Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kolumni: ”Poliittisesti korrekti” on palautettava kunniaan ennen kuin olemme sisällissodassa

Poliittinen korrektius on aikamme suuria kirosanoja. Jos halutaan leimata joku ihminen säälittäväksi luuseriksi tai toisaalta tehdä hänestä luvallinen pilkkaamisen ja hyökkäysten kohde, se onnistuu parhaiten ilmoittamalla vaikkapa sosiaalisessa mediassa, että tämä henkilö on poliittisesti korrekti. ”Poliittisesti korrekteja” ovat kukkahattutädit, suvakit ynnä muut punavihreät pehmoilijat. Ne eivät ymmärrä, että sananvapaus tarkoittaa lupaa sanoa esimerkiksi maahanmuuttajaa maahantunkeutujaksi. Tai että laittomuuden puolelle menevä pilkkaava kielenkäyttö voidaan aina perustella seuraavana aamuna sillä, että sehän oli ironiaa tai sarkasmia. Nyt puheenaiheeksi taas nousseet ääriliikkeet ovat erityisen innokkaita leimaamaan ihmisiä ”poliittisesti korrekteiksi”. Valitettavasti vain nämä ääriliikkeet eivät aloittaneet sitä. Ne eivät luoneet ilmiötä. ”Poliittisen korrektiuden” kimpussa olivat niitä ennen jo monet ihan asialliset toimijat. Etenkin vuosituhannen vaihteessa oli muotia profiloitua yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi heittämällä vähän totuttua räväkämpää vaihdetta silmään. Alettiin nostaa kissoja pöydälle, alettiin sanoa ”asioita niin kuin ne ovat”. Erityisesti sanouduttiin irti ”poliittisesta korrektiudesta”. Meillä mediassa näitä suunpieksäjiä sikisi siinä missä viestintätoimistoissa, ajatuspajoissa ja muuallakin. Aina ja joka paikassa pyrittiin hakemaan vastakkainasetteluja. Nyt sitten haetaan ratkaisuja. Eikä haluta muistaa, että juuri vähän aikaa sitten haettiin ihan jotain muuta. Mediallakin on mantransa ja muotivirtauksensa. Joskus se on tarinallisuus, joskus objektiivisuus. Nyt se on ratkaisuhakuisuus, huomenna taas jotain muuta. Kun uuden ajan intellektuellit vetivät poliittisen korrektiuden lokaan parikymmentä vuotta sitten, he – varmaankin arvaamattaan – avasivat tietä nykyiselle vihanpidolle. Räyhän henki myi paremmin kuin rauhan henki – ja räyhän henkeä on vaikea saada takaisin pulloon, kun se on sieltä kerran päästetty ulos eliitin ja median myötävaikutuksella. Eikä kyse tietenkään ole vain suomalaisesta ilmiöstä. Yhdysvalloista saamme kuula päivittäin Donald Trumpin sanallisia päästöjä, joissa presidenttiehdokas juuri ”politically correct” -sanaparilla päivittäin osoittaa kannattajilleen, mitä tai ketä kulloinkin pitää potkia ja pilkata. Mitä vikaa poliittisessa korrektiudessa oikeastaan on? Korrekti on sivistyssanastojen mukaan yhtä kuin ”oikea, virheetön, tarkka” tai ”hyvien tapojen mukainen”. Miten oikea ja virheetön muuttuu pahaksi, jos eteen lisätään adjektiivi ”poliittinen” tai adverbi ”poliittisesti”? Jossain vaiheessa poliittinen korrektius tuli synonyymiksi hyssyttelylle. Ehkä siksi intellektuellitkin hyökkäsivät sen kimppuun. Minusta hyssyttelyä juuri tarvittaisiin nyt. Itse aionkin olla korostetun poliittisesti korrekti – sanovat kusipäät siihen mitä sanovat.