuriesineiden vientiasioissa neuvoa-antava ja ohjaava lupaviranomainen. Kulttuuriesineiden vientiä valvovana viranomaisena toimii tulli. Säännösten vastaisesta kulttuuriesineen viennin tai sen yrityksen seuraamuksista on säädetty rikoslaissa. ”Joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta tavaraa, jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta, on tuomittava salakuljetuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Jos salakuljetus, huomioon ottaen tavaran arvo tai määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä salakuljetuksesta sakkoon.” (769/1990, 46 luku 4 ja 5 §) Rikoksen tekijä voidaan lisäksi tuomita menettämisseuraamukseen. Uudistettu laki kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta on astunut voimaan vuoden alussa. Siinä ajoneuvojen ja kuljetusvälineiden maastavientiluvan tarpeen ikärajaa on nostettu 50 vuodesta 75 vuoteen. Lähteet: Museovirasto, rikoslaki ja Unescon yleissopimus.