Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Arvio: Sanni tekee Suomen raikkainta poppia – uusi levy saa kollegat tuntumaan antiikkisilta

Popmusiikkia on mahdotonta keksiä uudelleen, mutta sen voi aina rikkoa palasiksi ja koota uudelleen. Juuri nyt Sanni tekee tämän paremmin kuin kukaan muu Suomessa. 23-vuotias poppari tuottaa tarkkaresoluutioista kuvaa Instagram-sukupolven elämästä. Uudella levyllä hän lisää kirkkautta ja kontrastia entisestään. Nyt Sanni laulaa tytöistä, jotka mittailevat ihmisiä kuin hiilareita. Hän laulaa, kuinka selaa Tinder-kuvia kuin uutisia. Hän laulaa Comfortin tuoksuisista lakanoista, marakattijaloista ja rakkaudesta, joka on yhtä suurta kuin Kanye Westin itserakkaus. ”Hyi mikä ääni” Sannin uuden levyn julkaisu on pohjustettu kohuilla. Ensin Että mitähän vittua suututti kielenkäytöllään, sitten Vahinko -biisin videosta innostuttiin esittämään jopa pedofiilisyytöksiä. Myllytys ei ole hiljentänyt Sannia, päinvastoin. Hänen omaa nimeään kantava kolmoslevy on uran henkilökohtaisin. Moukari -kappaleeseen Sanni on koostanut lauseita, joita on saanut kuulla itsestään. Mukana on esimerkiksi tällaisia säkeitä: ”Hei typerä pissis / ota pois paita / näytä sun .../”, ”hyi mikä ääni / kuulostat vauvalta” ja ”hei anna sun numero / mä haluun sut raiskaa”. Raaka rehellisyys puhuttelee. Artisti itse sanoo Aamulehden haastattelussa, että nykymaailmassa on niin paljon hevonkukkua, että ihmisiä kiinnostaa kuulla totuus. Myös Sannin aiempia levyjä toisinaan vaivannut höpsö teinityttö -efekti on täysin poissa. Artisti on parissa vuodessa kehittänyt suvereenin tyylin, oman äänen, jota on helppo uskoa. Kierot soundit Mutta ainoastaan persoonallisen lyriikan ja äärimmäisen rehellisyyden piikkiin Sannin erinomaisuutta ei voi laittaa. Vähintään yhtä tärkeä rooli on hullunluovalla tuotannolla, josta vastaa Hank Solo eli Henri Salonen - mies muun muassa Antti Tuiskun , Kasmirin ja Sannin aiempien tuotosten takaa. (Jotkut muistavat tämän studiovelhon myös teinibändi Smakin kitaristina 2000-luvun alusta.) Sannin omaa nimeä kantava kolmoslevy on ehdottomasti Salosen cv:n kirkkaimpia helmiä. Jokainen soundi on ruuvattu kaistapäisesti kieroon. Sovitusratkaisu ei ole yhdessäkään biisissä sellainen, joka tulisi ensimmäisenä mieleen. Ohhoh-efektejä syljetään liukuhihnalta: Mörköjä -biisin härski sähköpianotilutus, Ku Kanye Kanyeen rempseä Cheek -vierailu ja Moukarin lamaantuneet bassoröpöttelyt. Kuuntelijalla on olo kuin menisi karkkikauppaan silmät sidottuina. Ei trendipeesailua Sannin ensimmäinen levy Sotke mut (2013) oli pitkälti naiivia söpistelyä. Viime vuonna ilmestynyt toinen albumi Lelu vei äänimaailman huomattavasti kunnianhimoisempaan suuntaan. Viimeistään viime syksyn Vain elämää näytti, miten luovasta taiteilijasta on kyse. Sannin vierellä Maija Vilkkumaa ja Anssi Kela tuntuivat suorastaan antiikkisilta. Itse asiassa kun kuuntelee Sannin kolmatta albumia, suurin osa suomalaisesta popista alkaa haiskahtaa vähän ummehtuneelta. Kotimaisessa valtavirtamusiikissa eletäänkin vallanvaihdon aikaa. Kun 2010-luvun alussa Emmoja kahmivat Jenni Vartiainen , Chisu ja Anna Puu , ollaan nyt siirtymässä etunimiartistien aikaan. Nyt Alman , Evelinan ja Ellinooran kaltaiset popparit ovat tiukasti kiinni kansainvälisissä trendeissä. Sanni on vielä pidemmällä. Hän ei peesaa, vaan luo trendejä itse. Sanni: s/t HHHH Warner Music, 2016.