Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Pääkirjoitus: Pirkkalan monisteella on pitkät varjot – mutta onneksi peruskoulu pelastui

On kuin jokin haamu olisi palannut historian uumenista pelottelemaan nykyhetken suomalaisia. Sanapari ”Pirkkalan moniste” kiihottaa keskustelijoita lähes kuin 40 vuotta sitten. Kohinan on virittänyt Jari Leskisen tuore Kohti sosialismia! -kirja, jonka kustantajayhtiö Siltala onnistui erinomaisesti teoksen markkinoinnissa. Syyttely ja salaliittoteoriat, joita kirja hyvin ruokkii, eivät vain ole oikea tapa lähestyä Pirkkalan monisteen tapausta. Yhtenä 1970-luvun opetusvirkamiehistä syyttelyn maalitauluksi päätynyt tohtori Pentti Arajärvi osuikin oikeaan todetessaan, että keskustelu on nyt turhan ”historiatonta”. Jotka historiansa tuntevat, muistavat, että 1970-luku oli erityisesti nuorisopolitiikassa voimakkaan vastakkainasettelun mutta toisaalta myös vilpittömän ja kirkasotsaisen uudistamisen aikaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa peruskoulu oli yksi sodanjälkeisten vuosikymmenten suuria ja samalla kiisteltyjä uudistuksia. Tämän päivän todellisuudesta katsoen on suorastaan hämmentävää, miten paljon vastustusta se kohtasi. Poliittinen oikeisto teki kaikkea mahdollista jarruttaakseen peruskoulu-uudistusta. Pirkkalan monisteen päätyminen eduskuntakysymyksen aiheeksi ja julkiseen debattiin olikin siihen sopiva lahja porvarien käsiin. Toki se samalla oli hyvä herätys äärivasemmistolaiseen vyörytykseen, jota etenkin silloisessa Teiniliitossa ja muissa nuorten organisaatioissa myötäilivät pahimmillaan poliitikot keskustaa ja liberaaleja myöten. Kokoomus jäi lopulta yksin niin sanottua yleisdemokraattista rintamaa vastaan. Rapatessa roiskui etenkin 1970-luvun alussa. Nyt unohdetaan liian usein, että Pirkkalan kokeilussa oli kyse opetuksen ja oppimisen metodien uudistamisesta. Koululaiset saatiin tekemään muutakin kuin kuuntelemaan vaiti. Juuri opetus- ja oppimisprosessien kehittäminen oli taustalla siinä, että kuuluisaa kokeilua kehitettiin Tampereen yliopiston psykologian laitoksella. Siellä vain ei kiinnitetty riittävästi huomiota materiaalin merkitykseen. Itse moniste oli loppujen lopuksi ilmeisen hätäisesti neuvostoliittolaisesta oppikirjasta kopioitu ja koottu. Se siis kertoi, millaista maailmankuvaa Neuvosto-Karjalassa luotiin suomenkielisesti opiskelleille. Aivan samalla tavalla oli ajan suomalaisissa oppikirjoissa sisältöjä, jotka nykyaikana katsottaisiin turhan oikeistolaisesti puolueellisiksi ja osin rasistisiksi. Esimerkiksi eteläeurooppalaisten leimaaminen laiskoiksi ja rikollisuuteen taipuvaisiksi oli tavallista 1950-luvun ja sitä myöhemmässäkin kouluopetuksessa. ”Marxilainen” opetuskokeilu keskeytettiin 1975 hyvin pian sen jälkeen kun se oli noussut keskusteluaiheeksi. Päätöksen teki silloinen kouluhallituksen pääjohtaja, sosiaalidemokraatti Erkki Aho , joka oli useimmille porvareille tuolloin yhtä punainen vaate kuin kansandemokraatti Eino S. Repo Yleisradion pääjohtajana. Aho ja muut opetushallinnon vasemmistolaiset virkamiehet saivat olla siitä lähtien suurennuslasin alla, ja oikeisto vahvisti elinkeinoelämän taustatuellakin asemiaan koulutuksen suunnittelu- ja valvontaportaissa. Pirkkalan moniste kävi hyvästä perusteesta aina, kun haluttiin puuttua johonkin vähänkin epäilyttävään ja liian uudistushenkiseltä haiskahtavaan. Mutta peruskoulu pelastui, ja siitä koko suomalaisen yhteiskunnan kannattaa olla edelleen kiitollinen.