Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Näyttelijäisän kohtaaminen 14-vuotiaana sai Dome Karukosken kurkottamaan haavettaan kohti

Dome Karukosken mieleen on jäänyt erityisesti kaksi tapahtumaa, jotka osaltaan tekivät hänestä elokuvaohjaajan. Ensimmäinen niistä liittyy isään. Kun Karukoski oli neljätoista, hän tapasi isänsä ensimmäistä kertaa. Isä oli yhdysvaltalainen näyttelijä George Dickerson , joka näytteli muun muassa elokuvissa Psyko II ja Blue Velvet sekä Hill Street Blues -televisiosarjassa. Ensikohtaaminen tapahtui Helsinki–Vantaalla, jonne isä lensi Yhdysvalloista. - Tajusin nopeasti, että olimme samanlaisia. Isä oli taiteilija, tiedonjanoinen ja oppimishaluinen. Hänessä oli auktoriteettia, empatiaa ja humaaniutta, Karukoski sanoo. Tärkeät hetket isän kanssa Kaksikko vietti kolme päivää yhdessä, käveli Helsingin Kaivopuistossa ja puhui. Tapaaminen oli teini-ikäiselle, itseään etsivälle ja elokuvien tekemisestä haaveilevalle pojalle merkittävä. - Tiedonjanoni oli valtava. Halusin tietää, kuka tämä ihminen oli ja kuka minä olin. Päivien aikana moni mieltä askarruttanut kysymys sai vastauksen. Samojen kesäpäivien aikana vahvistui myös haave tehdä elokuvista ammatti. – Minusta tuli määrätietoisempi. Tajusin, että en ole yksin, koska myös isä on pärjännyt alalla. Seuraavana vuonna Dome lensi New Yorkiin. Isä vei poikaansa päiväkouluihin, joissa työttömät näyttelijät opettivat näyttelemistä. Karukoski mietti myöhemmin, että ehkä isä yritti näin näyttää, kuinka kilpaillusta alasta on kysymys. Älä hakeudu tälle selkäänpuukottajien alalle, isä sanoi, hanki oikea ammatti. Isä menehtyi viime vuonna pitkään sairastettuaan. Karukoski on iloinen, että isä ehti nähdä hänen elokuviaan ja ymmärtää, että ohjaamisesta tuli työ. – Vanhempieni ansiosta teen elokuvia, joissa on lämpöä. Meni kuin elokuvissa Toinen merkittävä käänne tapahtui touko–kesäkuun vaihteessa 1999. Tällöin Karukoski pääsi ensiyrityksellä sisään Taideteolliseen korkeakouluun. Pari kertaa hän oli pyrkinyt Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön linjalle, mutta jäänyt ulkopuolelle. – Taideteolliseen pääseminen oli yksi elämäni tärkeimmistä käänteistä. Tämä meni kuin elokuvissa, jossa jokin odottamaton tapahtuma antaa päähenkilölle uuden suunnan. Opiskeluaikaansa Karukoski muistelee mielellään. Koulussa hän ymmärsi, että on parhaimmillaan pitkien tarinoiden kertojana. – Kymmenentuhannen metrin juoksu sopii minulle paremmin kuin sadan metrin spurtti. Ohjaajana vielä nuori aikuinen Karukoski sanoo nyt saavuttaneensa ohjaajana nuoren aikuisuuden. Pitkä matka on vielä kuljettavana. Se, mikä on seuraava askel, on auki. – Yksi elokuvahaaveeni voisi olla, että tekisin joskus elokuvan, josta en löytäisi vuosienkaan päästä mitään vikaa. Tämä on kuitenkin paradoksi, koska virheiden kautta on mahdollista kasvaa. Tällä hetkellä tärkeintä onkin pysyä terveenä, olla hyvä isä ja muistaa, että elämän ja elokuvien ei tarvitse olla niin vakavia. – Myös elokuvalla on mahdollisuus vinkata silmää. Syntynyt 29. joulukuuta 1976 Kyproksella. Ammatiltaan elokuvaohjaaja. Opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa ohjaamista. Päättötyönä syntyi Tyttö sinä olet tähti -elokuva vuonna 2005. Palkittu kahdesti parhaan ohjauksen Jussi-patsaalla. Tunnetuimpia töitä Napapiirin sankarit, Leijonasydän ja Mielensäpahoittaja. Ohjaa parhaillaan Tom of Finland -elokuvaa, joka tulee ensi-iltaan ensi vuonna. Valittu ainoana suomalaisena Varietyn 10 Directors to Watch -listalle kolme vuotta sitten. Perheeseen kuuluu vaimo Nadia ja kaksivuotias poika Oliver. Asuu Helsingissä. Harrastaa salibandya, crossfitia, lukemista ja laitesukellusta. Juhlii merkkipäiväänsä uima-altaalla aurinkokohteessa, juoma kädessä ja mitään ajattelematta.