Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Susilauma ulvoi lähellä – Luontokuvaaja Petri, 52, ei ota puhelinta edes pisimmille Lapin matkoille

Tuona loppukesän iltana Petri Nevalainen oli juuri menossa yöpuulle. Teltta oli jäänyt pystyttämättä, sillä taivasalla pärjäsi aivan hyvin. Sää oli tyyni ja kuiva, eivätkä itikatkaan enää siihen aikaan vuodesta häirinneet Lapin erämaissa vaeltavia. Juuri silloin jossain aivan lähellä susilauma aloitti ulvontansa. Etäisyyttä oli vain puolen kilometrin verran. Sen yön Nevalainen nukkui aivan yhtä hyvin kuin muutkin ulkona vietetyt, havahtumatta enää mihinkään ennen aamua. Myöhäisen illan kuorolaulu on silti säilynyt mielessä yhtenä hienoimmista luonnossa koetuista elämyksistä. Jo lapsena retkeilyn löytänyt Nevalainen, 52, viettää parhaimmillaan 200 vuorokautta vuodessa luonnon helmassa, eikä ymmärrä petovihaa. Niin hyvin ovat nämä pelottavina pidetyt luontokappaleet Nevalaista väistäneet, ettei hän ole nähnyt esimerkiksi karhua koskaan. Kerran hän muistelee sen kyllä haistaneensa. - Ja sitten pelotellaan, ettei lapsia voi susien vuoksi laittaa jalkaisin kouluun, Nevalainen sanoo. Erämaakokemuksia ääriolosuhteissa Nevalainen on kiivennyt pari kertaa Mont Blancille, asunut jurtassa Alaivuorilla ja hiihtänyt Huippuvuorilla sadan kilon ahkio perässään. Hän tietää kokemuksesta, kuinka nopeasti myrsky voi yllättää melojan Inarijärven selällä ja miten yli 40 asteen pakkanen vie suksista luiston. - Mitä kovempi reissu, sen parempi. Mutta ei kaikkien tarvitse kiivetä vuorelle tai hiihtää Grönlannissa, kunhan omissa rajoissaan laittaa itseään likoon, Nevalainen huomauttaa. Osa reissuista vaatii retkikunnan, mutta pääosin Nevalainen retkeilee yksin. Puhelinta hän ei pidä mukana edes pitkillä Lapin reissuillaan, tekeminen kun on Nevalaisen mukaan harkitumpaa, jos tietää olevansa omillaan. Luottamus ulkopuolisen apuun vain lisäisi onnettomuusalttiutta. - Yksinolo ja vuoropuhelu luonnon kanssa ovat juuri se homman idea, Nevalainen sanoo. Kuvat puhuvat, kuvaaja vaikenee Ensimmäisen kameransa Nevalainen hankki 17-vuotiaana, ja siitä saakka se on ollut uskollinen reissukaveri. Nevalaisen kuvia on ollut esillä näyttelyissä eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin. Viime aikoina hän on jakanut niitä yhä enemmän myös sosiaalisessa mediassa. Vaikka kuvat tunnettaisiin, on kuvaaja itse jäänyt tuntemattomammaksi. Se sopii Nevalaiselle mainiosti. Häntä ei kiinnosta nostaa esille itseään vaan sitä, miten paljon hienoja asioita ja syviä kokemuksia jää väliin, ellei tee koskaan omaehtoista reissua luontoon. On siinä se toinenkin puoli, jota on reissuilla aikaa havainnoida ja miettiä. Metsien hakkuut ja soiden käsittely. Romahtaneet kanalintukannat. Luonnon ylimielinen kohtelu ja ympäristön tuhoaminen. Länsimaisen ihmisen loputon ahneus ja haluttomuus luopua mistään. - Lapset tai viimeistään lapsenlapset kiroavat meitä. Kaikki hieno on vaakalaudalla, jos homma jatkuu näin. Henkilökohtaisista selviytymistaidoista ei ole paljon iloa, jos pallon lämpötila on riittävän korkea, Nevalainen sanoo. Taiteilijan tehtävä on hänen mielestään ottaa kantaa ja näyttää asioita, joita ihmiset eivät muuten näkisi. - Minun silmissäni taide on menettänyt uskottavuutensa, sillä sitä tehdään vain rahasta, Nevalainen toteaa. - Kaveri tuossa vasta sanoi, ettei ole tavannut koskaan tällaista taiteilijaa. Mutta en minä mikään taiteilija ole, duunari vain. Elanto lomituksista Vaikka Nevalainen myy kuviaan jonkin verran, tulee varsinainen elanto maatalouslomittajan töistä. Niitä hän tekee sen verran, että voi retkeillä siellä missä haluaa. - Jos tykkää elää suht’ askeettisesti, ei loppujen lopuksi tarvitse paljoa: ruokaa, lämpöä, mielen virikkeitä. Itseään voi kouluttaa elämään ekologisesti ja eettisesti. Koti, pieni puutalo, löytyi Jämsän Länkipohjasta neljä vuotta sitten. - Hienointa olisi, jos heti ulko-ovelta pääsisi erämaahan. Olisin halunnut muuttaa Inariin, mutta tytär kielsi, tamperelaislähtöinen Nevalainen hymyilee. Retkeilymaastot eivät ole kaukana Jämsästäkään. Seuraava vähän pidempi reissu on edessä helmikuussa, kun Nevalainen lähtee ystäväporukan kanssa parin viikon hiihtoretkelle Sarekin erämaahan Ruotsiin. Haastamaan itseään jälleen kerran. - Olisikohan masennusta vähemmän, jos ihmiset viettäisivät enemmän aikaa luonnon rauhassa, raittiissa ilmassa? Keskittyisivät selviytymiseen, eivät niinkään omaan itseen ja omaan pahaan oloon? Ehkä ihmisen elämä on nykyään vain liian helppoa, jää Nevalainen miettimään. Lisää Petri Nevalaisen kuvia löytyy muun muassa Petri Nevalaisen Instagram-tililtä ja Facebook-profiilista