Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kummitusmainen ja varsin ruma nahkakala lisääntyy rajusti Rauman vesillä – Jarno Aaltoselle siitä tuli idea: ”Hipsteripiireissä tämä voisi olla hyvinkin houkutteleva”

– Kyllä siitä fileitä saa ja lihaltaan asettuu ehkä ahvenen ja kuhan väliin. Hyvää syötävää se on, mainostaa raumalainen kalastaja Jarno Aaltonen . Hän esittelee malliksi Rauman saaristosta Karvatin pohjoisrannalta kahdesta merrasta nostettujen mustatäplätokkojen jalostusta paistokalaksi. Tokko soveltuu myös savustettavaksi. Kummitusmainen, isopäinen ja ehkä useimpien mielestä luotaan työntävä nahkakala on harvinainen suomalaisilla ruokalautasilla. Alkuperäisillä esiintymisalueillaan Kaspianmerellä ja Mustanmeren alueella mustatäplätokko on perinteinen ja arvostettu ruokakala. Sen pyynti ja käyttö on yleistynyt viime vuosina myös Itämeren eteläosissa. Todennäköisesti kauppalaivojen painolastivesissä ja rakenteissa satamapaikkakunnille tullut tokko on lisääntynyt merkittävästi myös Rauman saaristossa ja lähistön merialueella. Vieraslajiksi luokitellusta kalasta saatiin ensimmäinen havainto Saaristomerellä vuonna 2005. Rauman vedet tunteva ammattikalastaja Aaltonen sanoo tokkoja esiintyvän eniten sataman lähisaarten liepeillä, mutta niitä on jo muun muassa Kylmäpihlajan ja Kuuskajaskarin vesillä. Myös Eurajoensalmessa niitä käy pyydyksiin. Ennakkoluuloton kalastaja on tarttunut tilaisuuteen. Olisiko mustatäplätokosta ruokakalaksi, kun se nyt kerran on asettunut vesillemme, eikä millään komennolla lähde pois. – Miksi emme käyttäisi luonnonvaroja, joita meillä on ja muitakin kaloja kuin Norjan lohta tai kasvatettua kirjolohta, Aaltonen kysyy. Hän luonnehtii mustatäplätokon pyyntiään ja jalostusta lähinnä kokeiluksi. Vakavana taustana ovat meriluonnon kala- ja eliökannan muutokset. Jarno Aaltonen sanoo kalansaaliista kilpailevan yhä enemmän tihenevät merimetsokannat ja kasvava hylkeiden määrä. – Toisaalta ammattikalastusta rajoittavat monet rajoitukset ja kiintiöt, esimerkiksi ajoverkkokalastus on kokonaan kiellettyä ja lohenpyynti on kiintiöity meiltä alemmaksi kuin vapaa-ajankalastajilta. Lohi on kaloista poliittisin ja ennustan, että sen kalastus kielletään lopulta kokonaan. Aaltosen mukaan ammattikalastuksen välittömimmät uhat tulevat kuitenkin ilmasta ja pinnan alta. – Lähimmät merimetsoyhdyskunnat ovat vain 3,5 kilometrin päässä Rauman torilta ja verottavat kalakantoja tuntuvasti. Hylkeitäkin on yhä lisää kilpailemassa kalakannasta. Ahven ja siika ovat Rauman edustalla menetettyjä. Jotain niille pitäisi tehdä, mutta luonnonsuojelujärjestöt toistavat vain lausuntonaan, että syökää silakkaa, Aaltonen suomii. Tokonpyyntiin hän on ryhtynyt vaihtoehtojen ja muiden kalojen saaliiden huvetessa. – Kalastetaan nyt sitten tokkoa tai siihen asti, kun se ei vielä ole kiellettyä, Aaltonen toteaa. Yhteistyökumppanikseen Jarno Aaltonen on hankkinut Pyhäjärvi-Instituutin, jossa on elintarviketalouden asiantuntemusta. Pioneerityötä hän on tehnyt kokeilemalla erilaisia pyydyksiä tokkojen saalistukseen. Kala käy verkkoihinkin, mutta paremmin pienempiin pohjapyydyksiin. Katiskojen lisäksi hän on testannut mertapyydyksiä, joista varsin toimivaksi on osoittautunut lisäkaarilla paranneltu hummerimerta. Pyydys löytyi alan messuilta Tanskasta 2017. Mustatäplätokon paras pyyntikausi ajoittuu touko-kesäkuulle kutuaikaan. Viime vuonna Aaltosen muutamat testimerrat antoivat suunnilleen 700 kiloa tokkoja. Kuluva saaliskausi on ollut tulokseltaan vaatimattomampi. Ehkä suotuisin aika kaudesta on vielä edessä, kala kun on vielä kutuvaiheessa. Mustatäplätokon jalostaminen keittiövalmiiksi on huomattavan työlästä. Pyydystämiskokeiden ohella Jarno Aaltonen on testannut fileerausta käsityönä ja koneellakin. Ahventen fileerauksen suunniteltu kone toimii auttavasti, sillä suhteellisesti isopäisempi tokko ei asetu fileeraukseen kiilamaisen ahvenen tavoin. Tokon jalostus onkin kalan hyötykäytön merkittävä kynnys. Sama tietysti koskee muitakin kotimaan luonnonvesien pienempiä kalalajeja, koska kuluttajat ovat tottuneet helppokäyttöisiin kalalajeihin. Käsityönä tokosta saa kyllä fileitä herkkuruokiin. Aaltonen toivoo, että tuontikalojen sijaan omille kaloille löytyisi enemmän jalostajia ja markkinakanavia – ja käyttöä kotitalouksissa. – Kuvittelisi, että Helsingin Kallion hipsteripiireissä erikoisuuksien tavoittelijoille tämä kala voisi olla hyvinkin houkutteleva ja ravintoloissa myös, hän pohdiskelee. Pyhäjärvi-Instituutin kehittämispäällikkö Marko Jori kiittelee kalastaja Aaltosen aloitteellisuutta ja ideointia. Hän arvioi, että mustatäplätokolla voisi olla mahdollisuuksia esimerkiksi valikoitujen ravintoloiden ruokalistojen erikoisuutena. Samaa hän toivoisi muillekin vähemmän arvostetuille kalalajeillemme, eikä päätymistä esimerkiksi rehuksi. Myönteisenä esimerkkinä on särjen ja pienen ahvenen käyttö pihvien ja kalapullien raaka-aineena. Miksei siis mustatäplätokkokin olisi hyödynnettävissä. Marko Jorin mukaan ensin pitää saada selvitettyä pyyntimahdollisuudet, toimivat menetelmät sekä jalostus- ja myyntiketju. Tutkimustietoa tarvitaan myös kalan laadusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. – Mustatäplätokon pyynti voisi olla yksi mahdollisuus elävöittää rannikon kalastusta ja kalataloutta, Marko Jori sanoo. Vieras tokko valtaa nopeasti rannikkoa Runsas vuosikymmen sitten Suomen merialueille laivojen ja satamien kautta kulkeutuneen mustatäplätokon kannat kasvavat ja lisääntyvät nopeasti. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Lauri Urho kertoo lajin levittäytyneen Suomenlahden rannikolla jo uloimpien saarille. Pohjanlahdella tokko on levinnyt Rauman lisäksi jo Porin korkeudelle. Kala selviytyy myös pohjoisemmissa oloissa. Lauri Urho kertoo, että pohjoisimpana on Raahen edustalta vuonna 2012 todettu esiintymä. Talvioloissa selviytymisestä kertoo myös se, että laji on menestynyt myös Pohjois-Amerikan suurilla järvillä. Ihmisen avustamana ja siirtämänä tulleen kalan poistaminen on käytännössä mahdoton tehtävä. Luonnon ja muiden kalalajien osana on sopeutuminen. Lauri Urho toteaa, että vieraslajin lopullisten seuraamusten ennakointi on vaikeaa. Ravintonaan ne käyttävät pääasiassa simpukoita, mutta syövät myös mätimunia ja pieniä kaloja. Tiedettyjä muutoksia ovat kotoperäisen mustatokon ja kivisimpun taantuminen mustatäplätokon esiintymäalueilla. Mustatäplätokkoa on alkuperäalueillaan hyödynnetty pitkään ruokakalana. Lauri Urho sanoo tulokaskalaa opitun käyttämään ihmisravintona eteläisen Itämeren maissa, muun muassa Puolassa, Tanskassa, Liettuassa ja Latviassa. Tokkoa saadaan runsaimmin silakanpyynnin oheissaaliina. – Liha on suhteellisen kiinteää ja siitä saa kyllä hyvää ruokaa, kunhan lihat saa irti. Kala on aika pienikokoinen, mutta pää on iso, joten lihaa kalassa on vähemmän, Lauri Urho sanoo.