Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tältä näyttäisi, jos Suomi joutuisi sotaan – Puolustusvoimien uusi Taistelukenttä-suurtuotanto tarjoaa hyytävän ”entä jos” -vaikutelman

– Helsingin alueella laajat tietoliikennehäiriöt ovat pysäyttäneet junaliikenteen ja ruuhkauttaneet keskustaan tulevan ajoneuvoliikenteen, tiedottaa Ylen radiotoimittaja. Kyse ei ole teknisestä viasta, vaan tilanne on vakavampi. Puolustusvoimien tilannekeskuksessa ja maaoperaatiokeskuksessa todetaan, että Lappeenrannan alueella juomavesi on saastunutta ja syyksi epäillään sabotaasia. – Sotilaallinen jännite Itämerellä on edelleen lisääntynyt, Ylen toimittaja Mikko Hirvonen kertoo tv-ajankohtaislähetyksessä. – Naton mukaan toiminnan aggressiivisuus vaarantaa alueen siviili-ilmailun sekä merenkulun turvallisuuden. Useita läheltä piti -tilanteita pidetään tahallisina tekoina. Puolustusvoimat tehostaa turvatoimiaan kaikissa joukko-osastoissa. Reserviläisiä kutsutaan kertausharjoituksiin tehostetusti. Merivoimat tekevät sukellusvenehavainnon Porvoon edustalla. – Tilanne on uhkaava. Suomi on aggressiivisen vaikuttamisen kohteena, sanoo eversti Jyri Raitasalo Ylen tv-haastattelussa. Sitten se alkaa. Mereltä tullut ohjus iskee Vieremän lentotukikohtaan. Kajaanin lentokentälle laskeutuu joukkueellinen aseistettuja, tunnuksettomia sotilaita. Eduskunta hyväksyy valmiuslain mukaisten lisätoimivaltuuksien käyttöönoton, Puolustusvoimat aloittaa joukkojen perustamisen. Uusi isku: nyt vihollisen merijalkaväki rantautuu Hankoon. Ja Suomi on sodassa. Fiktiivinen kuvaus Ylläoleva kuvaus on tietysti fiktiivinen. Se esitellään Suomen Puolustusvoimien Taistelukenttä- nimisessä opetuselokuvassa, joka julkaistiin Youtubessa 8. kesäkuuta. Hieman alle 20-minuuttinen elokuva tulee pysyväksi osaksi Puolustusvoimien oppimateriaalia. Sitä esitetään jatkossa kaikille palvelukseen astuville varussotilaille. Elokuvan voi katsoa tästä . Suurin osa on muutaman minuutin mittaisia ”mikroelokuvia”, jotka keskittyvät johonkin tiettyyn koulutuksen haaraan ja kuvaavat sen toimintaa. 2010-luvun alusta Puolustusvoimat on alkanut julkaista videotuotantojaan myös Youtube-tilillään. Taistelukenttä on Puolustusvoimien videotuotannossa eräänlainen suurproduktio ja ”pääelokuva”, joka kuvaa kaikkien eri joukko-osastojen toimintaa ja sotatilannetta kokonaisuutena. Nyt julkaistu Taistelukenttä korvaa aiemman samannimisen ja samansisältöisen opetuselokuvan. Vuonna 1998 julkaistu, niin ikään parikymmenminuuttinen Taistelukenttä on tuttu lukuisille armeijan käyneille. Vanha Taistelukenttä on ollut koulutuskäytössä ilmestymisestään lähtien. Eli jos palveluksen suorittaa joka vuosi 25 000–30 000 varussotilasta, niin parissakymmenessä vuodessa sen ovat nähneet sadattuhannet silmäparit. Lisäksi se on saanut Youtubessa hieman alle puoli miljoonaa katselua. Uusi versio on myös reilussa viikossa ehtinyt saada Youtubessa 380 000 katselukertaa. Haastattelimme kesäkuun alussa Skype-yhteydellä uuden Taistelukentän pääkuvaajaa ja editoijaa, yliluutnantti Jaakko Ala-Hiiroa sekä projektipäällikkönä toiminutta majuri Ville Kostiania . Ohjauksesta vastasi Irma Nyfors , ensimmäisen Taistelukentän sekä kymmenien muiden Puolustusvoimien filmien ohjaaja ja käsikirjoittaja. Puolustusvoimilla 1970-luvulta asti työskennellyt Nyfors jäi eläkkeelle viime syksynä, ja teki uuden Taistelukentän viimeisenä työnään. Puolustusvoimien videotuotannoissa kuvaaja-editoijana vuodesta 2001 työskennellyt, media-assistentiksi kouluttautunut Ala-Hiiro on nyt ottanut Nyforsin paikan. Hän toimii siis jatkossa Puolustusvoimien kolmihenkisen videotiimin vetäjänä sekä tuotantojen ohjaaja-käsikirjoittajana. Päivitystä kaivattiin Idea uuden Taistelukenttä-elokuvan teosta syntyi Puolustusvoimissa 2015. – Silloin kartoitettiin kaikki oppimateriaali, mitä meillä on. Yksi huomio oli, että Taistelukenttä alkoi olla jo aika vanha ja kaipasi päivitystä. 15 vuodessa sodankäyntiin on kuitenkin tullut paljon uusia toimintatapoja, kalustoa ja ulottuvuuksia, Kostian sanoo. Myös uusia konflikteja on siinä välissä tapahtunut. Edellisen Taistelukentän aikaan tuoreimmat sodankäynnin opit tulivat Persianlahden sodasta ja Jugoslavian hajoamissodista. Uuden elokuvan ”inspiraationa” on toiminut esimerkiksi 2014 alkanut Itä-Ukrainan sota. Ala-Hiiro kertoo, että Taistelukentän kuvaukset ajoittuivat kahden-kolmen vuoden ajalle. Kaikkiaan kuvauspäiviä oli 85. Se olisi suomalaiselle pitkälle draamaelokuvallekin poikkeuksellisen suuri määrä. Juuri kuvauspäivät syövät budjeteista leijonanosan. Suuritöinen projekti Taistelukenttää ei silti voi tuotantonsa puolesta suoraan verrata ”oikeisiin” elokuviin. Puolustusvoimilla esimerkiksi sotakalusto on tietysti olemassa jo omasta takaa, ja tekijöinä ja asiantuntijoina toimivat Puolustusvoimien omat työntekijät. Noin puolet elokuvan materiaalista on Ala-Hiiron mukaan kuvattu taisteluharjoituksissa, jotka olisi pidetty muutenkin. – Mutta joihinkin tehtäviin, kuten äänen jälkikäsittelyyn ja maskeeraukseen, on pitänyt palkata ulkopuolista työvoimaa. Ja esimerkiksi lavaste- ja pyroteknistä materiaalia on pitänyt hankkia muualta. Näistä on tullut tuotantokustannuksia, Ala-Hiiro sanoo. Suuritöinen projekti joka tapauksessa oli. Ala-Hiiron mukaan työmäärä oli 4–5-kertainen normaaliin koulutusvideoon verrattuna. Haastavin oli Kajaanin lentoasemalla kuvattu taistelukohtaus. Asema piti sulkea muulta toiminnalta kuvausten ajaksi. Identifioimaton vihollinen Vaikka vihollissotilaita näytetään Taistelukentässä, vihollista ei identifioida millään tavalla. Sama koskee muitakin Puolustusvoimien opetusvideoita. Taistelukentän tunnuksettomat, naamioidut vihollissotilaat tosin tuovat hieman mieleen ”pienet vihreät miehet”, joista puhuttiin Venäjän tukeman Krimin valtauksen yhteydessä. Mutta tämä on vain katsojan tulkintaa. – Tärkeintä on näyttää taistelutilanne, johon joukkue voisi joutua, ja miten siinä tilanteessa pitäisi toimia. Tai mitä tarkoittaa, jos niin ei toimita, Ala-Hiiro kuvailee. Vaikka Puolustusvoimien elokuvat ovat opetusmateriaalia, miettiikö Ala-Hiiro niitä tehdessään fiktioelokuvien keinoja, kerrontaa ja dramatiikkaa? – No, totta kai elokuvia tulee seurattua, ja katsottua niistä esimerkiksi erilaisia teknisiä ratkaisuja. Mutta meillä mennään aina opetettava asia edellä. On myös tiukat aikaraamit, kuinka paljon videolle pystytään antamaan aikaa. Sitä kautta tarinaa pitää pelkistää. – Ja pitää ottaa huomioon kohderyhmä, joka on käytännössä alokkaasta palvelustaan päättävään varusmieheen, sekä mahdollisesti reserviläiseen, hän luettelee. Lakoniseen suuntaan Vuoden 1998 Taistelukenttä on opetuselokuvaksi varsin dramaattinen ja tunteellinen. Se alkaa montaasilla Suomen kauniista luonnosta ja kansallistuntoa nostattavista tapahtumista, kuten vuoden 1995 lätkämestaruudesta. Taustalla soi Täällä pohjantähden alla -laulu. Tämä kaikki katkeaa tylysti liikekannallepanoon ja sotaan. Elokuva on myös Puolustusvoimien Youtubessa . Uusi Taistelukenttä on huomattavasti lakonisempi. Elokuva alkaa ja loppuu eversti Raitasalon puheella, jossa alleviivataan katsojalle, kuinka kyseessä on kuvaus siitä, kuinka Suomi saattaisi joutua sotaan. Ote on asiallinen ja selkeästi opetusvideomainen. Ala-Hiirokin sanoo, että vanha Taistelukenttä oli enemmän tunteisiin vetoava. Uudessa versiossa keskityttiin enemmän asiaan, joskin tiukka aikarajakin hänen mukaansa vaati sitä. Silti uutta Taistelukenttää voi arvioida myös elokuvakerronnan kautta. Kuten vanhakin versio, se on itse asiassa hyvin vaikuttava sotakuvaus. Kuiva realistisuus tuo siihen oman tehonsa, samoin aitojen Ylen toimittajien käyttö. Kun näin esitetään Suomen joutuvan vaihe vaiheelta täysimittaiseen sotaan, tuloksena on aika hyytäväkin ”entä jos” -vaikutelma. Propagandaa? Kun elokuvan tekijänä on Puolustusvoimat, voi myös kysyä, onko tällainen propagandaa? Ala-Hiiron ja Kostianin mukaan ei, ei tietenkään, vaan pelkkä koulutus. – Päämäärähän tässä on koulutuksen tukeminen. Tällä videolla pyritään helpottamaan opettamista. Siinä käytetään faktatietoa ja havainnollistetaan ilmiöitä, joita on muilla keinoin hankala tuoda esille. Videolla näytetään ongelmatilanteita, mutta ennen kaikkia ratkaisuja niiden selvittämiseksi, Ala-Hiiro sanoo. – Tämä on koulutusosaston, eikä minkään muun osaston tuote, Kostian sanoo. Eri maiden sotilaskoulutusvideoilla on ollut omia kansainvälisiä festivaalejakin, ainakin Italiassa ja Puolassa. Niissä Suomen puolustusvoimien videot ovat Ala-Hiiron mukaan saaneet kiitosta realistisuudestaan sekä siitä, että myös omia tappioita uskalletaan näyttää. Esimerkiksi joidenkin Aasian maiden koulutusvideot saattavat olla avoimen patrioottisia, hän sanoo. Monissa maissa puolustusvoimat tekevät videoita myös rekrytointia varten. Sellaisia ei yleisen asevelvollisuuden Suomessa tarvita. Muualla maailmassa rekrytoinnissa on hyödynnetty muitakin kuin armeijoiden omia filmejä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Top Gun -elokuvan (1986) ensi-illan aikoihin armeija pystytti ilmoittautumiskojuja elokuvateattereiden lähelle. Taktiikka toimi, ja lentäjäkoulutukseen hakeneiden määrä kasvoi tiettävästi joksikin aikaa 500 prosentilla. Suomen puolustusvoimien tuotannoista ei pyritä saamaan elokuvamaisella tavalla vetoavia. Ennemminkin päinvastoin. Ala-Hiiro ja Kostian korostavat moneen kertaan haastattelun aikana, kuinka Taistelukenttä ja muut Puolustusvoimien videot on tarkoitettu ensisijaisesti varussotilaiden koulutukseen. He kutsuvat niitä toistuvasti ”oppimateriaaliksi” tai ”koulutustuotteiksi”. Ja jos Ala-Hiirolta kysyy, pitääkö hän itseään elokuvantekijänä, vastaus on suora: – En missään nimessä. Pidän itseäni oppimateriaalin tekijänä, jonka välineenä on video.