Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Huippukirurgi Esa Anttila jätti veitsensä kesäksi ja lähti Tampereelle Jukka Puotilan houkuttelemana –  Ryöväriroolien takia lääkäriksi ryhtynyt Anttila saa vihdoin olla poliisi

Esa Anttila on Suomen ainoa nivelkirurgi ja teatteritaiteen maisteri. Harvinainen ammattiyhdistelmä sai alkunsa, kun näyttelijäksi valmistunut nuori Anttila kyllästyi yksipuolisiin työtehtäviin. – Olen tämmöinen yli kaksimetrinen miehenköriläs. Ei minusta oikein Romeota saa. Ensimmäinen roolini oli hidasälyinen ryöväriperverssi. Satuin onnistumaan siinä erityisen hyvin, ja sen jälkeen minulle ei juuri muunkaltaisia rooleja tarjottukaan. Niinpä Anttila päätti jatkaa lääkärin opintoja, jotka hän oli aloittanut ennen teatterikorkeakouluun pääsyään. Aluksi ammatin oli tarkoitus taata Anttilalle vapaus kieltäytyä epämieluisista rooleista. Nivelet veivät kuitenkin mennessään, ja Anttilasta tuli ortopedian erikoislääkäri. Villin näyttelijänuoruuden jälkeen oli hyvä rauhoittua biologian ja lääkekemian kirjojen ääreen. – Kirurgia on käsityötä, jossa saan oppia koko ajan uutta. Se on valtavan mielenkiintoista. Lääkiksen aikana Anttila elätti itsensä näyttelemällä. Hän työskenteli Turun kaupunginteatterissa ja ohjasi Turun Ylioppilasteatterille. Valmistumisen jälkeen Anttila keskittyi veitseensä ja jätti teatterin lähes kokonaan kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Se on kaikki tai ei mitään Tänä kesänä hän palaa lavalle Tampereen Komediateatterin Voi veljet! -näytelmässä. Siihen Anttilan houkutteli hänen ystävänsä Jukka Puotila . Anttila esittää poliisia ja Puotila yhtä veljestä kolmikosta, josta näytelmä kertoo. Paluu lavalle on ollut Anttilan mukaan ihanaa. – Joku sanoi, että eikö se ole kuin polkupyörällä ajo. Pakko todeta, että ketjut olivat hieman ruosteessa, hän naurahtaa. Anttila ja Puotila viettävät pitkiä kesäaamuja kahvitellen Laukontorilla. Sinne heitä vetää liplattava Pyhäjärvi ja ihmiset, joiden eloa on rattoisaa tarkkailla. Ystävykset ovat tunteneet vuosikymmeniä. He valmistuivat yhtä aikaa teatterikorkeakoulusta 80-luvun puolivälissä. Heidän opiskelunsa ajoittuivat Jouko Turkan valtakauteen. Turkka muistetaan erikoisista opetusmetodeistaan. – Koulusta minulle on jäänyt turkkalainen moraali, jossa näyttelemiselle annetaan kaikki. En pysty harrastamaan teatteria, koska se on joko kaikki tai ei mitään, Anttila toteaa. Hän on kesän ajan virkavapaalla työstään Lohjan sairaalan ortopedian apulaisylilääkärinä. – Uskon, että aivoni ovat puhdistuneet ja auenneet uusille ajatuksille, kun syksyllä palaan töihin. Viesti menee perille Anttilan mukaan näyttelemiselle ja lääkärin työlle yhteistä on ihmiskeskeisyys. Molemmissa pyritään auttamaan ihmistä kohti parempaa elämää, menetelmät vaan ovat erilaiset. – Näyttelemällä olen oppinut, miten viesti saadaan perille. Minun vastaanotoltani ei yksikään potilas lähde ihmetellen, mitä lääkäri oikein diagnoosillaan tarkoitti. Kirurgia ei ole vielä koskaan roolitettu valkotakkiin. – Voisin kyllä näytellä lääkäriä, mutta en sellaista, joka on alkoholiongelmainen tai kirjoittaa lääkereseptejä väärään käyttöön. Roolin olisi kestettävä eettinen tarkastelu. Muuten uskottavuuteni terveydenhuollon ammattilaisena järkkyisi.