Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Lupaava nuoriso nostaa toiveet, mutta mikä oikein on nuoruuden ikäraja

Mikä on nuoruuden ikäraja? Käsite on vaikea määritellä. On helppo heittää peliin sana nuoriso, kun pitää haukkua joku taho. Vanhat kaiken kokeneet kaipaavat menneiden aikojen perään. Ennen oli kuulemma kaikki paljon paremmin. Ei se niin ole. He haluavat vain pitää kiinni omista sattumalla saaduista eduista. Tänä keväänä on lämmittänyt nuorten esiinmarssi. Kärkihankkeena on ollut ilmastonmuutos. Yli puoluerajojen on katastrofin estämiseksi noustu välinpitämättömyyttä vastaan. Vastustajat eivät usko toden olevan kyseessä. Heidän elinaikansa maapallo pysyy heille itselleen edullisena, näin kai on laskettu. Ilmassa on kunnon innostuksen makua, joka leviää muihinkin asioihin. Toivottavasti itsekkyys väistyy. Yhteispeli on idullaan ja toivottavasti säilyy. Ihmisyyden arvostus on aikaa sitten rapautunut. Maapallo on vain yksi pieni planeetta. Politiikka pitää saada nousuun mukaan, mutta sille ei saa antaa valtaa. Omaa etua on tavoiteltu jo liikaa. Nyt on kirittävä kiinni menetetty aika. Tekniikka tukee kyllä yhteisiä pyrkimyksiä, muttei saa nousta robotteineen päärooliin. On tunne, että viime vuosina on menty yhteiskunnallisessa kehityksessä monta vuosikymmentä taaksepäin. Kieltoja, rajoituksia ja uhkauksia satelee niin paljon, että aamulla täytyy nousta varoen sängystä. Yöllä on voinut syntyä jokin sääntö, jonka rikkominen voi koitua kohtalokkaaksi. Kohta kielletään hymyily. Nuoruuden innossa tulee tietysti virheitä ja ylilyöntejä, mutta niistä ei toivottavasti rangaista. Nuorilla on rohkeus. Annetaan heille mahdollisuus. Vaikka vastapuoli toteaakin, että onhan tässä eletty vuosituhansia, ja hyvin pärjätään, ei kannata hermostua. Ennen vanhaan ei ollut keksitty muovipusseja. Ympäristön suojelu on iloinen asia. Siinä ei auta lompakon paksuus, vaan hyvä asenne ja yhteishenki. Ennen vanhaan ei ollut keksitty muovipusseja. Asenteiden muutos vie aikaa, mutta sitä on vielä. Keskinäinen kyräily ja kateellisuus eivät ole voimavaroja, mitä kaivataan. Kaveria ei pidä painaa alas, vaan nostaa heikot lenkit pinnalle elämää jatkamaan. Tämä on varsinkin meille suomalaisille vaikeaa. Olemme kuitenkin vain murto–osa pallomme porukasta, mutta silti tärkeä palanen. Jos tämä nouseva joukkovoima vielä palauttaa ihmisarvon sen menettäneille, niin kannattaa elää ja odottaa kauemminkin. Kun maapalloa pelastetaan, voi huomion kohdistaa samalla sen asujaimistoon, meihin ihmisiin. Tasa–arvo ja ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä. Oppikirjana maailman henkiseen tilaan voi käyttää Hassan Blasimin loistavaa uutuuskirjaa. Se kuvaa hyvin, missä tänään mennään ja herättää. Toivon, että muutaman vuoden päästä joutsenpari vapun alla etsii mökillä tutun pesäpaikkansa. Uiskentelee pitkään meitä hämätäkseen ja asettuu asumaan pensaan suojaan. Oma henkikään ei juuri krohise, ja vihreys luo lempeyttä ympärillä. Luotan nuorisoon, he ovat fiksuja ja nyt on heidän aikansa. Antakaa palaa ja kunnolla. Pelastakaa meidät! Kolumnisti on kirjailija.