Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Hän on tämän hetken kärkevin blogisti: Uuninpankkopoikaa ihaillaan ja inhotaan

Uuninpankkopojaksi itsensä nimennyt Saku Timonen on tämän hetken kärkevin ja puhuttavin yhteiskunnallinen blogisti. Hänen kirjoituksiaan ladataan kuukausittain jopa puoli miljoonaa kertaa. Timonen ottaa tiukasti kantaa epäkohtiin, viime aikoina etenkin rasismiin, eikä kumartele sen kummemmin päättäjiä kuin Odinin sotureitakaan. Miten keksit nimimerkiksesi Uuninpankkopojan? - Sen keksin viidessä minuutissa aloittaessani bloggaamisen. Piti keksiä jokin massasta erottuva nimi ja käytin itseironiaa. Olin silloin 52-vuotias ja aloittanut vastikään asumisen samassa omakotitalossa äitini kanssa isän kuoleman jälkeen. Semmoinen äidin kanssa asuva vanhapoikahan on perinteisesti tunnettu uuninpankkopoikana. Milloin ja miksi aloit bloggariksi? - Aloitin maaliskuussa 2010. Olin lukenut paljon blogeja ja todennut, että osaan varmasti itse kirjoittaa parempia, tai ainakin paremmin perusteltuja juttuja. Lisäksi minulla oli sanomisen tarve. Olen elämäni aikana lukenut valtavan määrän kirjallisuutta ja tehnyt muistiinpanoja vihkoihin suunnilleen teini-iästä alkaen. Kone kääntyi imemisen sijaan puhaltamaan, ja tekstiä alkoi tulla. Tosin oletin, että olen sanonut sanottavani melko pian, mutta aina sitä riittää. Mihin pyrit kirjoituksillasi? - Pyrin avaamaan ihmisten silmät näkemään, mitä maassa tapahtuu ja miten politiikka ja tiedonvälitys toimivat. Asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät, vaan on osattava miettiä, mitä aiheeseen liittyvää on tapahtunut ennen ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Konteksti on tärkeä. - Eniten tällä hetkellä huolestuttaa maan hallituksen taitamattomuus, joka luo eriarvoisuutta ja tuhoaa hyvinvointiyhteiskunnan. Siitä seuraa työttömyyttä, köyhtymistä, eriarvoistumista, toivottomuutta ja yleistä näköalattomuutta. Siitä taas seuraa äärioikeiston nousu ja vähemmistöjen vaino, kuten kävi 1930-luvun Saksassa ja myös Suomessa. Niin on käynyt jo nyt, mutta olotilaansa tuudittautuneet eivät sitä suostu näkemään. Sinusta tuli valtakunnallinen mielipidevaikuttaja ja blogijulkkis, kun aloit kirjoittaa Image-lehden kautta. Yllättikö julkisuus? - Lukijamäärät eivät Imageen siirtymisen takia kasvaneet erityisen merkittävästi. Minulla oli lukijoita useita tuhansia juttua kohden, joskus kymmeniä tuhansia. Uutta ja yllättävää oli toimittajien äkillinen kiinnostuminen minusta ihmisenä. Tästä olen motkottanut kaikille tapaamilleni toimittajille. Te olette jättäneet tutkivan journalismin kansalaisille, ja kun kansalainen sitä tekee, te kiinnostutte siitä kansalaisesta, mutta ette vieläkään niistä tutkittavista asioista. Paljonko saat palautetta? - Rasittavan paljon. Palaute jakautuu karkeasti negatiiviseen ja positiiviseen, negatiivista on enemmän. Netti on täynnä ihmisiä, jotka vain odottavat tilaisuutta päästä räkyttämään perustelemattomia mielipiteitä tai pelkkiä kirjoittajaan kohdistuvia solvauksia. Se on heidän käsityksensä keskustelusta. He ovat netin anonyymien keskustelupalstojen täydellisesti pilaamia. - Positiivista palautetta on kahta lajia. Toiset pelkästään kehuvat olalle taputtelun hengessä. Toiset haluavat oikeasti keskustella jopa kririikkiä esittäen ja hyvin perustellen. Tätä jälkimmäistä väkeä on valitettavan vähän, mutta onneksi edes vähän. - Omana lajinaan on mainittava selvästi mielenterveysongelmaiset ja/tai juopuneet, jotka viljelevät sukupuolisia törkeyksiä. Heitä lienee tietty määrä väestössä, joten ei heistä sen enempää. - Niin sanotut maahanmuuttokriittiset ovat kaikkein pahimpia. Heille ainoa totuus löytyy Scriptasta, Hommalta tai MV:stä, eikä heillä ole aikomustakaan keskustella. He haluavat julistaa sanomaansa ja uhkailla. Pelottaako palaute koskaan, oletko joutunut muuttamaan arkielämääsi tai julkisuudessa olemista sen takia? - Ei pelota. Olen entinen voimanostaja, käynyt punttisalilla 40 vuotta ja käyn edelleen. Arkielämä ei ole muuttunut eikä oikein voisikaan muuttua. Olen pienellä paikkakunnalla näkyvä hahmo kunnallispolitiikassa, eikä esimerkiksi osoitetietojen salaamisesta olisi mitään hyötyä. Täällä kaikki tuntevat toisensa. Uhkaukset tulevat vain netissä ja niitä lähettelevät paskahousut, jotka eivät koskaan uskalla tulla sanomaan mitään päin naamaa rotevalle ja äksyksi tunnetulle äijälle. Lisäksi minulla on ehdoton nollatoleranssi uhkauksiin. Niistä teen aina rikosilmoituksen. Mikä kirjoitus on puhuttanut eniten? - Eniten jaettu lienee viime syksyn juttu Suvakin kääntymys . Siinä paljastin ihan varttitunnin työllä erään MV-lehden uutisoiman jutun ja sen takana olevan feikkiprofiilin tekaistuksi. Palaute oli muun muassa tällaista: ”Neekerit raiskaavat joka tapauksessa enemmän kuin valkoiset. Toivottavasti vaimosi, tyttäresi ja kissasi raiskataan, niin eiköhän suvakin mieli muutu.” ”Tissiposki mummopunkkatyttö itkeä vollottaa taas.” ”Isänmaalliset piirit tietävät kyllä mitä punikeille tehdään vuoden 1918 satavuotisjuhlan aikaan. Olet ensimmäisenä minun listallani polvistumassa teloitusmontun äärelle.” - Tuollaista palautetta tulee niin paljon, että aika usein suljen blogin kommenttiosaston. Tämän vuoden alusta vaadin kirjoittamaan omalla nimellä. Positiivisesta palautteesta ehkä paras on ollut tämä: ”Puet sanoiksi hiljaisen enemmistön ajatukset. Olet järjen valo hullussa somemaailmassa. Kiitos, kun olet olemassa ja jaksat.” Kauanko aiot jatkaa blogin pitämistä? - En tiedä, en ole ajatellut lopettamista. Tämä on nykyisin minulle toinen työ, josta maksetaan pientä korvausta, ja sanottavaa tuntuu olevan. Kirjoittaminen on myös lähtenyt jo tavaksi jäsennellä uutisten herättämiä ajatuksia omassa mielessäni. Onko sinulla muita vaikutuskanavia? - Olen kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen, mutta se on kunnallispolitiikkaa. Sen ainoa yhteys blogiini on se, että vastustan äänekkäästi palkattomia töitä myös paikallistasolla ihan konkreettisesti päätöksentekijänä. En koskaan osallistu bloggaajien seminaareihin, en lähde yleisötilaisuuksiin puhumaan vaikkapa rasismia vastaan, eikä minua tulla näkemään tv:n ajankohtaisohjelmissa. Olen kirjoittaja ja puhun vain teksteilläni. Ihmisenä en ole kiinnostava, juttuni toivottavasti ovat. Teetkö taustatyötä ja faktojen tarkistamista? Millaiset kriteerit asetat kirjoituksillesi? - Tekstieni pitää liittyä ajankohtaisiin aiheisiin, ja tarkistan aina faktat huolellisesti. Minua ei ole koskaan saatu kiinni asiavirheestä. Kirjoitan usein lakiin liittyviä asioita ja siinä olen juristina tietysti vahvoilla. En koskaan kirjoita sellaisista aiheista, joista minulla kenties on mielipide, mutta ei mitään asiallista tietoa. Yksi Sanomalehtiviikon teemoista on ”Mikä on totta”. Miten lukijan tulisi suhtautua someen ja mediaan. Mihin kannattaa luottaa ja mihin ei? - Someen pitää suhtautua erittäin epäillen. Päivitys Facebookissa ei ole faktaa, vaan mielipide, joka voi joskus olla ihan tietoista valehtelua mielikuvien luomiseksi. Wikipedia ei ole tieteellistä tukimusta eivätkä MV ja Magneettimedia ole muuta kuin roskaa. - Perinteisen median uutisia pitää miettiä huolella. Mistä on kysymys, mitkä ovat taustat ja miksi tuo uutinen on uutinen? Jos et ymmärrä, ota selvää asiasta muualta. Tutki tietolähde eli muista lähdekritiikki myös perinteisen median suhteen. Pääperiaatteena kannattaa pitää, että jos uutinen on liian hyvä tai huono ollakseen totta, se luultavasti ei ole totta. 58-vuotias juristi ja blogisti. Koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti, kunnallistutkinto. Kotipaikka Juuka Pohjois-Karjalassa. Sinkku, asuu samaa taloa äitinsä kanssa. Työskennellyt muun muassa haudankaivajan apulaisena, taksikuskina, kirjastoapulaisena, Maaningan kunnan taloussihteerinä, Vantaan kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, Tiehallituksen ylitarkastajana, Helsingin kaupungin apulaiskaupunginsihteerinä ja Helsingin kaupungin rakennusviraston toimistopäällikkönä. Juuan kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsen, puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti. Saanut Sadankomitean rauhanpalkinnon tunnustukseksi yhteiskunnan epäkohtiin puuttumisesta.